Kenen tarkoitusta palvelee mamispoikien kasvatus?
En voi kuin ihmetellä lähipiirini paria äitiä. Pojista tehdään tarkoituksella niin nyhveröitä, että voi jo ennustaa, että tulevaisuudessa on vaikeuksia. Siis musta on ihanaa ajatella, että kasvattaa pojastaan hyvätapaista, toista huomioon ottavaa yksilöä. Mutta kun on näitä, jotka joka ikisestä asiasta läpyttelevät äidin tissiä ja vikisevät ja vikisevät. Pienikin muksahdus niin heti hyökätään, että voi kulta rakas, tuli varmaan pieni pipi, tule kulta äidin syliin. Enkä puhu mistään vauvoista, vaan isommista lapsista.
Kuitenkin pitäisi pitää mielessä, että pojat ovat poikia. Olisi ihanaa ajatella, että maailma muuttuisi niin, että nämä nynnyt pärjäisivät, mutta kun maailma ei vain ole sellainen. Miksi ehdoin tahdoin tehdä lapsestaan sellainen, että kaverit kiusaavat pienestä saakka mennen tullen?
Kommentit (15)
suvaitsevaisia. Se on sitten ihan kaltaistesi mutsien ja faijojen aikaansaannosta, jos he oppivat mallista muuta.
että poikien annetaan riehua ja riekkua aivan holtittomasti.
Eivät nämä tarkoittamani mammanpojat käy päiväkodissa. He ovat tietysti äitinsä kanssa kotona, koska eihän niitä nyt raaski laittaa päiväkotiin, joku kun voisi siellä vaikka tönäistä tai muuta. Kun tällainen lapsi sitten paiskataan esikouluun ja siitä kouluun, voi suvaitsevaisuus olla kaukana. Muut pojat ovat opetelleet ryhmätaitoja pitkään ja mammanpojat ovat askarrelleet ja leiponeet äidin kanssa kotona.
Myönnän, että aihe on provosoiva. Mielestäni kyse ei kuitenkaan ole provosta, koska aihe kiinnostaa minua oikeasti. Kuten sanoin, tällaisista pojista tulisi varmaan ihania ja puolisonsa huomioon ottavia tossukoita, mutta kun ympäröivä yhteiskunta on vain jotain aivan muuta.
Ap
On olemassa myöskin keskitie, älkää nyt tahallaan vääristelkö sanomisiani. On olemassa myös poikia, jotka ovat hyvätapaisia mutta kuitenkin reippaita. Niitä jotka tulevat toimeen omillaan ilman äidin apua. niitä jotka eivät vikise jokaisesta pikku kolhusta ja syöksy äidin syliin, jos joku sanoo jotain vastaan. Jokainen varmaan tietää, mitä tarkoitan. Tai sitten ette ole törmänneet näihin äiteihin.
Ap
Opetetaan olemaan kilttejä ja kuuliaisia ja tekemään niin kuin pyydetään.
Vierailija:
Eivät nämä tarkoittamani mammanpojat käy päiväkodissa. He ovat tietysti äitinsä kanssa kotona, koska eihän niitä nyt raaski laittaa päiväkotiin, joku kun voisi siellä vaikka tönäistä tai muuta. Kun tällainen lapsi sitten paiskataan esikouluun ja siitä kouluun, voi suvaitsevaisuus olla kaukana. Muut pojat ovat opetelleet ryhmätaitoja pitkään ja mammanpojat ovat askarrelleet ja leiponeet äidin kanssa kotona.
jonka nostit esille. Asia on vain kovin kaksisyinen. Toisaalta olen osittain kanssasi samaa mieltä siitä, että turhan päiväinen hyysääminen ei ole lapselle hyväksi. Elämässä tulee kolhuja ja tällejä. Jos jokaista pienintäkin naarmua hoivataan kuin viimeistä päivää, tulee lapsella olemaan todella rankkaa kun juuri esim. koulu alkaa ja täytyy selvitä ilman äitiä.
Toisaalta taas kapinoin aivan mielettömästi sitä ajatusta vastaan, että lapsi tulisi itsenäistää ja karaistaa mahdollisimman aikaisin. Tutkimusten mukaan lapsuus lyhenee vuosi vuodelta. Lapset joutuvat ottamaan aivan liian aikaisin vastuuta. Lapselle on todella eheyttävää saada olla aidosti haavoittuva pieni lapsi, joka saa ehdotonta suojaa ja turvaa vanhemmiltaan. Erityisen merkityksellistä tämä on pojille, joilta yhteiskunta odottaa kovia arvoja jo lapsista alkaen. Usein juuri nämä pitkään turvassa kasvaneet lapset ovat oikeasti niitä tasapainoisempia ja itsevarmempia, kuin lapset, jotka jo taaperoiästä asti ovat joutuneet selviytymään yksin päiväkodin suurissa lapsiryhmissä.
