Aistiyliherkkyydestä

Onko kenenkään lapsella todettu aistiyliherkkyyttä? Millaisia tukitoimia on saanut päivähoidossa tai koulussa? Tai muuten vaanelämässään (esim toimintaterapiat ym.)? Miten on vaikuttanut arkeen?



Kertokaa kokemuksianne. Mitä minun vanhempana tulisi tietää?

Siis onko jo todettu? Meinaan eikös aika moni lapsi koe, että kauluri kiristää ja villapaita kutittaa??

Eikö muka kellään kokemuksia?

Poika nyt 9v. Toimintaterapia kerran viikossa. Koulussa ei syö mitään eikä syönyt päiväkodissakaan. Arjessa näkyy vähän koko ajan. Ei tule yhtä aikaa ruokapöytään, kun muiden ruoat haisee. Itse syö vain paria ruokaa. Ja kaikessa muussa.

Millaista tukea saa koulussa? osaako koulun henkilökunta ottaa huomioon hänen aistiyliherkkyytensä esimerkiksi ruokailussa? ettei "pakoteta syömään" tms.

Päivähoidossa sitä ei huomioida mitenkään. Pakotetaan syömään kaikkia ruokia, vaikka tietävät sen aiheuttavan hillittömät hepulit. Sitten rankaisevat hepuleista.



Ei voi antaa kenellekään erivapauksia.



En tiedä mitä teen.

Jos nuo herkkyydet on todettu ja lapsella ns. diagnooni, täytyy se huomioida päivähoidossa. Käykö lapsesi toimintaterapiassa? Pyydä toimintaterapeutti vierailulle päiväkotiin.



Tiedän moniakin toimintaterapeutteja, jotka käyvät päiväkodeissa.

Ja on myös muuta, eli tuo aistiyliherkkyys on vaan lieveilmiö tässä sopassa.

Oma hoitaja tukitoimena päiväkodissa ja kouluavustaja ja ns. sairaan lapsen hoitorahaa. Toimintaterapiaa.

Googlaa aistiyliherkkyydet.

aspergerin liitännäisoireina on tuntoaistin, kuuloaitin ja vähän näköaistinkin suhteen yliherkkyyksiä. Tätänykyä tuntoaisti on pahin, ennen oli ääniyliherkkyys. Makuaistin ja hajuaistin suhteen ei onneksi hirveitä ongelmia, vaikka aika herkkiä neki on (siis poika tunnistaa mitä maustemerkkiä käytetään, mutta suostuu onneksi syömään melkein kaikkea)



Pienempänä tosiaan ne äänet oli pahimmat. Tietynlaiset huminat ja kohinat kuulostivat hänestä ilmiselvästi pahoilta. Me ei voitu kävellä Tammerkosken sillan yli kuin kädet korvilla ja poika äidin takkiin kääriytyneenä. Uimahallin suihkujen kohina sai hänet ryntäämään kauhuissaan pakoon. Pitkään emme voineet käydä saunassa missään, missä oli puukiuas, kun se kohina pelotti niin kauheasti. Ensin en tajunnut, mistä on kyse, ihmettelin vain. Sitten opin ottamaan sen huomioon. Kävi ilmi, että lapsi pystyi kestämään äänet, kun niista VAROITETTIIN etukäteen, kerrottiin, mistä ne tulevat ja itse käyttäytyi äärimmäisen rauhallisesti. TÄllä menetelmällä selvittiin röntgenkuvastakin (vaikka röngenhoitaja vähän katsoi kun selitin lapselle, että "tästä kuuluu muuten sitten sellainen humina, mutta on tärkeää, että istut ihan paikallaan". Se humina ei kai ollut niitä tavallisimpia huolenaiheita...) ja esim hammaslääkäri on osannut ottaa sen huomioon ja selittää itse äänet etukäteen, kun olen kirjoittanut potilastietolomaakkeeseen asiasta. Eräässä vaiheessa kokeiltiin myös koulussa kuulosuojaimia, kun oli erityisluokkakokeilu meneillään, mutta ei niistä ollut hyötyä. Toisaalta jotkut toisenlaiset äänet, esim kolahdukset, paukahdukset ja musiikki eivät ole ongelmallisia.



Kirkkaille valoille poika on myös yliherkkä. Aurinkolaseja siinä on yritetty käyttää.



