Elokuussa alkaa kakkosen yritys. Ihanaa!

Ei se välttämättä ole ruusuillatanssimista. Ymmärrät työmäärän ehkä sitten vasta kun esikoinen alkaa liikkumaan ja vaatimaan enemmän seurustelua ja huomiota.

Meilläkin toivottavasti loppuvuodesta aletaan yrittämään. Esikoinen on kylläkin jo 3-vuotias, että ei sinänsä sama tilanne kuitenkaan. Mutta jee! :)

ei käy kateeksi, ei=)

Ikävää ettei kaikki voi iloita toisen puolesta. Ehkä se pieni ikäero ei teidän elämäänne sopisi, mutta minä haluan näin ja olisin toivonut, että muut olisivat voineet olla sanomatta negatiivisia kommentteja. -ap

tuossa vaiheessa kun lapsi on 3 kk niin hormonit alkaa hyrrätä ja on mahaa ikävä. Ei ymmärretä sitä työmäärää mitä kaksi pientä lasta tuo tullessaan.

odotas kun lähtee liikenteeseen:) voi mieli muuttua kakkosen suhteen.

itellä puolivuotias ja kun yöt on alkanut menemään hyvin eikä vauva vielä liiku pahemmin ajattelen että noita vauvojahan vois olla vaikka 10:) mut tiedän että mun mieli muuttuu heti kun vauva tosta alkaa liikkumaan ja saa olla perässä juoksemassa kokoajan:)

taidat ap olla pikkuisen naiivi? Olisit laittanut kirjoitukseesi, että vain positiiviset kommentit huomioidaan. Se on niin ihanaa, kun on kaksi taaperoa jaloissa. . . ihan oikeesti siis;)

Lasten ikäeroksi voi tulla vaikka 5 vuotta. En toki toivo ettet tulisi raskaaksi mutta tällainenkin asia on hyvä ottaa huomioon.

Meillä lapsilla ikäeroa 14 kk. Ihan jees!



Nyt lapset 2- ja 3- vuotiaita ja kolmatta odotellaan eli ei paha. Ja kun ajatuksena taas toinen perään. Saattaa olla että jotain asioita on jo unohtunut, tai meillä ollut vaan helppoa.. :D



Tarttee ennakoida onnettomuuksia ja huomioda alussa esikoista. Ottaa mukaan hoitaan vauvaa ja tekeen kotihommia, opettaa itsenäisyyttä ja jakaan tavaroita.

Se kun esikoinen on pieni eikä oikein osaa puhua, saa nopsaan lapsen raivariin jos ei osaa ymmärtää mitä hän haluaa. Opeta lapsi ihan muriseen ja irvistään, ottaan sua kädestä ja näyttämään mitä haluaa.



Neljä kertaa pahimmillaan vaihdoin vaipat tunnin sisällä. Eli työmäärä lisääntyy. Mutta isommalta saa tavaraa, vaatetta niin ei aina joudu kaikkea ostaan molemmille. Toisaalta meillä se onni että syntyneet samaan vuoden aikaan saman kokosina niin koot mahtuu vuorotellen. Kun tekee paljon ruokaa kerralla, sitä riittää seuraavaankin ruokailuun tai pakkaseen.



Pahin uhmakohtaus oli esikoiselta pakkasella, neuvolan jälkeen sai raivarin. Mulla oli laukku toisella olkapäällä ja kantokoppa vauvasta samassa kädessä. Esikoinen toisessa kädessä ja heittäyty kiljuun lumeen. Siinä seistä tapitin ja mietin millä saisin meijät autoon. Yksi vieras mummo otti esikoista kädestä ja päästiin autolle.



Mieti kikkoja millä saat liikettä lapseen ennenkö tilanne tulee päälle: Meillä esim. ulkoilu nopeutu kun puettiin yhdessä ja mietittiin mitä ulkona odottaa: näkyykö rekka tai orava? Tai puistosta pois kun mietittiin ehditäänkö kotiin ennen iskää, tai mitä ruokaa syödään ja mitä sen ruuan jälkeen tehdään.

Meillä on lapsiin tehonnut että ilmottelen lapsille " kohta lähetään kotio, vielä saatte leikkiä!" ja kohta taas " Lähetään kohta, laske vielä kerran liukumäkeä!"



