Lue keskustelun säännöt.
Äitiys"lomalla" ja parisuhde alkanut luisumaan käsistä...
05.02.2009 |
Kaikki rakkaus ja toisen helliminen alkanut unohtumaan arjen alle.. Rakentaminen, vauva, muut lapset ja arjen pyörittäminen ovat nykyään ainoa yhteinen asia. Missä ovat ne romanttiset hetket, joita ennen oli, missä on se mies, johon rakastuin? Ja se nainen, myönnetään, on myös kuin häviämässä itseltäänkin :(. Tehdä töitä parisuhteen eteen... milloin? Kertokaa edes joku, että tiuskiminen lopulta vaihtuikin takaisin helliksi sanoiksi ja se mies ja se nainen, joita ei nyt tavoiteta, löytyivät taas ja löysivät jopa toisensa uudelleen...
Kommentit (20)
Lapsille hoitaja ja raksa kiinni yhdeksi illaksi. Itsestään yhteistä aikaa ei tule, se on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäljiltä, ei se kauheasti itseäkään innosta mihinkään petipuuhiin. Tavaraa roikkuu ulkona ja kaikenmaailman arpikudoksia on käyty poistattamassa repeämisen jäljiltä. En usko miehen selityksiin, että seksi tuntuisi samalta kuin ennen.
olla rauhassa, levätä, harrastaa olla yhdessä vain puolisoina edes hetken. Se on ainoa keino saada parisuhdetta elpymään, ja tietysti vahvaatahtoa jatkaa yhdessä ja löytää se ihminen yydelleen, johon aikoinaan rakastui. Pelkät velvollisuudet ja puurtaminen tappavat rakkauden ja parisuhteen. Ja senkin jaksaa, jos tietää, että kohta helpottaa. Mutta jos puurtamista on näkyvissä tulevaisuudessakin vaikka kuinka kauas, niin ei sitä jaksa. Ottakaa heti pienibreikki arkeen, riidelkää tai keskustelkaa paskat pois, mutta sopikaa myös yhteisestä mukavasta hetkestä kuin ennen vanhaan. Esim. ravintolaan syömään, leffaan tms. tai jos puhuminen menee riidaksi, sopikaa ettette puhu ja vaikka päätätte mennä treffeille kuin teinit konsanaan. Kävelette käsi kädessä ja suukottelette, halaatte. Se saa ihmeesti tunteetkin lopulta viriämään eloon.
ja tullut siihen tulokseen, että se on tosiaan tuo oman ajan ottaminen unohtunut.
Olen iltaisin ihan poikki kun hoidan vauvaa ja kodinaskareita. Sitten on ollut kaikkea ylinmääräistä huolta, kun pitää järjestellä asuntokauppoja, suunnitella muuttoa, töihin paluuta, lapsen hoitapaikkaa...
Iltaisin kun olis aikaa olla kahdestaan vauvan mentyä nukkumaan, niin simahdan tv:n ääreen. Tietty sitä vois vaikka sekstailla ennen kuin avaa töllön niin ehkä jaksaisi vielä lämmetä kunnolla.
Mutta toisaalta pikkuvauva-aika on vaan hetken aikaa. Sitten myöhemmin on erilasita, kun ei kaikki pyöri enää vain vauvan ympärillä.
Koittakaa järjestää yhteistä aikaa edes kerran kuussa. Sitten vain olette yhdessä. Ette mene mihkään ravintolaan tai leffaan jne. Siis vain olette yhdessä. Pistätte vaikka saunan lämpiämään ja jutusteletta mukavia. Siitä voi sitten edetä hellimiseen ja nauttia koskettelusta. Jos seksi vielä satttuu niin voihan sitä vaan hyväillä.
Tsemppiä! Et ole aina, josta tuntuu että parisuhde on unohtunut vauvan synnyttyä.
Mutta suunta on jo parempi. Oon yrittänyt miettiä tilannetta niin, että kun oon kotona koko päivän, hoidan kotitöistä myös isomman osan sen takia. Ja siis yritän vähentää nalkuttamista kotitöistä. Kyllä se rakastamasi mies on olemassa, ja nainenkin sinusta vielä löytyy, kunhan on aikaa rentoutua ja olla "vapaa" velvollisuuksista. Siis tarvitsette AIKAA keskenänne. Siis mummo hoitamaan lapsia ja te treffeille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikeaahan se on. Itse en ole enää edes äitiyslomalla ja nuorin lapsistakin jo yli 2 v., mutta arki, työ, lapset ja rakentaminen vie kyllä paljon. Ei meidänkään parisuhteesta olisi varmaan mitään enää jäljellä, ellei välillä otettaisi kahdenkeskistä aikaa.
Just nyt arki on taas ollut tosi rankkaa. Työkiireitä molemmilla ja siihen päälle risaisia öitä, sillä molemmat lapset jostain syystä nukkuu välillä huonosti. Ollaan iltaisin aina tosi väsyneitä, ei jaksa edes miettiä mitään intiimiä. Mutta taustalla on kuitenkin tieto siitä, että kohta on edessä pieni breikki: parin päivän loma ihan kahdestaan. Luulen, että se antaa meille taas voimia jaksaa arjessa.