TÄtä nykyä vaikein ongelma on tuntoyliherkkyys. Eikä tällä nyt tarkoiteta mitään "villapaita karvastelee"-tyyppistä ongelmaa, vaan sitä, että vääränlaisista housunsaumoista tai t-paidan pesulapuista tulee nokkosrokkoa ja niin edelleen. Se häiritsee myös keskittymistä ja oppimista. SAmoin poika kokee helposti esim pienet vahingossa ohimennen vaikka koulun naulakoilla sattuneet tönäisyt voimakkaampina kuin ne ovatkaan ja suuttuu siksi pahemmin kuin olisi aihetta jne. Toisaalta ne ongelmalliset tuntoaistimukset on tässäkin, samoin kuin ne äänetkin, aika kapealla vyöhykkeellä, eikä siitä vahvimmasta päästä. Jännää onkin, että samaan aikaan kuin housunsauman raapina voi aiheuttaa nokkosrokkoa, poika MIELELLÄÄN hakeutuu esim avantosaunaan, missä tuntoaistimukset on paljon voimakkaampia. TÄhän voisi jostain toimintateraapiasta olla hyötyä, mutta meillä ei sellaista ole ollut. Kotona onatehty harjoituksia esim jumppapallon kanssa (poika pallon päällä tai poika paloon alla ja sitten painetaan, kieritetään, rullataan tms. Samaa esim peiton sisään käärittynä jne) LÄhinnä homman hoito on siinä, että minä olen opetellut hankkimaan sellaisia vaatteita, joissa ei ole vääränlaisia vuorikankaita tai saumoja ja ratkon (leikkaaminen ei riitä) kaikki pesulaput ja vastaavat pois vaatteista. Lisäksi pojalla on tätä nykyä mukanaan koulussa tuubillinen hydrokortisonia ja heinixiä, jotta mahdolliset reaktiot saadaan tasattua. Ne reaktiot tulevat herkimmin stressitilanteissa, kuten enkuntunnilla tai liikuntatunnilla ja aiheuttavat ongelmia sekä oppimisessa että sosiaalisella puolella. Opettajille olen yrittänyt tätä selittää, mutta eivät kyllä ole tajunneet, mitä merkitystä asialla heidän työnsä kannalta on.



ja meidän poika on ihan normaaliluokalla.

Mullakin on, ja pojalla, eikä ole mitään aistiyliherkkyyksiä kummallakaan...

Tällä alueella ei vaan kellään terapeutilla ole tilaa uudelle asiakkaalle... Edelleen odotellaan terapeutin löytymistä. Olen puhunut asiasta jo keltolle, mutta ei mitään muutosta ryhmässä.

7

Ei pidä paikkaansa, että ei voi antaa eri oikeuksia kuin toisille! Ammattitaitoiset osaavat kyllä hoitaa asian oikein.



T. lto, jonka ryhmässä on useampia erityistä tukea tarvitsevia ja kaikkien kanssa on vanhempien ja kelton kanssa sovittuja erilaisia toimintatapoja kuin muilla. (Lapset ovat tähän tottuneet, eivätkä kyseenalaista erilaista toimintaa. Ja jos kyseenalaistavat, heille selitetään se asianmukaisella tavalla. Ei tietenkään kerrota toisen lapsen asioista)

Se on pieni erityisryhmä, joten tukitoimia on monenlaisia, esim. saa yleensä pukea omassa rauhassa vaatteet päällensä, tuolissa on tukityyny, jolloin asento on oikea ja jaksaa keskittyä. Henkilökuntaa (hoitajia/erityislastentarhanopettaja/lastentarhaopettaja) on myös tavallista enemmän ja heillä on siten enemmän aikaa lapsille.



Lisäksi käy toimintaterapiassa, jossa on myös kiinnitetty huomiota SI-puoleen.



http://www.sity.fi/



Lapsi on aloittamassa koulunkäynnin pienryhmässä.



Lapsi on tavallista tapaturma-alttiimpi eli häntä joutuu vahtimaan tavallista enemmän. Pienempänä pelkäsi tosi paljon ääniä ja oli epävarma liikkeissään. Toimintaterapia on auttanut niin, että hän on varmempi ja rohkeampi liikkeissään ja itsetunto on sitä kautta noussut huimasti.

Löytyy molempia eli aistiyliherkkyyttä- ja aliherkyyttä.Asiat on huomioitu koulussa ja päiväkodissa kyllä. Esim. kuopus syö ainoastaan värittömiä ruoka ja muita kyllä tajoillaan mutta ei pakoteta syömään jne. Arkeen nuo jutut toki vaikuttavat, mutta niiden kanssa oppii elämään ja oppii ne jutut jotka helpottavat lapsen elämää.



