Ikävöitkö koskaan lapsiasi tai miestäsi?
Täällä tuntuu olevan vallalla ajatus, että jos ei vietä miehen kanssa parin viikon lomia ilman lapsia tai matkustele erikseen kaukomailla, niin on perheeseensä takertunut ja ripustautunut epänormaali ihminen. Olenko tosiaan vähemmistönä, sellainen, jolle tulisi heti ikävä ja lomat olisivat enemmän pilalla kuin mukavia ilman perhettä?
Kommentit (4)
Joitakin öitä olemme erikseen olleet lapsesta erosta, jos toinen on ollut työmatkalla tai jossain reissussa. Ja ikävä on ollut kova.
Nyt suunnittelemme kahdenkeskistä ulkomaanmatkaa kun lapsi on 4-5v. Itse pystyn tällä hetkellä ajattelemaan korkeintaan viikonloppulomaa.
Näin on hyvä. Nautitaan nyt tästä elämänvaiheesta ja vielä tulee varmasti aika jolloin voimme huoletta reissailla enemmän kaksin.
Tosi harvoin sitä paria yötä enempä edes haluaa olla poissa. Työmatkoja ei ole, joten ei tarviikaan onneksi :)
En juurikaan ikävöi, paitsi silloin kun olen kahden temppuilevan tenavan kanssa ruokaostoksilla! Hyvin pärjätään keskenämmekin tai oikeastaan paremminkin kun en oleta toisen tekevän puolestani jotain asioita.
Jos pääsen joskus pariksi päiväksi lapsista eroon, nautin olostani enkä ikävöi yhtään kun tiedän että ovat hyvässä hoidossa. Saanhan olla heidän kanssaan reissun jälkeen taas joka päivä ja kellon ympäri!
mietin mitä he nyt hoitopaikassaan tekevät jne. Miestä ei päivän aikana ikävä, mutta jos viikonloppu erossa niin ikävä kyllä tulee. Parhaiten voin silloin kun koko perhe on koolla, toki tarvitsen yksinolonhetkiäkin.