Lue keskustelun säännöt.
Asiakaspalvelua työvoimatoimistossa...
06.02.2009 |
veinpä tässä todistuksen työkkäriin, edessä pitkä sairausloma masennuksen, unettomuuden ja paniikkihäiriön takia. Työttömänä olen ollut Suomeen muutosta vajaat 4kk, ja tässä on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä itsellä ja perheessä joka lopulta ajoi mut niin pahaan jamaan että mies toimitti lääkäriin. No, arvatkaapa mitä virkailija sanoi kun lapun ojensin: "Nämä pitää tuoda heti kun loma alkaa, tästä tulee nyt karenssia, ja kyllä nyt on niin ettet sinä tämän diagnoosin jälkeen koskaan tule työtä saamaan." No, karenssista viis , mitään korvaustahan en ole saanut muutenkaan, mutta olipa kiva kuulla etä tulen olemaan lopun ikäni yhteiskunnalle hyödytön. Minä kun ajattelin että kun saan asiani kuntoon ja terapian alkuun olisin vielä monta vuotta ihan hyvä työntekijä, mutta olenkin surkea luuseri joka kehtaa sairastua.
Kommentit (6)
Kuten kakkonen sanoikin, että hän ei tunne sinua. Älä usko tuntematonta. Hän lukee tilastoja, mutta aina on se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Sinä voit olla se poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidat itsesi terapialla kuntoon ja sen jälkeen haet töitä. Sinulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta sitten kertoa tuleville potentiaalisille työnantajille minkäänlaisista diagnooseista jotka olet joskus aikoinaan saanut. Mietit vaan hyvän selityksen miksi olet ollut poissa työelämästä x kk (tai x vuotta).
kärsivä ei parannu ja palaa työelämään?
työkkäri on niin syvältä kuin ikinä.Ja sitä ei voi kukaan sellainen tietää,joka ei ole Ap:n tilanteessa ollut!Sympatiahalit sinulle ap:)
tavallaanhan virkailija olisoikeassa. ne laput pitäisi viedä työkkäriin HETI kun sairaslomaa saadaan.
Sen sijaan sun tuleva työnsaantisi riippuu kyllä ihan toipumisestasi. Jos toivut, voit jätää siitä kenellekään kertomatta. Mutta mun täytyy kyllä myöntää, että tiedän ihmisiä jotka ovat töissä masennuksen TAI ahdistus/paniikkihäiriön hallintaansa saatuaan, mutta en tiedä ketään, jolla olisi molemmat ja silti saanut ne niin hyvin hanskaan, että pystyisi töissä käymään. Toisaalta voihan vaan olle, että mä en tiedä.
Sitähän se ei silti tarkoita, että sun täytyisi olla yhteiskunnalle hyödytön, vaan esim sitä, että sun täytyy olla hyödyksi jossain muussa kuin säännöllisessä työstressissä. Sä voit esim tehdä vapaaehtoistyötä, jonka työajat voi valita sellaisiksi, että ehtii levätä, tai sä voit tehdä työtä jota voi tehdä etänä kotoa, jos paniikkikohtaukset estää menemästä työpaikalle tai sä voit alkaa valiistustyöhön vaikka lehtikirjoituksilla tai jotain.
Kannattaako häntä uskoa?