Ääh, tyhmä kysymys kokemattomalta...
Esikoiseni (poika) täyttää 13 v ihan pian ja on nyt sitten " virallisestikin" murkku. ;-) Teini-iässä, siis, oikeestikin ja jopa karvoitus näyttää kasvavan ym. Noh, kaikenkaikkiaan on oikeestaan hirmunkin kiltti, mitä nyt jo pari vuotta ollut sellaista pientä kapinahenkeä, mutta oikeesti tosi pientä ja kevyttä ja jonkin verran saa minusta toki ollakin. Ja vieläkin asiat ovat ihan tosi hyvin (tosin yläasteen alkaminen syksyllä vähän äitiä askarruttaa...) oikeesti, mutta kun pikkuveljelle (9v) nälviminen on nyt kasvanut sellaisiin mittoihin, ettei ihan oikeasti enää kohta kestä kuunnella... Alkaa tosiaan olla sietämätöntä menoa eikä tietenkään pysy enää verbaalisella tasolla, vaan käsikähmässäkin ovat enempi vähempi ihan päivittäin. Mutta melkeinpä pahinta on seurata vierestä sitä jatkuvaa toisen vähättelyä ja mollaamista - *mihinkään* kysymykseen ei pikkuveli saa asiallista, tai edes puoliasiallista vastausta... Osani saan toki minäkin, mutta en ihan niin pahasti, ja minä sen kyllä kestän! ;o) Totta kai puutun asiaan joka kerta, kun joudun sitä todistamaan, samoin siihen fyysiseen nahisteluun, mutta en saa sitä loppumaan millään... Tarrataulut (LOL!) eivät tämänikäiselle varmaankaan enää ole paikallaan. ;-D Miten te muut olette tämänkaltaiseen lievitystä hakeneet? Ja kenties jopa onnistuneetkin?? Olen aivan uupunut muutenkin jatkuvaan kaupankäyntiin kaikesta - ylimääräisistä kotitöistä/äidin auttamisesta/kaupassa käynneistä ym. esikko saa jo tietsikka-aikaa ja ongelmana on, että voin toki ne ottaa pois, mutta sitten en saa keneltäkään mitään apua, olen 3 pojan yh. Viikkorahaa ei tällä hetkellä lapsista saa kukaan, sillä tuloni ovat todella pienet eikä minulla toistaiseksi ole varaa viikkorahoja oikeastikaan maksaa.
No, tämä " ongelma" ei tosiaan ole kovin suuri verrattuna moniin muihin, mutta lähinnä minua surettaa pikkuveljen puolesta. Eihän tuommoinen nälviminen ja vähättely paljon eroa koulussa tai muualla tapahtuvasta kiusaamisesta, etenkin kun on ihan jatkuvaa... Veljekset ovat veljeksiä ja pojat poikia, enkä odotakaan sen loppuvan kokonaan - se tuskin olisi edes normaalia - mutta jos sitä voisi edes jollain tavoin suitsia...? Vinkkejä/kokemuksia vastaanotetaan kiitollisuudella!
Kommentit (2)
toi pikkuveljen nälviminen ja asioista huomautteleminen. Meillä myös on arki samanlaista. Tosi kyseessä on isosisko pikkuveli asetelma. Olemme puhuneet asiasta koko aika ja huomautamme kyllä vanhemmalle joka kerta kun tuollaista tapahtuu. Hän on sanonut että ei tarkoita sillä mitään pahaa ja pyytää kyllä anteeksi veljeltään.
Mutta äkkiä sitten taas uudestaan ollaan samassa tilanteessa.
Olemme puhuneet pikkuveljen kanssa, että sisko ei tarkoita sitä mitä suuttuneena sanoo. Ja satuttaa meillä ei saa kukaan toisia. Siitä kannattaa pitää ehdottomasti kiinni. Murkkuikäinen ei pysty kontrolloimaan voimiaan ja voi tahtomattaan töniä liiankin kovaa.
Onneksi meillä on nuorempi lapsista niin järkevä ettei ota kaikista siskon sanomista itseensä. Kerrankin ruokapöydässä murkku tyttäremme tokaisi veljelleen, että mä sitten vihaan sua (ilman mitään erityistä syytä) johon pienempi vastasi; mutta mä rakastan sua ;o)
Kyllä sisarukset toisiaan rakastavat ja varmasti tämä murkkujen ikävä sanailu ja kommentointi joka asiasta on sitä itsetunnon kehittymistä. Ovat niin epävarmoja itsestään ja siksi hakevat sitten jonkun " heikomman" johon purkavat sitä epävarmuuttaan ja pahaa oloaan. En olisi huolissani tuosta veljesten välisestä nahistelusta ja pomotuksesta. Jos kovin lähdet rankaisemaan siitä niin saattaa olla ettei murkku välttämättä tajua mistä häntä rangaistaan ja toisaalta kiellot ja uhkailut lisäävät vaan uhmaa. Kannattaa keskustella asioista yhdessä ja kertoa murkulle miten pahalta teistä ja pikkuveljestä tuntuu hänen käytöksensä.
Ja yksi hyvä konsti joka meillä ainakin toimii paremmin kuin uhkailu ja väittely murkun kanssa on välinpitämättömyys. Kun suljette korvanne hänen jutuiltaan ja olette kuin ette olisi kuulleetkaan hänen sanomisiaan niin johan pistää miettimään asioita uudelleen.
mun poika yhtä vanha kun sun, ja ainakin meillä poika kuitenkin loppujen lopuksi häpeää huonoa käytöstään. Siksipä tuli mieleen että mitä jos nauhoittaisit (salaa, vaikka kännykälläsi) tuollaisen tilanteen, ja sitten näyttäisit sen pojalle kahden kesken. Ainakin meidän poika tuossa tapauksessa häpeäisi silmät päästään kun tajuaisi miltä kuullostaa.
olemme myös antaneet rangaistuksena tarvittaessa kotiarestia, pelikka & tietsikka & tv-kieltoa, ja nyt viimeisimmän kerran peruttiin yks jo sovittu ulkomaan reissu. nyt onkin kuukauden verran ollut tosi helppoa, kokeisiin lukeminen on ihan uudella tasolla, ja poika on itsekkin ollut ylpeä hyvistä arvosanoista.
mutta joo, onhan noi varhasiteinit/teinit uuvuttavia, siksipä päätettiin miehen kanssa vetää aika tiukkaa linjaa alusta asti.