Nina Mikkonen herätti asiantuntijat puolustamaan päivähoitoa!

että nyt teki nainen palveluksen päiväkodeille! Hyvä näin =)

kertomaan lapsen kehityspsykolgiasta ja päivähoidon ongelmista - suurten ryhmäkokojen ja henkilökunnan riittämättömyyden seurauksista lapsen kehitykselle?



Päiväkotihoito on ihan ok, jos se on järjestetty hyvin - ikävä kyllä se ei sitä kaikkialla ole, ja monet käytänteet vaatisivat näissä paikoissa pikaista uudistamista!



Ei pitäisi asettaa eri hoitomuotoja vastakkain ja tapella siitä, kuka on hyvä äiti ja miten hyvä äiti toimii, vaan kehittää kaikkia hoitomuotoja vastaamaan sitä tasoa, mikä tukisi lasten tasapainoista kehitystä, se olisi lastenkin etu.



Nyt naiset ovat tukkanuottasilla ihan epärelevantin asian vuoksi, kun kaikki huomio pitäisi suunnata toisaalle: epäkohtien korjaamiseen

Ne eivät häviä itsestään ja tuudittautumalla kuvitelmaan, että kaikki toimii jo nyt erinomaisesti (jossain paikoissa toimiikin, mutta niissä missä ei, pitäisi toimintaa kehittää).



Minusta tässä päivähoitoasiassa ei ole kyse äideistä ja heidän hyvyydestään vaan LAPSESTA. Lapselle kuuluu hyvä hoito ja sitä voi saada niin kodissa kuin päivähoidossa ja meidän aikuisten pitäisi pitää huoli siitä, että olosuhteet ovat näissä kummassakin paikassa riittävän laadukkaat.

Mitä jos me naiset taistelisimme sen puolesta eikä toisiamme vastaan?

Laitapa Hesarin mielipidepalstalle tämä kirjoitus.

Mitä ihmettä Mikkoska tuumaisi minusta: olen ollut osa-aikaisesti työssä ja vapaapäivät kotona. Siis puolet kuukaudesta huono äiti -puolet hyvä :D

kotihoito on ihan ok, jos se on järjestetty hyvin - ikävä kyllä se ei sitä kaikkialla ole, ja myös näihin epäkotiin olisi puututtava enemmän, iahn lapsen parasta ajatellen.

faktaa on tosiaan se että kumpikaan hoiotmuoto ei ole toistaan parempi, ne ovat vain eri valintoja aj sopivat erilaisiin tilanteisiin.

Ja varmasit parantamisen varaa löytyy aina, mutta hullunkurista olis kuvitella kaiken korjaantuvan vain päivähoitoon puuttumalla.

Päivähoidon laatuunhan on jo vuosikausia kiinnitetty huomiota, vanhemmat vaatineet parannusta ja ehdottomasti vastustaneet sen joutumista säästökuurein uhriksi.

Kaupungit ja kunnat panostavat viimeisenä päivähoidon tiloihin, pihoihin, henkilökunnan määrään yms määrärahoihin, ja asioihin saadaan usein parannusta vasta kun vanhemmat ovat pitäneet kauhean älämölön.

Henkilökuntakin on tiukoilla, pieneillä palkoilla mennään ja jaksamisen äärirajoilla, lisähenkilökuntaa ei saada kuin vasta kun on paperilla psykologin lausunto ertityistuen tarpeesta ja laki velvoittaa palkkaamaan lisähenkilökuntaa (tässä yksi syy-seuraussuhde sille miksi nykyään kovinkin helposti haetaan erityisdiagnooseja jo pienille).

Ja ihmisiähän ne hoitajat siellä päiväkodissa, pph:lla kuin kotonakin äidit ovat vaan, ja silloin vaihtelua löytyy laidasta laitaan.

Päiväkotihoito on ihan ok, jos se on järjestetty hyvin - ikävä kyllä se ei sitä kaikkialla ole, ja monet käytänteet vaatisivat näissä paikoissa pikaista uudistamista!

Vanhemmille pitäisi olla enemmän realistisia mahdollisuuksia osapäivätyöhön, ja pidemmällä aikajaksolla. Taloudellisesti ja henkisesti perhe voisi paremmin, jos toinen vanhempi kouluikäisten perheessä olisi kyllä töissä, mutta ei koko aikaa.



Englannissa mainostetaan yleisesti työpaikkoja 9-15-töinä, mikä siellä osuu yksiin koulupäivän kanssa, joka siis on kaikilla sama, isoilla ja pienillä. Vanhemmilla on joka päivä tuo kuusi tuntia mahdollista olla vaikka töissä, ja lapset eivät silti joudu olemaan pitkiä aikoja yksin.

laadukasta kuin sen pitäisi olla. Ja tällä tarkoitan nimenomaan sitä, että äidin ja lapsen vuorovaikutussuhteessa voi olla jotain ongelmia, mihin pitäisi puuttua.

Neuvolalla nykymuodossaan ei tähän ole resursseja, joten senkin toimintaa tulisi kehittää. Toisekseen, mielenterveyspalvelut sekä päihdekuntoutus ovat tällä hetkellä aivan alimitoitetut tarpeeseen nähden, näiden palveluiden kuten alkoholin hinnan roima korotus auttaisi jo monta perhettä saamaan elämänhallinnan ja lapselle suotuisten kasvuolosuhteiden rakentamisen kuntoon. Näitä ongelmia voi olla myös työssäkäyvillä vanhemmilla, ei pelkästään "kotiäideillä".



Esimerkiksi masennukseen pitäisi saada paljon enemmän terapia-apua kuin mitä nykyisin on saatavilla. Masennuksen tunnistaminenkaan ei ole riittävää, ja monet kärsivät siitä tiedostamattaan. Hoitamaton masennus voi vaikuttaa äidin kykyyn reagoida lapsen tunnetarpeisiin, mutta ei kuitenkaan kaikilla masentuneilla - joillekin yhteys lapseen säilyy hyvänä, etenkin, jos masennus ei aiheudu äitiyteen ja siihen liittyviin olosuhteisiin liittyvistä asioista, vaan sen taustalla on muita syitä. Masentunutkin äiti voi olla riittävän hyvä äiti (minusta riittää, että äiti on riittävän hyvä - tällaisia suurin osa äideistä onkin, oli lapsi hoidossa missä tahansa! Lapsi ei tarvitse täydellistä äitiä, riittävän hyvä kelpaa mainiosti).



3

kun lapsi on kotona hoidossa isoisovanhemmillaan, ja minä töissä 8h/pv.

samoin se, että opiskelu olisi mahdollista äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla.

Nythän olet joko yksinomaan opiskelemassa tai kotona, mikä on ihan älytöntä. Ja opiskelijoiden pitäisi muka hankkia lapsiakin, vaikka näitä kahta ei saada vielä järkevästi yhdistettyä.