Minä uskon, että vaikka välillä on vaikeaa, niin kyllä se helpottaa, kun lapset kasvaa. Ei tietenkään pidä parisuhdetta moneksi vuodeksi katkolle pistää, vaan aina välillä pitää antaa itselle ja puolisolle yhteistä aikaa. Ja sitten kun lapset kasvavat, niin ehkä siinä arjessakin on enemmän tilaa olla mies ja nainen.
Minä en ainakaan voi syyttää miestäni tekemättömistä kotitöistä. On vain niin paljon vastuuta molemmilla ja liian vähän vuorokaudessa tunteja....
Tosi elämä ei ole "kauniita ja rohkeita", romanttisia kynttiläillallisia yms.
Teidän arki kuulostaan aivan suomalaisen vauva/lapsiperheen normaalilta arjelta.
Antakaa itsellenne aikaa, kun lapset ovat isompia ja omatoimisempia, niin parisuhteellekin löytyy taas enempi aikaa, varsinkin, jos niitä isovanhempia yms. ei ole helposti saatavilla lapsenvahdeiksi.
Tuommoista meidänkin elämä oli, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt ne viipottaa pihalla illat pitkät kavereiden kanssa keskenään, viikonloppuisin päivät pitkät, joten me miehen kanssa olemme päässeet taas harrastamaan "päiväunia" eli päiväpanoja =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lopettaa tiuskimisen. vaikeaa, tiedän (huoh) ...
Tätä odottaessa ;).
Tuommoista meidänkin elämä oli, kun lapset olivat pieniä, mutta nyt ne viipottaa pihalla illat pitkät kavereiden kanssa keskenään, viikonloppuisin päivät pitkät, joten me miehen kanssa olemme päässeet taas harrastamaan "päiväunia" eli päiväpanoja =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten, kun muksut nukkuu.. Eli molemmat laitetaan sänkyihinsä 20.00. meillä lapset nyt siis 3v ja 6kk ja ihan tuon nuorimman syntymästä lähtien on noin tehty. Jaksetaan nippa nappa valvoa 22.00 asti, mutta kyllä tuo jokailtainen pari tuntia yhdessä tai sitten omaa aikaa tekee hyvää meille ja meidän parisuhteelle. Ollaan ihan vain vierekkäin, jos ei muuta jakseta,puhutaan päivän asiat,halitaan,saunotaan,rakastellaan ym.. ei niitä kynttiläillallisia tai iltoja ilman lapsia edes tarvita sen parisuhteen takia,toki ne olisi mukavaa vaihtelua,mutta luulen,että ihan perusaika kotonakin toimii.. Mies tällä viikolla sanoi,että rakastui muhun uudelleen juuri erään illan päätteeksi :)
Kaikkihan sanoo, että pikkulapsiaikana ei kannata erota, koska pää on niin sumussa, että tajua mistään mitään. Toki väkivalta- jne. tapaukset sitten erikseen.
Mutta ison kakun olette itsellenne ottaneet. Pienet lapset, työt ja rakennusurakka. Kannattaa varmastikin pyrkiä siihen armollisuuteen ja löysätä siinä missä voi.
Ja tosiaan varmasti aika harvan arki on kynttiläillallisia ja rakastelua takan edessä. Eiköhän useimmilla se ole just sitä, että halataan edes illalla ja saunan jälkeen pikapano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei olla oltu kahdestaan kotona ainakaan 15 vuoteen. Me ei olla koskaan kahdestaan, eikä meillä ole muuta kuin arkea. Ajatuskin siitä,että ryhtyisin soittelemaan ympäri kaupunkia ja viikkotolkulla järjestämään lapsenvahtia jotakin parituntista varten kuulostaa niin rankalta, että en mitenkään jaksa. Ja kun rahat on tiukalla, niin joku 30-50 euroa on hirveän iso raha ja sen verran nyt ainakin menisi rahaakin.
Kiirettä piisaa ja hoidettavia asioita yli oman tarpeen.
Pitää vaan välillä ottaa sitä omaa aikaa, ei siihen muu auta.
Taloprojekti on vain yksi määräaikainen projekti, elämää on sitten taas senkin jälkeen. Yritä ajatella, että se on tilapäinen asia.
Tärkeää on myös yrittää suhtautua toiseen aina kunnioituksella ja puhua. Eli jos väsyttää ja kiukuttaa ja tulee tiuskittua, voi sanoa että anteeksi tuo, mutta kun minua nyt väsyttää aika lailla.
Arkipäivän pienet hyväätekevät asiat auttavat myös. Hiero koko päivän vasaroineen miehen hartioita saunan jälkeen tai mies voi leikkiä lasten kanssa tunnin pari niin että sinä pääset vaikka lenkille tai päivänokosille.
