Mitä teette vanhoille päiväkirjoillenne?

Nuoruudenaikaisia päiväkirjoja voisi olla mukava lukea joskus eläkeiässä, mutta en halua niiden päätyvän kenenkään muun lukemiksi. Ilmeisesti jotkut ihmiset kirjoittavat päiväkirjoja sillä mielellä, että joku saattaa ja saakin ne myöhemmin lukea, mutta minä kirjoitan ehdottomasti vain itselleni, omia henkilökohtaisia juttujani.



Jos en halua kenekään muun niitä lukevan, minunhan on tuhottava ne itse jossain vaiheessa. En vain yllättäen tiedä, milloin kuolen. Olen ajatellut varmuuden vuoksi tuhota vanhat päiväkirjani nyt pikapuoliin, siten, että luen ne vielä itse kerran läpi. Tässä alkavat lapsetkin olla jo niin isoja, että saattaisivat löytää ne jossain tilanteessa ja lukea.



Miten muut ovat ratkaisseet tämän asian?