Jos lapsella on yksinään vain aistiyliherkyyttä tms. niin sehän ei ole syy laittaa lasta erityiskouluun. Siihen tarvitaan jo jotain muutakin. Meillä toisella lapsella on autismi ja toisella monimuotoinen kehityshäiriö. Noihin aisti-onhglmiin molemmat saavat si-terapiaa kerran viikossa Kelan kustantamana. Yliherkkyyksiä voi kyllä hoitaa siedättämällä ja juuri tuo si-terapia on loistava apu siihen.



Ja asiasta tietämättömille niin aistisäätelynongelmat eivät nyt ole sitä että joku paita tai kauluri kutittaa. Kyse on jostain ihan muusta. Joskus jopa hengenvaarallista jutuista esim. aliherkkyyksien kohdalla. Oma poikani ei esim. reagoi kipuun millään tavalla. Hän esim. söi yksi päivä riisiä suoraan kattilasta jossa riisi oli kiehumassa. Kiehuva vesi poltti molemmat kädet todella pahasti joita sitten hoidettiin viikkoja. Ja lapsi ei kertaakaan edes itkenyt. Päivystyksessä repi yhden kerroksen ihoa irti, kun häiritsi ne nahan palaset jotka roikkuivat kädestä.

Minkä ikäiset lapset kyseessä?

On tavallisella luokalla. Avustaja oli eka- ja tokaluokalla, nyt ei enää tarvitse. Koulussa ei pakoteta syömään. Opettajan huoli on ollut, että jos joku sijainen ei tästä tiedä ja aiheuttaa raivarin, mutta näin ei ole vielä käynyt. Liikuntatunneilla mukana nyt kolmannella, aiemmin oli joskus jos pystyi.



Ei ymmärrä aina ohjeita ja esim enkun kuuntelussa vaikeaa jos ei ymmärrä mitä piti tehdä, mutta tämä varmaan enemmän as-piirteitä. Muuten hyvin älykäs ja pärjää koulussa.



Pienenä ei kävellyt nurmikolla avojaloin, ei saunonut ym. mutta syöminen ollut aina pahin ongelma. Syö vain kiinteitä ruokia ja niitäkin todella valikoiden. Helpotti suuresti, kun saatiin tietää mistä on kyse.

ääniyliherkkyyttä, ihan vauvasta lähtien eli on säikkynyt/säikkyy vieläkin kovia ääniä, esim. elokuviin meno ei onnistu ilman kuulosuojaimia jne. Ei olla oltu missään tutkimuksissa sen suhteen, lapsi on kyllä muuten ollut toimintaterapiassa ja käy koulua pienluokalla.

myös tunnon osalta. SI-häiriötä kaiketi. EN ole saanut mistään apua tai tukea asiaan, vaikkakin poika käy ihan pk:ssa, on toiminta- ja puheterapia. Uskoisin että toimintaterapialla on ollut vaikutusta myös tuohon asiaan koska jotkut asiat menevät nykyään paremmin kutern saan leikata kynnet ja tukankin! Tosin pestä en saisi tukkaakaan... eikä varpaan kynsiin sais koskee.

Kaikki laastarin laitot vaikeita, samoin kaikki toimenpiteet kuten silmätippojen laitto tai korvatippojen laitto. Huutaa kuin hyeena.Riuhtoo, lyö..



Meillä diagnoosina monimuotoinen kehityshäiriö. Lähinnä kielellisissä asioissa puutetta.

ettei SI-piirteitä voi siedättää. Meillä on tt alkamassa, mutta en yhtään tajua, mikä sen tavoite on tai mitä keinoja terapeutti aikoo käyttää.

Osaako joku selittää?

todettu aistiyliherkkyys. Liäsnä adhd yms. Mitään tukea emme pojalle ole päivähoitoon emmekä esikouluun saaneet. Ihan normaalissa ryhmässä on, vaikka lääkäri on suositellut jo useiden valitusten yms takia erityislasten ryhmää. Hoitajat siis valittavat lapsesta. Poika on jatkuvasti vahdittava, sillä satuttaa itseään herkästi mm. kaatui ja ranne musrtui muttei huomannut sitä itse ollenkaan. Melkein kaksi vuotta jonotimme toimintaterapiaan, joka nyt alkoi ja matkaa tuonekkin on 60 kilometriä kun lähistölle ei terapeuttia saanut. Kelalta tullut hoitotuesta kolme kertaa kieltävä päätös, eli mitään emme saa. Nyt pojalla myös lääkitys. Että tällaista, mutta normaalina "hulluna" pitävät eskarissa. Lähes suoraans en jo sanoneet.