Mikä saa kunniallisen naisen pettämään?

No, elämä ei ole "kunniallista".  Mä ymmärrän tuon kunniallisen synonyymiksi keskenkasvuiselle ihmiselle, joka turvautuu kaikenmaailman asenteisiin ja samalla moralisoi muita vaikka- ja ehkä juuri sksi, että oma elämänkokemus on hyvin kapeaa. Toisekseen, ei kukaan voi tietää kuinka nuivaa pariskunnan läheisyys on. Kun on vain yksi ainoa elämä, on parempi vähän tuulettaa kuin katkeroitua ja nuivettua huonossa suhteessa. TUohan etenee vääjäämättä suurempiin muutoksiin, ennemmin tai myöhemmin, ja se on paljon terveempää kuin jäädä muiden mieliksi elämään elämää, jossa ei vi olla oma itsensä."kunniallisudessa" ei ole mitään kunnioitettavaa, luulempa, että suurimman paheksujan ja toisten halveksujat ovat juuri näitä "kunniallisia". On paljon kunnioitettavampaa uskaltaa kasvaa, ja kon servatiivisessa suhteessa se ei useinkaan ole mahdollista.

Tuttavaperheessä kävi noin. Olivat olleet pitkään naimisissa, onnellinen avioliitto, kolme lasta, hieno talo ym. Perheen nainen hullaantui toiseen mieheen (naistenmies) eli vuoden salasuhteessa, kunnes jäi kiinni. Aviomies oli ihan järkyttynyt, olisi antanut naiselle anteeksi ja halunnut, että yrittävät vielä. Nainen kuitenkaan ei suostunut jättämään toista miestään, halusi eron ym. Nyt ovat eronneet, molemmat asuvat todella vaatimattomasti entiseen elämään verrattuna, perheen lapset ovat vuoroviikkosysteemillä. Naisen toinen mies ei ollut sitten kiinnostunut perhe-elämästä eli nainen jäi yksin, on kyllä anonut exää ottamaan takaisin, mutta eipä kelpaa exälle enää.

Naisen saa petämään henkinen tyydyttämättömyys. Kun vieras mies antaa palautetta, jota oma mies kotona ei anna.

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:52"]

No, elämä ei ole "kunniallista".  Mä ymmärrän tuon kunniallisen synonyymiksi keskenkasvuiselle ihmiselle, joka turvautuu kaikenmaailman asenteisiin ja samalla moralisoi muita vaikka- ja ehkä juuri sksi, että oma elämänkokemus on hyvin kapeaa. Toisekseen, ei kukaan voi tietää kuinka nuivaa pariskunnan läheisyys on. Kun on vain yksi ainoa elämä, on parempi vähän tuulettaa kuin katkeroitua ja nuivettua huonossa suhteessa. TUohan etenee vääjäämättä suurempiin muutoksiin, ennemmin tai myöhemmin, ja se on paljon terveempää kuin jäädä muiden mieliksi elämään elämää, jossa ei vi olla oma itsensä."kunniallisudessa" ei ole mitään kunnioitettavaa, luulempa, että suurimman paheksujan ja toisten halveksujat ovat juuri näitä "kunniallisia". On paljon kunnioitettavampaa uskaltaa kasvaa, ja kon servatiivisessa suhteessa se ei useinkaan ole mahdollista.

[/quote] Epärehellistä suunpieksäntää ja selittelyä. Pettäminen ei ole mitään kasvamista. Kenenkään ei tosiaan tarvitse nuivettua huonossa suhteessa, jossa ei voi olla oma itsensä, mutta tätä varten on keksitty esim. pariterapia ja avioero. On nimenomaan tervettä kunnioittaa kumppaniaan ja itseään sen verran, että ei toimi salakähmäisesti ja raukkamaisesti toisen selän takana. Mitä tulee kapeaan elämänkokemukseen, sekin liittyy ennemmin pettäjyyteen kuin kunniallisuuteen. Pettäjä luulee herkemmin ruohoa vihreämmäksi aidan toisella puolella. Tai kokemus vastakkaisesta sukupuolelsta on konkreettisesti jäänyt niin kapeaksi, että paikkailee elämätöntä nuoruuttaan sitten katkerana keski-ikäisenä rupsakkeena.

juu- olen itsekin juuri eronnut ja miehiä tulvii ovista ja ikkunoista

- vaikea on olla uskollinen yhdelle

- olen kyllä ollut- toistaiseksi...