Ihan yhtä harmillista on se, jos tytöistä kasvatetaan nyhveröitä. Ja se on vielä yleisempää. Hyvät vanhemmat kyllä osaavat aivan itsestään tarjota sopivasti syliä ja rohkaisua itsenäistymiseen. Enemmän minua kammottaa katsella vierestä, kun pieniä poikia varsinkin isät kohtelevat kuin jotkut urheiluvalmentajat, karskisti vaan palloa potkivat ja ylikorostavat sitä reippautta ja ei-tunteilua, eikä yhtään pehmeyttä missään välissä. Ja tytöille sitten samat isät antavat pelkkää lepertelyä, ihailua ja lempeyttä. Kaikki lapset tarvitsevat sekä lempeyttä että sitä raisumpaa menoa!
on äitejä, jotka vievät vaaleanpunaisiin puetut veeraminttunsa ja emmasofiansa sivummalle hätääntyneesti vilkuillen, kun mun poikani pyöräilevät samaan leikkipuistoon.. Näitä pikku prinsessoja varjellaan kuin kruunun jalokiviä, ja voi että jos meidän poika laskee liukumäessä samaan aikaan, niin siinä on usein sekä tämän prinsessan äiti, että isä varjelemassa. Huoh.
Joskus olen sanonut näille vanhemmille - ihan nätisti - mutta saanut vain mulkoilua vastaukseksi. Poikiani olen kehunut ja kannustanut olemaan juuri niin ihania, kuin ovat; Raisuja joskus, mutta silti empaattisia ja hyväkäytöksisiä.
ja toivon todella että omat poikani löytäisivät vähän rajummat puolisot joskus tulevaisuudessa. En tajua miten itsekään pärjäisin näiden sävysävyyn puettujen nysvätyttöjen kanssa.
Sen takia ne vanhemmat ovat niin hysteerisiä, että suurin osa näistä ruskea-pinkki-reimatec tytöistä on " avusteisia" ..
mun mielestä tytöistä kyllä kasvatetaan usein oikuttelevia nirppanokkia, ei välttämättä nössöjä kuitenkaan. Vaan sellaista, että annetaan oikutella ja temputtaa ja mennään siihen mukaan, kun " voivoi, meidän NEITI on nyt vaan tuollainen" eikä puututa siihenkään, että jo hiekkalaatikolla alkaa luokittelu ja selkäänpuukottaminen tyyliin " ei leikitä ton kaa" .
Nykyistä koulua ei tosiaan ole suunniteltu eläväisille poikalapsille. Ennen lapsia on vaadittu käyttäytymään nykyistä paremmin tietyissä tilanteissa, mutta vastapainona muun ajan lapset saivat olla ja juosta vapaammin. Nykyisin lapsia vahditaan aina, heidät on rajattu aika pienelle fyysiselle alueelle, liikuntaa on rajoitettu, raisut riehumisleikit helposti kielletään ja sille keskittymistä vaativalle hiljaa paikallaan istumiselle ei oikein enää ole vastapainoa. Kun liikuntakin on muutettu ohjatuiksi harrastuksiksi, niissäkin pitää keskittyä ja tehdä, kuten sanotaan.
Meillä kaksi vanhinta ovat vilkkaita ja raisuja poikia, tirreistä ei vielä tiedä, mutta jos toistensa muksimisesta mitään voi päätellä, niin melko fyysisiä olentoja heistäkin on kasvamassa. Ja onko se mikään ihme? Isänsä oli erittäin vilkas ja ehtivä lapsi, samoin minä. Molemmat olemme vielä nyt aikuisenakin fyysisiä ihmisiä. On ihan odotettavaa, että lapsistamme saattaa tulla samanlaisia.
Ei niin, että siinä, että joku on vähemmän fyysinen (oli sitten tyttö tai poika) olisi mitään vikaa, mutta tuntuu, että nykyinen lasten maailma on rakennettu vain heitä varten. Fyysisemmät lapset ehkä pärjäävät lasten omissa sosiaalisissa hierarkioissa, mutta aikuisilta saavat pääasiassa negatiivista palautetta ja sekään ei ole hyväksi.
Koulu varsinkin hirvittää minua raisujen poikieni takia. Sen lisäksi, että heidänlaisensa saavat kovin helposti lähinnä negatiivista palautetta alusta asti, niin poikina nykyisen koulun merkkipaalut sattuvat pahimpaan mahdolliseen aikaan. Suurella osalla tyttöjä murrosiän pahin myllerrys sattuu ihan mukavasti yläkoulun alkuun. Ja vaikka nykyinen kurssisysteemi rankaiseekin loppuun asti jo alku yläkoulun huonoista numeroista, on tytöillä silti vielä erinomainen mahdollisuus tsempata yhdeksännellä luokalla, kun pahin myllerrys on ohi ja nämä lopun paremmat arvosanat vielä painottuvat. Pojilla sen sijaan se pahin aika on juuri yläkoulun loppupuolella, kun pitäisi hankkia todistusta, jolla pääsisi haluamiinsa jatkokoulutuspaikkoihin. Ja vielä pitäisi tehdä ne valinnat periaatteessa loppuelämää varten, kun samalla on pahimmassa hormonimylläkässä ja taantunut pari vuotta kehityksessä. Omat poikani todennäköisesti yritän juuri tämän vuoksi painostaa lukioon. Paria vuotta myöhemmin ovat paljon kypsempiä tekemään isoja päätöksiä ja tulevaisuudensuunnitelmat eivät enää ratkea niin lapsellisilla perusteilla kuin 15-vuotiaalla pojalla. Tytöt siinä iässä ovat jo paljon kypsempiä ja tekevät suunnitelmiaan paljon realistisemmin ja paremmin itsensä tuntien.
Geeniperimä tosin kannattaa hakea muualta.