Kyllä se siitä sitten taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... kymmenen vuotta kohta menty ap:n kuvaamalla tavalla, lapsia neljä.
Nelosen kannattaa mennä lääkäriin jos alapää on pommin jäljiltä!
Ittellä 3 pientä tenavaa ja alapää ihan kunnossa.
Seiskan vinkit että kerran kuussa olette vaan saunassa ja lojutte niin meillä se toteutuu joka ilta jos niin haluaa.
Lämmitätte saunan ja lapset nukkuu sängyissään. Sitten seksiä, hellyyttä. Voihan niitä kynttilöitä sytyttää, iso vaiva?
Minusta aikaa on kotiäitinä enempi kun ei ole 9 h vähemmän aikaa siivota, tehdä ruokaa, käydä kaupassa, laittaa pyykit ja tiskit.
Hitsi: meijän koirakin on paremmassa kunnossa kun sitä voi ulkoiluttaa tuntikausia jos niin haluaa. :D
En käsitä miksi joka päivä tarttee väsyttää ittensä siivoamisella. Itte saatan olla päiviä tekemättä juurikaan mitään ja yhtenä päivänä tehdä enempi.
Ruokaa pakkaseen, pyykkiä pestä koko päivän (ei sitä konetta täytä ja tyhjennä kun hetken kerralla ja taas pari tuntia löhäaikaa).
Jos kotona on raskasta niin mars harrastamaan liikuntaa!
Jos lastenhoitajalle maksaa niin se on valintakysymys mistä rahaa säästää siihen. Sama kuin että koko päivä tarttee siivota asuntoa.
Minä löydän aikaa liikkumiseen ja lapsien kanssa olemiseen. Ne on mulle tärkeintä, joku toinen taas tekee itse vaatteensa tai koluaa kirppiksillä.
Vähän luottoa siihen omaan äitiyteen ja naiseuteen! Jos mies kehuu niin se on nelonen sun päässä ongelma jos kyseenalaistat sen. Tollanen on aika loukkaavaakin jos ajattelisit asiaa miehen puolelta. Miltä sinusta tuntuisi jos sun puheet otetaan tyhjänpuheena??
Ittelle seksi on ainakin mukava asia, ennemmin skippaan pyykkien pesusta kuin seksistä.
Lasten ollessa pieniä joku puoli vuotta-vuosi on kuitenkin aika lyhyt aika. Jos on raksaa ja muita lapsia yms. niin molempien on vaan syytä ymmärtää, ettei kaikkea voi kertakaikkiaan saada kerralla. Ei kukaan veny niin paljon, eikä tarvitsekaan! Teidän elämänvaiheessa tarvitaan ennen kaikkea sitä SITOUTUMISTA, eli että ollaan yhdessä, vaikkei aina niin jaksaisikaan. Ja tietoisuutta siitä, että se vaihe ei kestä ikuisesti, ja kun kumpikin on saanut taas nukuttua hyviä yöunia ja tehtyä jotain omaakin, alkaa kullan naama taas näyttää rakkaalta. ;)
jos on useampi lapsi, menee helposti 10-15 vuotta, ennenkuin lapset voi jäädä esim. kotiin keskenään.
jos on useampi lapsi, menee helposti 10-15 vuotta, ennenkuin lapset voi jäädä esim. kotiin keskenään.
pahempaa vauva-aikana kuin muulloin. Lapset on alkaneet nukkumaan täysiä öitä vuoden ikäisinä, jo se helpottaa paljon. Ja taloa tuskin rakennetaan 10-15 vuotta. Mulla ja miehellä on aina vauvavuoden loppupuolella tullut samat fiilikset kuin ap:llä, mutta puolen vuoden sisään on ollut jo ihan eri vibat. Sitten onkin jo iskenyt yleensä uusi vauvakuume! ;)
ja odotan sitä jotenkin kauhunsekaisin mielin. Mulla menee kesäloma ja ä-loma putkeen, eli 2 kuukautta vapaata ennen vauvan syntymää. Miehellä ei ole edes kesälomaa.
Nyt kun oli joulun aikaan vapaata vain viikonkin verran, niin ei saanut mitään aikaiseksi, vaikka kaikkea piti tehdä. Sitä vaan nököttää sohvalla tai tietokoneen ääressä päivät pitkät.
Ja ymmärrän kyllä jos miestä ottaa päähän, kun tulee 8 tunnin työpäivän jälkeen himaan, ja muija on vaan surffannu netissä.
Olen jotenkin vaan niin perus-saamaton ihminen etten osaa tehdä mitään kun ei ole selkeää päiväjärjestystä.
Sen jälkeen kun jäin äitiyslomalle, olen ollut lähinnä kotitalouskone. En haluaisi olla nalkuttava akka, mutta mies ei yksinkertaisesti tee mitään kotitöitä - hänhän käy töissä (toimistossa 7,5 h/päivä, ei ylitöitä). Joten koko päivä menee puuduttavaan siivoamiseen, vauvanhoitoon, ruuanlaittoon, pyykinpesuun, kaupassakäyntiin...