[quote author="Vierailija" time="05.02.2009 klo 15:13"]

Ystäväni on aina ollut tosi kiltti ja hänellä on ollut korkea moraali ja ankara omatunto. Hän on ollut pitkään naimisissa (15 v.) miehensä kanssa eikä ole koskaan ollut uskoton. Nyt kuitenkin on korviaan myöten rakastunut työkaveriinsa ja salasuhdetta on jatkunut jo useamman kuukauden. Sänkyyn eivät ole (kuulemma) menneet, mutta suutelua ja henkistä pettämistä sitäkin enemmän. Mikä saa kunnollisen perheen äidin peittämään tällä tavoilla. Oudointa on, että ystäväni ei edes pode huonoa omaatuntoa, koska on niin rakastunut ja kokee sen oikeuttavan teot. Kuinka saan hänet järkiinsä? Kaiken lisäksi mies, jonka kanssa pettää, on oikea naistenmies ja senkin takia huolestuttaa ystäväni puolesta.

[/quote]

Merkillinen mekanismi. Itselläni ei missään oloissa olisi minkäänlaista arvonnousua naisessa, joka olisi parisuhteensa tai avioliittonsa vuoksi "vaikeasti tavoiteltava". Minusta se olisi este, vähintään hidaste. Enkä varmasti kokisi haluttavaksi juuri tuosta syystä että on varattu. Eikä takuulla haluttavuus ainakaan vähenisi jos eroaisi, nimenomaan päin vastoin.

En väitä etteikö monen kohdalla olisi juuri kuten esitit. Itse vaan toimisin ja ajattelisin juuri päin vastoin.

Itse olen myös päätynyt pettämään puolisoani. Syynä olematon seksi ja läheisyys kotona. En olisi uskonut kykeneväni. Toiselta saamani huomio, läheisyys ja halu tuntuvat tosi hyvältä. Tämä sivusuhde tuo iloa elämääni, elämänhaluni on palannut masennuksen tilalle.

Olen.puolisoni kanssa puhunut jo vuosia tilanteesta, mutta mitään.muutosta ei ole tapahtunut. Puolisoni on myös masentunut, avioero rikkoisi hänet täysin, joten en tunne senkään olevan vaihtoehto. Minä jaksan raskasta arkea paremmin ja pystyn tukemaan puolisoani, mihin voimani eivät aiemmin riittäneet. Minäkään en tunne tekeväni mitään väärää. Erota en aio. Haluan elämäni olevan mahdollisimman hyvää ja tämä on keino saavuttaa se. Itsekästäkö? Olen ollut elämästäni 28 vuotta parisuhteessa, uhrautuen muiden eteen, nyt tunnen että on minun vuoroni.

No mä olen pannut aikas montaa rouvaa, aina sama kommentti: mä en ole koskaan ennen. Tosi uskottavaa. Aamulla vielä pikaiset ja sitten seliseli.

50% naisista nyt vaan on ilmaishuoria vaikka se asia niille itselleen olisi kuinka vaikea myöntää.

"

Itse olen myös päätynyt pettämään puolisoani. Syynä olematon seksi ja läheisyys kotona. En olisi uskonut kykeneväni. Toiselta saamani huomio, läheisyys ja halu tuntuvat tosi hyvältä. Tämä sivusuhde tuo iloa elämääni, elämänhaluni on palannut masennuksen tilalle.

