Mikä saa kunniallisen naisen pettämään?

Huono itsetunto lapsen syntymän jälkeen. Toinen. Mies taisi kehua enemmän kuin oma

Kunniallinen   =D    =D

Matka on tärkeämpi kuin päämäärä? Tylsä elämä? Helppo saatavuus? Ei tiedä/etsii millaisiin paradigmaattisiin sitoumuksiin haluaisi elämässään keskittyä?

Jos pullottaa jatkuvasti omat tunteensa niin jossain vaiheessa tekee yleensä jotain typerää. Niin se nyt vaan yleensä menee. 

Hän ei ole sinut itsensä kanssa. Kunnollinen itsetuntemus, tasapainoinen psyyke ja kehittyneet tunnetaidot auttavat valitsemaan älykkäämpiä ratkaisumalleja silloin kun on (kenties?) joku sisäinen kriisi ja kohdalle tulee houkutus/tilaisuus sivusuhteiluun. Näitä tilanteita tulee eteen itse kullekin, mutta kaikki eivät lähde sekoilemaan. Mielestäni tässä mitataan juuri se todellinen henkinen kypsyys ja aikuisuus, terveys, älykkyys ja jopa arvo puolisona ja ihmisenä. Ja samalla myös vanhempana ja kasvattajana. Valinta ryhtyä pettämään ei isillä ja äideillä koske pelkästään itseä, vaan siinä tekee samalla erittäin isoja päätöksiä ja ottaa erittäin isoja riskejä puolisonsa ja lastensa selän takana.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2009 klo 15:13"]

Ystäväni on aina ollut tosi kiltti ja hänellä on ollut korkea moraali ja ankara omatunto. Hän on ollut pitkään naimisissa (15 v.) miehensä kanssa eikä ole koskaan ollut uskoton. Nyt kuitenkin on korviaan myöten rakastunut työkaveriinsa ja salasuhdetta on jatkunut jo useamman kuukauden. Sänkyyn eivät ole (kuulemma) menneet, mutta suutelua ja henkistä pettämistä sitäkin enemmän. Mikä saa kunnollisen perheen äidin peittämään tällä tavoilla. Oudointa on, että ystäväni ei edes pode huonoa omaatuntoa, koska on niin rakastunut ja kokee sen oikeuttavan teot. Kuinka saan hänet järkiinsä? Kaiken lisäksi mies, jonka kanssa pettää, on oikea naistenmies ja senkin takia huolestuttaa ystäväni puolesta.

[/quote]

Oma ystävä tuossa tilanteessa toimi hienosti. Kuunteli, kyseli, ilmaisi erimielisyyttäkin, mutta jotenkin niin pehmeästi, että ne kysymykset jäivät kalvamaan mieltä ilman että puolustautumistarve olisi herännyt. Luulen päässeeni hullaantumisestani nopeammin selville vesille juuri hänen ansiostaan tuon hienotunteisuuden takia, koska näkökulmani laajeni väkisin. Se mies oli itse asiassa suorastaan hullu ja äitinsä vaarallinen, ja olisin joutunut loukkuun vieraaseen maahan heidän armoilleen - mutta ystävä luotti järkeeni, kunhan se ehtisi hetken vaikuttaa pahimman hormonihöyryn helpottaessa. Ei ruvennut uhkailemaan hylkäämisellä tai paheksunut mitenkään. Ja arvatkaas mitä - en ole kiittänyt ystävääni sanallakaan vieläkään, seitsemän vuoden jälkeen. Se aihepiiri haudattiin kertakaikkiaan. Ehkä olisi korkea aika kaivaa sitä senverran auki, että saisin kerrottua miten tärkeää hänen apunsa oli.

Jos ystävällä on korkea moraali ja ankara omatunto, jossain vaiheessa elämää niiden lapsenomainen taustamotivaatio alkaa hellittää sen verran, että varatunpyydystämiseen urheilulajina suhtautuva tosimetsästäjä iskee helposti nälkiintyneeseen sieluun. Tuuliajolle joutunut perfektionisti on hetken täysin ilman karttaa ja kompassia. Ystävä on silloin tärkeä, kunhan ei yritä pelastaa toista. Tämäkin elämänvaihe on ehkä vain koettava.

Up

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 14:28"]

Jos ystävällä on korkea moraali ja ankara omatunto, jossain vaiheessa elämää niiden lapsenomainen taustamotivaatio alkaa hellittää sen verran, että varatunpyydystämiseen urheilulajina suhtautuva tosimetsästäjä iskee helposti nälkiintyneeseen sieluun. Tuuliajolle joutunut perfektionisti on hetken täysin ilman karttaa ja kompassia. Ystävä on silloin tärkeä, kunhan ei yritä pelastaa toista. Tämäkin elämänvaihe on ehkä vain koettava.

[/quote] Eikä ole koettava. On paljon ihmisiä jotka ovat tarpeeksi tervepäisiä perääntymään tuhoisista törppöilyistä, vaikka sattuisikin olemaan joku oma kriisi päällä. Itselleen ei ole pakko sallia aina kaikkea.

Minä pystyn helposti kunnioittamaan sitä, että joku on jossain asiassa parempi kuin minä. Mikä siinä on, että nämä pettäjät eivät vastaavasti osaa kunnioittaa yhtään sitä, että joku muu osaa säilyttää avioliittonsa ja lastensa kasvuilmapiirin hyvänä ja ehjänä? Nähtävästi se häpeä on rankka ja totaalinen.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2009 klo 15:13"]

Ystäväni on aina ollut tosi kiltti ja hänellä on ollut korkea moraali ja ankara omatunto. Hän on ollut pitkään naimisissa (15 v.) miehensä kanssa eikä ole koskaan ollut uskoton. Nyt kuitenkin on korviaan myöten rakastunut työkaveriinsa ja salasuhdetta on jatkunut jo useamman kuukauden. Sänkyyn eivät ole (kuulemma) menneet, mutta suutelua ja henkistä pettämistä sitäkin enemmän. Mikä saa kunnollisen perheen äidin peittämään tällä tavoilla. Oudointa on, että ystäväni ei edes pode huonoa omaatuntoa, koska on niin rakastunut ja kokee sen oikeuttavan teot. Kuinka saan hänet järkiinsä? Kaiken lisäksi mies, jonka kanssa pettää, on oikea naistenmies ja senkin takia huolestuttaa ystäväni puolesta.

[/quote]"virnuilu" on naiselle a ja o. Siitä se lähtee, ei siinä "kunnollisuus" paina!