Syöminen yhtä taistelua iässä 1 v - 1,5 v - muita?

jos et ole jo kokeillut - paloitella ruoka sormipaloiksi ja antaa tytön syödä käsin omaan tahtiin ja sitä mitä maistuu. Hyviä ruokia tähän mm. porkkana, lanttu, peruna, kukkakaali, jauhelihapihvi, lihapulla, kalapuikko..

Ruokailuajan voisi myös rauhoittaa ettei taustalla hälise televisio, radio tms.

Ja jos hän aina syö yksin, kokeilkaa yhdessä syömistä tai jos syötte aina yhdessä niin yksin syömistä.

Meillä nämä keinot ovat rauhoittaneet ruokahetket. Tosin lähtötilanne ei ollut ihan yhtä haasteellinen :)

Meille kovin tuttu tilanne! Mutta siihen on keinoja. Oikeasti kannattaa luopua viihdykkeistä; eli kirjat ja lelut pois. Keskitytään syömiseen. Ja anna lapsen syödä kokonaan itse, joko sormin tai lusikalla. Meillä ainakin alkoi kummasti keskittyä paremmin ja ruoka upota, kun äiti jätti oikeasti yksinkin ruoan kanssa ja hääri vaikka keittiössä. Myös edellä mainitut oikeasti yhteiset ateriat auttoivat eli syötiin yhdessä eikä vain niin, että äiti vahtii ja päivystää vieressä. Meillä auttoi myös 4 ateriaan siirtyminen viiden sijaan. Oli enemmän nälkä. Ja meillä auttoi kokonaan purkkiruoista ja valmisruoissa luopuminen. Kotiruoka maittoi selvästi paremmin. Lisäksi jos siltikin heitti ruokaa yms niin nostettiin heti pois pöydästä. Eli ei ollut oikeasti nälkä. Lapsi osaa säädellä ruokatarpeensa itse, kunhan äiti vaan tarjoaa ruokaa. Eli vaikka tuntuisi, että söisi huonosti niin syö sen verta kuin tarvitsee. Meillä mentiin aikoinaan miinuskäyrilläkin, kun syönti oli todella huonoa! Näillä keinoilla käyrät kuitenkin kääntyivät nousuun! Tsemppiä!

Meillä on puolitoistavuotias tyttö jonka syöminen on vuoden iästä lähtien ollut silkkaa taistelua. Kun ruoka tuodaan esille alkaa huuto " eieiei!" ja lautaset ja pullot heitetään lattialle. Kirjoja ja leluja on pakko olla pöydän täydeltä ja sitten hyvällä tuurilla vahingossa saadaan muutama lusikallinen menemään suuhun. Yleensä lapsi kyllä syö sitten kun sen ruoan saa suuhun, mutta miten sen saisi?



Lapsi on terve ja pulskakin vähän, joten ei ole nälkiintymisen vaaraa. Sen sijaan meillä vanhemmilla on tosi rankkaa kun viisi kertaa päivässä pitää sotia ruokailun parissa. Ahdistaa jo kun odottaa seuraavaa ruokailuhetkeä.



Lapsi osaa syödä itse mutta ei juurikaan suostu syömään. Ottaa ruokaa lusikkaan ja heittelee kiusalla lattialle. Päivähoitopaikassa kuulemma syö paljon ja nätisti. Kyseessä lienee siis uhma vanhempia kohtaan.



Onko teillä muilla tällaista? Kaikki muut tuntemani puolitoistavuotiaat (noin 15 lasta) syövät reippaasti ja paljon ja kohtuunätisti, mutta meillä on ihan hirveää showta.



Pitänee vain haaveilla että tämä joskus helpottuu...

Onpa tylsän kuuloinen tilanne, ja symppaan kovasti. Meillä yleensä menee syömiset aika hyvin (lapsi nyt 1,5v) mutta tietysti ajoittain tapellaan ja sotketaan. Parhaiten syö kun saa katsella jotain lelulehtistä tai kirjaa, mikä on tietysti huono tapa, mutta olen ajatellut että sama se kunhan syö. Olen myös huomannut että syö ihan hienosti kun syödään seurassa, eli kun jotkut muut syövät samaan aikaan ja on osa seuruetta. Seurakin siis vaikuttaa. Ja mielellään tulee syömään äidin lautaselta sitä mikä ei hetki sitten mennyt niin hyvin kaupaksi omalta lautaselta... ;-)



Ehkä teidän pitää suosiolla harventaa ruoka-aikoja, josko ruoka menisi paremmin kaupaksi nälkäisenä? Eli jos nyt ruokaa tarjotaan viisi kertaa päivässä niin ehkä neljä kertaa päivässä riittäisi, jos hän sitten nälkäisenä söisi vähän enemmän kerrallaan. En tiedä onko tämä ihan kerettiläinen ajatus??



Juoko hän kuitenkin maitoa? Onko mitään ' terveellistä' herkkua jonka söisi mielellään? Meillä esimerkiksi sellainen on raejuusto. Jos ei ole mitään syönyt illalla niin sitten olen antanut raejuustoa, että saisi jotain vatsaansa, vaikka muuten periaatteena onkin ollut että aterialla syödään sitä mitä tarjotaan tai sitten odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa.



Meillä on myös neiti mielellään juonut kunnon mukista, vaikka samaan aikaan ei ole halunnut juoda nokkamukista tai pullosta. Sotkua tulee tietty enemmän mutta paremmin menee kurkusta alas, ja tuleepa sitten samalla opeteltua juomatekniikkaa.



En tiedä oliko näistä mitään apua, mutta kerroin nyt kuitenkin.

Tsemppiä!



t. Sirita

Tuli mieleen, kun mainitsit, että hän syö hoitopaikassa hyvin ja reippaasti, että voisiko lapsi kokea jotenkin ahdistavana syömistilanteen kotona? Jos hän jotenkin aistii teidän tyytymättömyytenne, kun hän ei syö ja ahdistuu niissä syömistilanteissa niin, ettei halua edes yrittää. Mitä tapahtuu, jos hän ei suostu syömään? Saako hän rauhassa olla syömättä vai moititaanko häntä kovasti niissä tilanteissa? Jos ette ole koettaneet sitä, että annatte hänen olla rauhassa syömättä, jos ei maistu, mitenkään sanomatta hänelle, että kun et nyt syönyt, niin ehkä kannattaa kokeilla sitä.



Enkä siis tahdo mitenkään syyllistää vanhempia, mutta tuli vain mieleen. Itekin usein huomaa, että omalla käytöksellään joskus tekee lapsen elämästä turhan hankalaa...