Olen.puolisoni kanssa puhunut jo vuosia tilanteesta, mutta mitään.muutosta ei ole tapahtunut. Puolisoni on myös masentunut, avioero rikkoisi hänet täysin, joten en tunne senkään olevan vaihtoehto. Minä jaksan raskasta arkea paremmin ja pystyn tukemaan puolisoani, mihin voimani eivät aiemmin riittäneet. Minäkään en tunne tekeväni mitään väärää. Erota en aio. Haluan elämäni olevan mahdollisimman hyvää ja tämä on keino saavuttaa se. Itsekästäkö? Olen ollut elämästäni 28 vuotta parisuhteessa, uhrautuen muiden eteen, nyt tunnen että on minun vuoroni."

Etkö pysty hakemaan henkistä tukea ystävistä ja seksiä omin käsin? Sori vaan, mutta minusta sinun ei ole mitenkään pakko pettää, vaikka marttyyrihenkisessä kirjoituksessasi näin annatkin ymmärtää. Paljastuessaan asia satuttaisi syvästi masentunutta puolisoasi (koska se kuulemma satuttaa terveitäkin ihan kivasti).

Mitä pitäisi kokea nuorena ettei sitten keski-iässä ala tehdä mieli sekoilla?

Vastaus kysymykseen (en jaksa lukea kaikkia viestejä) on: jos mies kohtelee huonosti se voi saada pettämään.

Tosin se ei oikeuta pettämään, mutta näin nainen sen itselleen järkeilee. Parempi olisi istua alas sanan ääreen aviomiehen kanssa ja kertoa että pitäisi tehdä jotain ennenkuin ero tulee...

Järkiintyy vasta sitten, kun on jättänyt miehensä ja tämä naistenmies ei sitten parin kuukauden päästä enää haluakaan häntä. Nyt hänellä on haastetta saada itselleen naimisissa oleva nainen. Kun nainen on vapaa, niin ei ole mitään jännitystä ja haastetta ja mies etsii uuden haasteen itselleen.



Näitä on nähty turhankin paljon.

vilkkuu tossa oikealla. Antavat ihan väärän kuvan parisuhteesta ja aviossa olemisesta.

Ette voi tietää mitä ihmisten elämässä on meneillään, vaikka olisivat kuin ystäviä. Hänen elämä, ja ratkaisu!

mutta kun ihastuminen/rakastuminen sattuu omalle kohdalle niin...en minäkään ajatellut ryhtyä pettäjäksi.

Tuskin kukaan haluaa löytää itseänsä toteuttamassa oman arvomaailmansa vastaisia tekoja. Näin kuitenkin joskus käy. Ja se on vain elämää. Tehtyjä tekoja ei tekemättömäksi saa, mutta niistä saa mahdollisuuden oppiin ja kasvuun.



Ystävällesi en usko että pystyt mitenkään järkeä puhumaan. Ole tukena nyt, ja ole tukena sitten kun sitä tarvitaan.

Ei saanut seikkailla tarpeeksi opiskelijana?

Juuri tuo "minulla on oikeus" -asenne.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2009 klo 15:13"]

Ystäväni on aina ollut tosi kiltti ja hänellä on ollut korkea moraali ja ankara omatunto. Hän on ollut pitkään naimisissa (15 v.) miehensä kanssa eikä ole koskaan ollut uskoton. Nyt kuitenkin on korviaan myöten rakastunut työkaveriinsa ja salasuhdetta on jatkunut jo useamman kuukauden. Sänkyyn eivät ole (kuulemma) menneet, mutta suutelua ja henkistä pettämistä sitäkin enemmän. Mikä saa kunnollisen perheen äidin peittämään tällä tavoilla. Oudointa on, että ystäväni ei edes pode huonoa omaatuntoa, koska on niin rakastunut ja kokee sen oikeuttavan teot. Kuinka saan hänet järkiinsä? Kaiken lisäksi mies, jonka kanssa pettää, on oikea naistenmies ja senkin takia huolestuttaa ystäväni puolesta.

[/quote]

Eikö jokainen saa kokea huuman kerran eläessään...