miten odottavan äidin ahdistuneisuus vaikuttaa sikiöön?

Raskausajan masennus on vahemman tunnettu kuin synn. jalk. masennus, mutta ihan olemassa oleva sairaus. On myos hoidettavissa.

hali*

Jonkin verran asiaa on tutkittu ja näyttäisi siltä, ettei stressi odotusaikana ole syntymättömälle lapselle hyväksi. (Tutkittu mm. 9/11 päivän tapahtumat raskaana kokemaan joutuneita ym. Vaikutti yllättäen myös tulevan lapsen stressihormonitasoihin...) Mutta ahdistuneisuus ei ole tahdonalainen asia tokikaan, joten ei ole hölmömpi ajatus tuo 2:n ehdotus edes mainita asiasta vaikkapa neuvolassa. Lääkitymahdollisuudet kenties rajalliset, mutta neuvolapsykologin juttusille varmasti pääsisit, mikä voisi jo osaltaan auttaa paljonkin. Ja helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä olla ahdistumatta. (Neuvoo itse ahdistuneisuudesta ja satunnaisista paniikkihäiriöistä kärsivä...)



Tsemppiä sinulle ja niin uudelle tulokkaalle kuin jo olemassa olevalle!

syntymäpainoon - pienipainoisten riski sydän ja verisuonitauteihin on moninkertainen.

joka tapahtuu raskauden viimeisellä kolmanneksella. Varmaan vaikutus riippuu myös lapsen perimästä, joillekin aiheuttaa enemmän muutoksia kuin toisilla. 5

Minäkin olin ihan masentunut ja vittuuntunut ja ahdistunut ja kaduin koko raskautta. Ja ahdistuin lisää, kun en osannut "kehittää suhdetta vatsassa kasvavaan vauvaan".



Tuloksena niin ihana ja täydellinen lapsi.

mutten ole koskaan edes harkinnut mitään lääkitystä. Ja jos alat stressaamaan siitä miten stressisi vaikuttaa lapseen niin stressi vaan tuplaantuu...

Mä yritän ottaa rennosti mahdollisimman paljon. Mutta aina ei voi stressiä välttää. Alkuraskaudessakin sain jonkun hormooniryöpyn ja olin aivan sairaan mustasukkainen miehestäni, vaikkei ollut mitään syytä... Ja stressasin kokoajan ja kehitin salaliittoteorioita siitä kuinka sillä voisi olla toinen nainen jossain...

kyllä stressan tuplasti kun mietin että on vaikutusta:(

....

Stressasin koko raskausajan koska lapsi liikkui tosi vähän. Luultavasti vauvan uneliaisuus johtui mun syömistä lääkkeistä, joiden piti poistaa ahdistusta

Mulla oli todella voimakasta ahdistuneisuutta ja unettomuutta raskauden lopussa ja pelkäsin kovasti, miten vaikuttaa vauvaan. Vauva oli kyllä itkuinen ekat kuukaudet, mutta en tiedä johtuiko ahdistuksestani vai koliikista (maha oli sellainen ilmapallo koko ajan). Nykyään lapsi on ihana, reipas, sosiaalinen ja kaikin puolin normaalisti kehittynyt, lahjakaskin, mutta herkkä (reagoi melko voimakkaasti) Toisaalta tuo herkkyys on kyllä jo perimässäkin, että tiedä sitten... Mutta siis kaikkeen et voi itse vaikuttaa, joten älä syyllistä itseäsi ahdistuksestasi. Apua kannataa toki hakea.

Esikoista odottaessa olin onneni kukkuloilla koko ajan: syntyi 3,5kg rauhallinen tyttö, jonka koko lapsuusaika on ollut helppo, on nyt jo 11v.



Kakkosta odottaessa parisuhteessa oli paha kriisi, asuimme jonkun aikaa erilläänkin, minua syyllistettiin kriisistä, vaikka mieheni olikin suurempi syyllinen kriisiin, raskausaika oli ahdistava, olin todella stressaantunut ja masentunut : syntyi 3.8kg tyttö, joka oli vaativa vauva, edelleen temperamenttinen, ei kestä muutoksia, tai lähinnä stressaantuu niistä todella paljon. On nyt 8v.



Kolmosen kohdalla oli taas stressiä, myytiin asunto ja uutta ei meinannutkaan löytyä, pelkäsin keskenmenoa (oli ollut sellainen puoli vuotta aiemmin vkolla 14) ja asunnon löydyttyä uuvutin itseni sen saastan siivoamisella (oli aivan järkyssä kunnossa, 3 viikkoa 2 ihmistä siivosi asuntoa joka päivä töiden jälkeen 4-6 tuntia + viikonloput päälle 12tuntia), sitten alkoikin jo huolet mahan pienuudesta, painon pysähtymisestä ja koko loppuraskaus meni stressatessa/huolestuneena/ahdistuneena sikiön kasvusta: lapsi painoi vaan 2.5kg syntyessään rv 38+6. Lapsi on kuitenkin muuten todella virkeä ja seesteinen tarkkailija, helppo, vaikka ei juuri nukukaan!



Itse uskon että kova stressaaminen vaikuttaa sikiöön, mutta vaan, jos sitä jatkuu viikkoja raskauden aikana!

onneks kaikki on hyvin

Esikoisen raskausaikana olin onneni kukkuloilla ja niin seesteinen. Tuloksena temperamenttinen tyttö, jossa ylivilkkauspiirteitä. Kakkosta odottaessa stressasin kaikesta, enkä nauttinut raskaudesta yhtään. Tuloksena rauhallinen, kiireetöön ja tosi seesteinen lapsi.



Jotain vaikutuksia varmaan voi olla, muttei niin suoraviivaisia, että pelkkä stressi tekisi lapsesta jonkinlaisen. Jos muut tekijät, geenit sun muut, tukevat, niin ehkä sitten äidin odotusajan stressi voi jotain vaikuttaa.

kohdalla stressi ei vaikuta - ja onhan se vaikea arvioida, mikä johtuu genetiikasta ja mikä ympäristöstä. Stressi kuitenkin vaikuttaa aivosolujen välisiin synapseihin ja (stressi)hormonieritykseen, mikä taas vaikuttaa herkkyyteen ja tapaan reagoida ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin.



Vaikka raskausaika menisikin äidiltä stressissä, niin ei se vielä yksin maailmaa kaada - lapsen aivojen synapsiyhteydet kehittyvät hyvin kiivaasti kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana, jolloin kokemukset muovaavat lapset tapaa säädellä tuntemuksiaan ja aistitoimintaansa. Vaikka perustemperamentti ei muutu, voi tiettyjä piirteitä vahvistaa ja toisia "sammuttaa" - kiireetön yhdessäolo ja aistiärsykkeiden pitäminen kohtuutasolla (eli lasta ei raahata tuntikausia esim. kauppakeskuksissa) auttaa esim. stressivastetta kehittymään suotuisasti.