Miks ihmeessä

vaan esim. se että ultraaja saa rauhassa keskittyä tekemään työtään.

sisätutkimusta tehdessä odotti ulkopuolella..



eivät varmaan halua "pieniä" lapsia....

ultraaja tunki sitä vehjettä mun alapäähän. Olimme koko perhe matkassa ja esikoista erikoinen tilanne alkoi ujostuttaa, siksi olimme käsi kädessä. Ultraaja oli tosi mukava, jutteli lapselle että tulit mukaan vauvaa katsomaan ja tuolta ruudusta se kohta näkyy. Minä ainakin muistan ko tilanteen ikuisesti. Ja siis Kättärillä olimme.

nattu tilaisuus, jossa äiti voi pällistellä tulevaa vauvaansa. Kyseessä on kuitenkin tarkka lääketieteellinen tutkimus, jonka tekemiseen tarvitsee rauhaa, jotta tulokset ovat varmasti luotettavia.

tutkimus"-olipa hauskasti sanottu.

ammattitaito on niin heikoissa kantimissa ettei hänen tutkimuksestaan tule mitään jos huoneessa leikkii joku lapsikin. Jos luotettavuus on niin pienestä kiinni niin tutkimus menee luultavasti aivan mönkään jo siitäkin, että äiti kysyy jotain ja kehtaa häiritä siten ultraajaa. Mulla on ollut esikoinen mukana monessa ultrassa eikä se ikinä ollut mikään ongelma kellekään.

Tai että se on jotenkin epämuodostunut? Tai että se on hyvin todennäköisesti vammainen? Miten lapsenne olisi reagoinut, jos ultraustulos ei olisikaan ollut niin positiivinen? Eikö ole ihan hyvä, että ultraaja voi puhua suoraan aikuiselle ja vain aikuisten kuullen, jos löydös on poikkeava?



Ei ultraan mennä vain kurkkimaan, että mitä sieltä masusta löytyy... En uskokaan, että pelkästään tuon häiriön vuoksi lapset kielletään, vaan juuri siksi, että vanhempien kanssa voidaan keskustella luottamuksellisesti intiimeistäkin asioista. Ei kaikki asiat ole tarkoitettu lasten korville.



Meille tuli aika ultraan kotiin kirjeellä, jossa oli mainittu, että lapset eivät voi tulla tutkimukseen mukaan. En minä ainakaan muutenkaan lapsiani raahaa mukanani lääkärikäynneille!

Minä ainakin olen jännittänyt raskausaikana jokaisen lapseni kohdalla, että mitä ultrassa löytyy, ja siksi olen suosiolla hommannut lapsenvahdin jo ajoissa tutkimusten ajaksi. Olen myös sen verran herkkä, että ainakin np-ultrassa tulee tippa linssiin, kun eka kertaa näkee, että masussa on elämää.



Viime kesänä kaverini oli käynyt rv.9 ultrassa tarkistuttamassa la:n, ja kaikki oli kunnossa. Kolme viikkoa myöhemmin np-ultrassa ei löytynytkään sykettä... Toisella kaverillani np-ultrassa turvotus oli niin iso, että piti ohjata jatkotutkimuksiin. Ja kolmannella tutulla rakenneultrassa vauvalta löytyi tosi paha sydänvika, jonka vuoksi piti käydä tarkoissa seurannoissa koko loppuraskaus, ja vauvan sydän piti leikata heti syntymän jälkeen. Miten tällaisissa tapauksissa pystyy hoitohenkilökunta kertomaan asiallisesti, että nyt ei olekaan kaikki ok, jos lapset on mukana? Ja miten itse pystyt keskittymään siihen mitä sinulle kerrotaan, jos lapset pyörii jaloissa?

Ja lapsen voi ohjata leikkimään samalla kun aikuiset puhuvat. Ja jotain todella hälyyttävää löytyy niin siitä pitää puhua kunnolla ajan kanssa eikä siinä ultraustilanteessa. Meillä oli vartin aika ja sitten ulos ja seuraava sisään. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos jotain olisi löytynyt, mihin meidät olisi siirretty. Varmaan annettu vastaanottoaika eri päivälle?

Tai että se on jotenkin epämuodostunut? Tai että se on hyvin todennäköisesti vammainen? Miten lapsenne olisi reagoinut, jos ultraustulos ei olisikaan ollut niin positiivinen? Eikö ole ihan hyvä, että ultraaja voi puhua suoraan aikuiselle ja vain aikuisten kuullen, jos löydös on poikkeava?

Ei ultraan mennä vain kurkkimaan, että mitä sieltä masusta löytyy... En uskokaan, että pelkästään tuon häiriön vuoksi lapset kielletään, vaan juuri siksi, että vanhempien kanssa voidaan keskustella luottamuksellisesti intiimeistäkin asioista. Ei kaikki asiat ole tarkoitettu lasten korville.

Meille tuli aika ultraan kotiin kirjeellä, jossa oli mainittu, että lapset eivät voi tulla tutkimukseen mukaan. En minä ainakaan muutenkaan lapsiani raahaa mukanani lääkärikäynneille!

Saitteko etukäteen kirjeen vai annettiinko neuvolasta aika ultraan? Jos neuvolan kautta on saatu aika, niin silloin on kyllä terkkarin moka, ettei ole kertonut.

Ja minusta juuri noin pieni hätääntyykin, jos äiti vaikka itkee, koska ei ymmärrä mikä on vialla. Jos jotain todella hälyyttävää löytyy, niin ei terveydenhuollon ammattilaiset vain passita kotiin, että "jutellaan myöhemmin"!



-8

Ja se ei ole mikään este ottaa vanhempaa lasta mukaan. Näkee hänkin että nyt tapahtuu jotain tärkeää.

Mitään lapsikatrasta en veisi.

Minä ainakin olen jännittänyt raskausaikana jokaisen lapseni kohdalla, että mitä ultrassa löytyy, ja siksi olen suosiolla hommannut lapsenvahdin jo ajoissa tutkimusten ajaksi. Olen myös sen verran herkkä, että ainakin np-ultrassa tulee tippa linssiin, kun eka kertaa näkee, että masussa on elämää.

?

Hammaslääkäriin, gynelle, luomen poistoon...



Tai kysytään toisin päin, että miksi sen 2v. lapsen pitäisi päästä sinne ultraan mukaan? Eihän 2v. ymmärrä, mitä siellä näytöllä näkyy. Mutta sen kyllä näkee, että joku outo täti tai setä työntää sellaisen kumman vekottimen äidin pimpsaan!

Olin 5-vuotiaana äitini mukana kun hän sai kuulla sairastavansa syöpää. Äidilleni ei ollut tullut mielenkään hommata minulle hoitajaa eikä niitä olisi ollutkaan kuin joku puolituttu naapuri.



Ei se itku ja huoli jää sinne sairaalaan, se tulee kotiin ja lapsi sen huomaa ja lapselle asia pitää selittää.



Ihan pienen lapsen olen ottanut mm neuvolaan mukaan. 2-v oli mukana jälkitarkastuksessa, lääkäri laittoi sitä verhoa eteen ja lapsi leikki leluilla.