Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperhe-elämä on ihan peestä.
08.02.2009 |
Miksi olen pistänyt itseni tähän jamaan. Lapsettomat, miettikää vielä haluatteko todella tällaista. Vauvakuume on suloista, vauvat on suloisia, mutta kun se aika on ohitettu niin kaikki on ihan syvältä. En jaksa sekuntiakaan lapsiani, nyt 3 ja 4v. Isompi karjuu ja komentaa 24h. Pienempi raivoaa ja repii isompaa tukasta. Tiedän että asenteessani olisi parannettavaa, mutta en keksi tällä hetkellä mitään hyvää tästä elämästä. Saisinpa lapseni edes johonkin hoitoon niin sekin auttaisi, mutta kun ei ole läheisiä. Mannerheimin hoitaja kotona ei paljon auta. Haluan olla rauhassa.
Kommentit (16)
Työajat on sellaiset, että olen lasten kanssa kotona 4 päivää viikosta. Mies käy töissä, en ole yh. Lapseni sattuvat vaan olemaan hieman vilkkaita ja vaativia, kaiken hereilläoloaikansa riehuvat. Osaan kyllä kasvattaa lapsiani, puutun jokaiseen tukasta repimiseen ja karjumiseen. Mutta se vaan jatkuu...
Meillä oli kaksoset koko ajan tuossa n. 4 ikäisenä toistensa kimpussa ja 1-vuotias pikkusisarus sai oman osansa myös. Yhdessä vaiheessa en muuta tehnyt kuin leikkinyt erotuomaria ja karjuin niin että ääni meni. Mutta kyllä tuokin vaihe menee ohi ja sitten on hetken aikaa seesteisempää, ennen kuin seuraava hektisempi ja vaikeampi kausi alkaa. Tsemppiä ja jaksamista, eikös ne kullanmurut kuitenkin ole aika ihania - silloin kun nukkuvat ... t. Neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olisi se sitä ilman lapsiakin, tosin eri tavoin tottakai.
Itse en hirveästi diggaa vauva-aikaa, vaan odotan kovasti että kummatkin lapsosista tulisivat taaperoiksi, vaikka uhmaikäkin koettelee hermoja.
Meillä kummallakaan mieheni kanssa ei ole ollut uhma eikä murrosikää vaan helppoja ja kilttejä ollaan kuulemma oltu aina ja ollaan vieläkin.
Jos et, niin lapset välillä isälle! Jokainen tarvitsee välillä omaa rauhaa.
Toinen juttu: rimaa alemmas. Joskus lapset voi ihan hyvin kattoa leffaa dvd:ltä.
Mitä tykkäät tehdä, mitä kaipaisit elämältä? Jospa täällä joku antais vinkkiä, kuinka voit sen saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry vaan, mutta jos jatkuvaa karjumista...sunnuntai voi mennä näinkin:)
Ensin ystäväperhe kylään lastensa kanssa...sitten syödään ja leivotaan..(laiska äiti, meinaa 3 ja 6-vuotiaat leipoi), sitten ulos..isompi hiihtää ja pienempi laskee mäkeä ja sitten saunaan. Nyt katsovat lastenleffaa. Mä oon kai outo, mutta nautin elämästä lasten kanssa..huomenna uimahalliin ja tiistaina isomman tanssiharkkoja katsomaan. Pieniä asioita arjessa, mutta silti niin kivoja...kokeile joskus.
Minä voisin ottaa lapset meille hoitoon, vaikka yökyläänkin. Meillä olisi samanikäisiä kavereitakin lapseille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ton ikäiset vaan lauleskelevat ja naureskelevat ja leikkivät itsekseen tai keskenään sopuisasti tyytyväisenä. Heidän vanhemmilleen lapset tuovat pelkkää iloa arkeen. Lapsia on niin erilaisia kuin on aikuisiakin.
ja kyllä, olen töissä. Luulin ennen lapsia että minusta tulee pullan tuoksuinen kanaemo. Juuh, ei tullut ei. Kaipaan sitä että ei koko ajan tarvitsisi olla erotuomaroimassa tai vastata toisten tarpeisiin. Kyllä tää varmaan helpottaa, kymmenen vuoden päästä. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä siis yleistä. Kuvauksesi perusteella kuullostaa hieman siltä, ettet ole vaivautunut kasvattamáan lapsiasi ihanan vauva-ajan jälkeen ollenkaan. Silloin on varmaan rankkaa kotona kaikilla osapuolilla.
perä jälkeen vai vähän suuremmalla ikäerolla..
Tunnen itseäni sen verran etten voinut edes kuvitella tekeväni perjälkeen..
nyt esikoinen koulussa ja toinen tulossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin olisi hirveä halu auttaa ihmisiä jotka eivät jaksa ja haluavat omaa aikaa. Minulla on kyllä omiakin lapsia kotona , mutta voisin oottaa silloin tällöin pari lasta päivä/yökylään. Ja teen sen ihan mielelläni ilman rahallista korvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työajat on sellaiset, että olen lasten kanssa kotona 4 päivää viikosta. Mies käy töissä, en ole yh. Lapseni sattuvat vaan olemaan hieman vilkkaita ja vaativia, kaiken hereilläoloaikansa riehuvat. Osaan kyllä kasvattaa lapsiani, puutun jokaiseen tukasta repimiseen ja karjumiseen. Mutta se vaan jatkuu...
Tuon ikäisten kanssa elämä on ihanaa! Voi jo tehdäkin asioita kuten laskea mäkeä, luistella, pyöräillä, käydä uimassa jne. Lapsi jo jaksaakin jotain ja kaikkialla on kiva käydä.
Tuon ikäinen osaa jo leikkiä itsekseenkin tai pelata pelata ja kavereita voi pyytää kylään.
Vielä kun jokunen vuosi tulee lisää, niin paremmaksi vaan käy tuo lapsiperhe-elämä. Itsestäni se vauva- ja taaperoaika on raskainta kun on enemmän kotiin kiinni sidottu ja lapsi ei osaa puhumalla vielä ilmaista itseään.
Alue: Aihe vapaa
Itse lähes tulkoon kaduin vielä pari vuotta sitten lapsien hankintaa kun kuopus oli raivoava ja tempperamenttinen taapero ja esikoinen epävarma ekaluokkalainen. Nyt kun esikoinen on sujut koulunsa kanssa ja saanut kavereita ja kuopus on reipas ja touhuava esikoululainen, olen hämmästyksekseni huomannut, että lasten kanssahan voi olla todella mukavaa ja antoisaa : )
En ole lainkaan vauva-ihminen, enkä kyllä missään nimessä haluaisi enempää lapsia.