Miksi isovanhempien velvollisuus olisi hoitaa lapsia ja osallistua arkeen?

ovat aina valmiita kaitsijoita, ei viitsitä edes kysyä että sopiiko teille tulla silloin ja siihen kellonaikaa katsomaan lapsia, itsellä on tärkeä meno. Tai että kysytään kyllä, mutta ollaan ihan jatkuvasti pyytämässä lastenhoitoavuksi.

ihmisen velvollisuus nyt ylipäätään on AINA auttaa tarpeessa olevaa lähimmäistään.



Myös isovanhempien.



Ei sen takia tietysti tarvitse kokonaan omasta elämästään luopua, mutta kyllä meillä kaikilla on velvollisuus auttaa toisiamme. Ja läheisiämme ihan erityisesti.

digiboksiasennuksissa ja kauppatavaroitten tuomisessa jne. Kaikkien pitäisi auttaa toisiaan. Itse olen laiska auttamaan esim. ikkunanpesu 85-vuotiaalle mummille tuntuu raskaalta enkä odota tosiaankaan että mua aina autettaisiin.

Ei kenenkään pitäisi joutua pärjäämään yksin.

Eihän se isomummo mitenkään voi pärjätä, jossei sitä auteta! Jätätkö tosiaan oman isomummosi YKSIN pesemään ikkunoita!

Mutta mun on silti vaikea ymmärtää omia vanhenpiani. Soitin äsken ja pyysin meille syömään ensi su, eivät tule, kun olivat menossa siivoamaan mökille... Tässä kyyneleitä nieleskelen. Meillä lapsia viisi, koskaan eivät ole auttaneet lasten hoidossa, tai muussa, enkä sitä ole halunnutkaan. Harmittaa vaan että eivät edes äitienpäivänä ehdi meille kylään inhottava selittää lapsille.

miksei voi käyttää firmoja, jotka pesee kaikki ikkunat noin 80 eurolla ja saa vielä kotitalousvähennyksenkin. Isomummilla on siis rahaa, miksi sitä ei voisi siihen käyttää.

Meillä on mielestäni fiksut suhteet isovanhempiin: heitä saa pyytää avuksi koska vain, ja toisaalta he osaavat kyllä kieltäytyä jos on muuta menoa tai jos eivät juuri silloin jaksa. Vastaavasti me autamme vanhempiamme esim. mökkihommissa.



En viitsi kuitenkaan aina kysyäkään hoitoapua, koska esim. äitini hoitaa myös omaa äitiään, ja hän varmasti tarvitsee myös omaa aikaa nuoren ja vanhan sukupolven auttamisen välillä. ;)

pienellä eläkkeellä pitäisi sinnitellä. Enkä minäkään aina pääse itse pesemään ikkunoita, silloin MINÄ ostan sen siivousavun mummolleni. Mutta tiedän myös, että mummo haluaa sinne nimenomaan minut (tai oikeastaan vielä mieluummin minun lapseni) juttukaveriksi ja seuraksi. Sitä ei maksamalla saa. Ja siksi yritän päästä sinne aina kun vain voin.



Ja minusta tämä on ihan itsestään selvä asia. Mummo taas auttaa minua missä vaan voi. Vähän vähäistä se nykyään on, mutta hän kasvattaa minulle pelakuunpistokkaita ja sen sellaista, ja on tyytyväinen kaikesta, mitä vain voi tehdä.

ja jotenkin loogista sekin, että jos oma lapsi perustaa perheen, sekin vielä vanhempaa kiinnostaa. Meillä vain minä edustan omassa suvussani tätä ajattelutapaa, joten lastenhoitoapua tai kiinnostusta omia lapsenlapsia kohtaan on isovanhemmilta turha odottaa.

Kun olin pieni, olin paljon mummoni hoidossa ja mummon apu oli vanhemmilleni hyvin tärkeää. Vastaavasti mummoa autettiin kun hän apua tarvitsi. Ja nyt omat vanhempani hoitavat paljon lapsenlapsiaan ja vastaavasti heitä autetaan aina tarvittaessa.



Näin se vaan menee, ei siinä mitään sen kummempaa.

Puhumattakaan siitä, että omat lapsenlapset eivät kiinnosta.

jos niihin ei ole ajoissa luonut läheisiä välejä.



Harvapa jaksaa itselleen vieraita vanhuksia käydä tapailemassa.



Niin makaa kuin petaa.

Itse olen mummon kasvattama kun äiti kävi töissä, ja minä sain todella paljon. Kun mummo vanheni niin autoin sitten vuorostani häntä. Äitiäni ei mun lapset kiinnosta, veljeni kylläkin, mutta eipähän munkaan sitten tarvitsisi häntä auttaa. Kuitenkin käydessäni siivoan, käyn kaupassa, laitan ruokaa jne, mutta paskan saan käteen.

Itse olen luvannutkin omille lapsilleni, että autan aina missä voin. Vanhin on nyt 18v ja muuttamassa omilleen. Ja ei tarvitse tyhjin käsin lähteä vaikka en mikään rikas olekaan.

Mutta luulisi että omat lapset ja heidän lapset olisivat niin lähellä sydäntä, että heitä haluaisi auttaa! Oman terveyden ja jaksamisen mukaan tietysti.



Itse oikeastaan haluaisin lasten hoitamisen sijasta mieluummin, että lasten mummi (ainut isovanhempi) olisi edes läsnä heille. Olisin iloinen jos häntä kiinnostaisi lapsemme sen verran, että kävisi edes joskus meillä kylässä, lapsia katsomassa, tai edes soittaisi joskus.