Tee kodista turvallinen, nyt kun opettelet että kohta lapsi saa vedettyä liinan ja ylettyy vetolaatikoihin ja kuinka kasvaa ja oppii lisää. Niin kohta sun tarttee miettiä että mikkä olikaan tarvaa vauvalle.

Tee sääntöjä, mutta ei liikaa. Musta on aina hyvä kehua enempi kuin kieltää! Eli ohjaa isompi tekeen hyviä leikkejä ja kehu kun oppii ja tekee jotain hyvää.

Näin ei lapsi kyllästy vauvaan: vanhemmat huomaa vaan sen ja kieltää vaan mua.



Ja tee elämästä teijän näkönen! Meillä toimii toinen asia, teillä joku joka ei meillä toiminut.

Nauti lapsista, siivota kerkee huomennakin! Mutta ei auta heittäytyä liian löysäksi: lika lähtee helpommin jos sen siivoaa tuoreeltaan.

Vierailija:

tuossa vaiheessa kun lapsi on 3 kk niin hormonit alkaa hyrrätä ja on mahaa ikävä. Ei ymmärretä sitä työmäärää mitä kaksi pientä lasta tuo tullessaan.

Ihan siis fyysisesti teki kipeää. Kun niiiiin halusi raskaaksi. Nyt kuopus on jo kolmivuotias, eikä enää ole sellaista vauvakuumetta ;-) Ei sillä, etten ottaisi lisää lapsia vastaan, jos mieheni päättäisi muuttaa mielipiteensä. Mutta nämä kolmekin on ihan tarpeeksi.

Allekirjoitan siis tuon hormoonien aiheuttaman vauvakuume-ahdistuksen täysin. (Jostain syystä en muista, millainen vauvakuume/raskaushinku olisi ollut kahdelta vanhemmalta lapselta, mutta eiköhän ihan yhtälailla, kun noita kerran kolme on ;-)

Te, jotka (ilmeisesti kokemuksesta) tiedätte miten rankkkaa se pieni ikäero on; kuinka kummassa TE haksahditte sitten tekemään sen toisen? Jos se on naiivia...? Mitä te ette tietenkään ole. ;)





Se voi olla ihan yhtä rankkaa tai rankempaakin jos esim. on yksi 4-vuotias mustasukkainen uhmis ja vauva. Tai TEINI ja vauva.

Vierailija:

Mutta isommalta saa tavaraa, vaatetta niin ei aina joudu kaikkea ostaan molemmille. Toisaalta meillä se onni että syntyneet samaan vuoden aikaan saman kokosina niin koot mahtuu vuorotellen.

että joudut heti kohta ostaan kaikkia vaatteita tuplaten. Tai jos esikoinen on tyttö ja kuopus poika (kuten meillä), voi olla ettei kauheasti vaatteita periydy. Kun tytöllä on niiiin paljon vaaleanpunaista ja röyhelöä - muiden ostamia vaatteita ja perintövaatteita tyttövaltaisesta suvusta ;-)

Ihan samahan tuo on, mikä se lasten ikäero on. Kaikessa on puolensa. Eniten ylistyksiä olen kuullut kolmen vuoden ikäerosta. Olen ihan " pitänyt kirjaa" . Kolmivuotias tajuaa jo paljon. Osaa odottaa vuoroaan hetken. Viihtyy joskus omin nokkinensakin (esim television tai lelujensa kanssa) ja nauttii asemastaan olla iso esim. osallistuessaan vauvanhoitoon tai kotihommiin.

Toisaalta taas pienen ikäeron lapsista on pikemmin seuraa toisilleen. Ja taas jos ikäero on oikein iso, on isommista oikeata hyötyä vauvanhoidossa.

Loppujen lopuksi kaikki riippuu persoonallisuuksista, niin äidin, isän kuin lastenkin.

Toivottavasti teillä pian tärppää ja saatte haluamaanne perheenlisää heti perään. Rankkaa tulee kyllä.



Sitten vähän vitsillä sellainen vinkki, että en kyllä suosittele kenellekään raskautumista tuossa loppukesästä - alkusyksystä, nimimerkillä kokemusta on kaksi kertaa. Siinä nimittäin joutuu kokemaan samaan syssyyn sekä alkuraskauden väsymyksen ja pahoinvoinnin, että maamme ihastuttavan kaamosajan. Odotan nyt vauvaa syntyväksi kesäkuussa, ja viime syksyni ja talvikausi oikeastaan jouluun asti oli aivan kamalaa aikaa, en voi sanoin kuvata minkälaista se oli. Elämäni hirvein, musta kausi jolloin en jaksanut kuin itkeä. Mutta eihän se toisaalta kaikilla ole ehkä samanlaista, ja kääntöpuolena saa sitten kesävauvan.

