tsempatkaa mua odottamaan vauvaa vielä pari vuotta!
haluaisin tosi kovasti vauvan mutta tuntuu siltä, että on järkevämpää valmistua eka ja hankkia vähän parempipalkkainen duuni kuin nyt. Olen vaan sellainen "hetimullekaikki" -ihminen enkä millään jaksais odottaa... Ärsyttävää!
Kommentit (32)
Minulla on kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, molemmilla allergioita ja astma.
Silti opiskelin loppuun ja pyöritin firmaa ekan kanssa ja toisen kanssa olin kuukauden tauolla, kunnes taas aloitin työnteon firmassani.
Mies matkatöissä, samaan aikaan hoidin myös meidän talon täysrempan.
Aikas reppana olet, jos yk
si vauveli noin säikäyttää.
Kyllä 2,5 tunnin yöunet käyvät raskaaksi kenelle tahansa, ei ihminen tule toimeen niin vähillä unilla.
Eli lukee pääkohdat nauhalle kuin alleviivaisi. Niitä nauhoja voi kuunnella vaunulenkillä, suihkussa, vessassa, bussissa niin ei mene aikaa hukkaan...
mainiosti myöhemmin. Sitä lapsiperhe-elämää eletään sitten seuraavat yli kakskyt vuotta, joten kyllä ehdit nyt pari vuotta sitä odottaa.
Jos oot yli 30 vee, niin kaikki ei tarvi olla valmista, että vauvan voi antaa sallia tulla. Kyllä vauvan kelpaa tulla pikkuisen keskeneräiseen maailmaankin. Aikuisen naisen ei tarvi enää ajatella kuin parikymppinen.
Tee lapsi/lapset nyt niin olet iskussa, kun työmarkkinat taas kukoistavat parin vuoden päästä.
Ja yhden lapsen kanssa opiskelee erittäin sujuvasti. Ei se maailma siihen lopu ja muu käy mahdottomaksi. Luppoaikaa on.
Aina ne vauvat ei oo niin helppoja ja terveitä, ettei niiden tulemista edes huomaa. Joskus vauva myös vaatii niin paljon huomiota, että sen myötä koko elämä muuttuu.
ehkä se nyt kuitenkin on vaan parasta saada paperit ulos yliopistosta ennenkuin alkaa tekemään lapsia. Mielummin vielä jotain kunnon työkokemusta omalta alalta.
Se on sitten jo äidin huonoista taidoista kiinni.
Itse lähdin opiskelemaan amk.n kun esikko oli 1.3kk toinen syntyi viimeisenä lukuvuonna ja opiskelu on vain 1 vuoden lisäajalla. Sillä valin olen tehnyt päättötyötä. Opiskelu onnistuu lastenkin kanssa, (mieheni opiskelee myös) valmistun keväällä ja kumpikin on nyt hoidossa, että voin tehdä työharjoittelut pois.
Yliopistossa opiskelu on kuumena vielä väljempää ja enempi itsestä kiinni.
niin ja valmistuttuasi et takuulla saa vakipaikkaa varsinkaan kun sinulla on lapset tekemättä.
Hei!
Voi käydä niinkin, ettei sua "kukaan palkkaa" tuoreena maisterina, joka on naimisissa, lapseton ja 29 v. Vaikkei työnantaja lapsilukuja ja -haaveita kysellä saakaan, niin kyllä tuosta yhtälöstä tulee äkkiä mieleen, että "jos tuon palkkaa, niin kohta se jää äitiyslomalle". Kun on nyytti (tai pari) jo valmiina, voi olla paremmat mahikset saada töitäkin.
johtuen juuri varmaan tosta yllä mainitusta... Onpa hankalaa.
Olet parhaassa lapsentekoiässä ja jos puolisosikin toivoo jo lasta, niin ei kun yrittämään. Ensiyrittämällä ei välttämättä edes tärppää ja selkeä suunnitelma lähitulevaisuudessa koittavasta lapsiperhearjesta pistää opintoihinkin vauhtia.
Olin itse työssä ja puoliso opiskeli aikoinaan, kun päätettiin, että eiköhän jo aleta lasta yrittämään - tärppäsi muutamassa kuukaudessa ja mieskin terästäytyi, vaihtoi pääainetta siihen, josta jo oli korkein arvosana suoritettuna, kävi tenttimässä loput tentit ja sai paperit käteen pari viikkoa ennen lapsen syntymää (muuten olisi varmaan vielä muutaman vuoden "lorvinut" yliopistolla).