Vierailija:

Toivottavasti teillä pian tärppää ja saatte haluamaanne perheenlisää heti perään. Rankkaa tulee kyllä.

Sitten vähän vitsillä sellainen vinkki, että en kyllä suosittele kenellekään raskautumista tuossa loppukesästä - alkusyksystä, nimimerkillä kokemusta on kaksi kertaa. Siinä nimittäin joutuu kokemaan samaan syssyyn sekä alkuraskauden väsymyksen ja pahoinvoinnin, että maamme ihastuttavan kaamosajan. Odotan nyt vauvaa syntyväksi kesäkuussa, ja viime syksyni ja talvikausi oikeastaan jouluun asti oli aivan kamalaa aikaa, en voi sanoin kuvata minkälaista se oli. Elämäni hirvein, musta kausi jolloin en jaksanut kuin itkeä. Mutta eihän se toisaalta kaikilla ole ehkä samanlaista, ja kääntöpuolena saa sitten kesävauvan.

Ihana talvi ja syksy oli, kun tiesi kantavansa salaisuutta mukanaan :-) Oli mukava kun syksy alkoi pimenemään ja sai käpertyä itseensä pahoinvointeineen ja toivoa raskauden kestävän määräaikaansa (no se keskenmenon pelko ei tietenkään kaikista ihaninta ollut). Mutta siis just päinvastainen kokemus minulla. Alkuraskaus kesällä on kamala, kun muka pitäisi nauttia kesästä ja olemisesta, mutta väsyttää ja oksettaa koko ajan... Se oli minusta edellisten lasten raskausaikana raskainta.

Typerää kuvitella saavansa vain hip-hurraa-tosi-ihanaa-vastauksia. .

ei kyse ole siitä ettemme malttaisi odottaa. Haluamme lapsille mahdollisimman pienen ikäeron, ihan tulevaisuuttakin ajatellen, heistä olisi sitten mahdollisesti seuraa toisilleen.



Onhan tietenkin totta, ettei välttämättä onnistu raskautuminen heti, tätäkin esikoista yritimme 8kk ennen kuin onnisti. Aina voi kuitenkin toivoa ja vaikka heti ei onnistuisikaan, niin ei ikäero välttämättä pääse kovin suureksi kasvamaan kun on " tarpeeksi ajoissa" alkanut yrittämään.



Tiedän tuttujemme elämää vierestä seuranneena, että kun perheeseen jossa on isompi lapsi, syntyy vauva, voi se olla paljon vaikeampaa ja rankempaa kuin jos olisi pieni ikäero. Tuo isompi lapsi kun on tottunut olemaan se pieni ja ainoa niin monen vuoden ajan, on hänen vaikeampi sulattaa sitä että perheessä onkin nyt pieni vauva.



Kiitos teille jotka asiallisesti jaksoitte kirjoittaa omia kokemuksia. Oli ihanaa lukea niitä.



Ja itse voin sanoa sen, että olin 13 kun pikkusiskoni syntyi, eikä sekään varmasti mitään helpointa aikaa vanhemmilleni ollut. Siskoni sai lähes kaiken huomion ja myönnän kapinoineeni senkin takia aikalailla.



Mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.



Hormooneista vielä, voihan olla että nekin vielä vaivaa, mutta aina olemme miehen kanssa puhuneet että olisi hyvä, jos lapsilla olisi pieni ikäero. Aluksi varmasti onkin rankkaa, mutta uskon sen sitten ajan myötä helpottavan.. Joidenkin mielestä saatan olla naiivi, mutta näin koen.



-ap

Voihan se olla naiivia, mutta toivoin, että olisin saanut kuulla kokemuksia niiltäkin jotka sitä eivät suosittele. Mutta jos vastaukseksi saa vain, että onnea tosi paljon- ei käy kateeksi niin eipä paljon kiinnosta niitä lukea. Jos on tota mieltä, niin olisi kiva kuulla miksi?



Tietenkin jotkut kirjoittivat vähän tarkemminkin miksi niin kokevat, mutta joitain kommentteja silti tuli, jotka olisi voinut joko täsmentää tai sitten jättää kirjoittamatta.



-ap