Työpaikan saannissa ei tosiaankaan ole etua siitä, että ei ole lapsia - kyllä hakija, jolla "lapset jo tehtynä" vetää akkiä pitemman korren, vaikka työkokemusta ei niin paljoa olekaan. Miltä alasi työtilanne tällä hetkellä muuten vaikuttaa ? Voisitko mennä töihin, vaikka opiskelet vielä ? Jos alallasi on nyt huono työtilanne, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa laittaa lapsenhankinta etusijalle ja pitää lapsen synnyttyä vanhempainloma, jonka jälkeen voit jatkaa keskeytyneitä opintojasi.
mutta mun tutkinnolla työt, joihin haluaisin ainakin vähäksi aikaa toteuttamaan haaveitani, on sellaisia ettei niihin kyllä lapset sovi. Mun mies tekee uraa myös ulkomaanhommissa ja itse haluaisin avustustyöntekijäksi tms. Eli käytännössä, jos haluan lapsen niin mun pitää joko hylätä noi haaveeni tai sitten tehdä sitten lapsia myöhemmin....
Olet parhaassa lapsentekoiässä ja jos puolisosikin toivoo jo lasta, niin ei kun yrittämään. Ensiyrittämällä ei välttämättä edes tärppää ja selkeä suunnitelma lähitulevaisuudessa koittavasta lapsiperhearjesta pistää opintoihinkin vauhtia.
Olin itse työssä ja puoliso opiskeli aikoinaan, kun päätettiin, että eiköhän jo aleta lasta yrittämään - tärppäsi muutamassa kuukaudessa ja mieskin terästäytyi, vaihtoi pääainetta siihen, josta jo oli korkein arvosana suoritettuna, kävi tenttimässä loput tentit ja sai paperit käteen pari viikkoa ennen lapsen syntymää (muuten olisi varmaan vielä muutaman vuoden "lorvinut" yliopistolla).Työpaikan saannissa ei tosiaankaan ole etua siitä, että ei ole lapsia - kyllä hakija, jolla "lapset jo tehtynä" vetää akkiä pitemman korren, vaikka työkokemusta ei niin paljoa olekaan. Miltä alasi työtilanne tällä hetkellä muuten vaikuttaa ? Voisitko mennä töihin, vaikka opiskelet vielä ? Jos alallasi on nyt huono työtilanne, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa laittaa lapsenhankinta etusijalle ja pitää lapsen synnyttyä vanhempainloma, jonka jälkeen voit jatkaa keskeytyneitä opintojasi.
on niin huono taloudellisesti, että on valtiovallalta suorastaan törkeää kannustaa lapsentekoon opiskeluaikana. On ihan tutkittu fakta, että opiskelija, jolla on lapsi(a) menettää tukia. Se on lainsäädännön virhe, mutta se ei ole korjaantumassa ihan pian. Esim. Opiskelija joka asuu lapsensa kanssa ei ole oikeutettu asumislisään lainkaan. Yleistä asumistukea voi saada, mutta yleensä sen ehdot ei täyty jne.
omakotitaloa Viialasta ja volvoa? Maailma on täynnä ulkomailla hommia tekeviä ihmisiä, joilla on lapsia. Miksei niitä voi hankkia?
Ja mieluiten vakituinen työsyhde.
jos äiti parantaa maailmaa Afrikassa ja isä tekee ulkomaan uraa toisaalla.
palkka ei vaan ole mikään massiivinen ja muutenkin haluaisin ehkä jo tehdä jotain muita hommia ja edetä hieman
että opiskelu amk:ssa varmasti sujuikin, kun se on niin HELPPOA! Puhun omasta kokemuksesta. Piipahdin vuoden amk:ssa ja järkytyin miten helpolla siellä saa suorituksia, opinnäytetyön tekisin naapurin koirakin yms. Amk:t vastaa niitä opistotason oppilaitoksia, joita ne ennen olivatkin, kauppakouluja yms. Jos se on mielestäsi ollut vaikeata ja haastavaa, niin olen hämmästynyt. Onhan yliopistoissa akateeminen vapaus, joo, mutta opinnot ovat sen verran vaativia, että seminaarityöt ja gradu ei ole ihan vasemmalle kädellä tehtäviä.
Joten ole ystävällinen, älä sano kellekään muulle, että opiskelu vauvan kanssa sujuu varmasti. Opintoja on erilaisia. (Niin on tosin vauvojakin..!)
Minä odotin valmistumista yliopistosta (valmistuin jo 22 vuotiaana). Sitten olin vuoden töissä ja kun aloimme yrittää lasta olin vasta 23v. Iän puolesta olin oikein sopivassa iässä, mutta lasta ei sitten tullutkaan. Loppujen lopuksi minusta tuli äiti 27 vuotiaana useiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Välillä tulee ajateltua että olisi pitänyt aloittaa lapsen yritys silloin kun siltä tuntui eikä odottaa siihen kun lapsi kannattaa "tehdä".