Miksi masennuslääke tekee ihmisestä " välinpitämättömän" ?

Ainoa hyväpuoli se että ei enää ole niin alakuloinen olo kuin ennen.

ap

Ilmeisesti lääke on vain terävöittänyt huomiokykyäsi juuri sen verran, että tajuat olevasi välinpitämätön.



Ainakin mulla tunteiden katoaminen on nimenomaan masennuksen ensioire. Kun mikään ei tunnu enää miltään, on aika hamuta pilleripurkkia, ei suinkaan laittaa sen kantta kiinni.

Et ainakaan masennukseen?

Miten kauan olet lääkettä syönyt? Kuulostaa oudolta, jos tuollainen sivuvaikutus. Itse voin sanoa, että kyllä se pehmentää hieman tunteiden välisiä vaihteluja, mutta ei ole välinpitämättömäksi tehnyt. Ehkä hieman rauhallisemman, mutta se on ollut toivottukin sivuvaikutus, mikäli se nyt sitten lääkkeestä johtuu. Olo on korjaantunut.

ja ahdistukseen. Minä sanoin kyllä lääkärille ettei mun ongelma ole niinkään masennus kuin ahdistus. Mielialalääkkeet lätkäistiin ja kyllä se vaan niin on, että ennen lääkkeiden aloitusta kiinnosti vielä asiat, esim. harrastaa jotain, nyt ei juuri lainkaan. En myöskään tahdo oikein saada mitään aikaan. Selvimmi näkee ystävyyssuhteista. En pidä enää yhteyttä ihmisiin kuten ennen lääkkeen aloitusta. Kun ei oikein kiinnosta mikään.

Useimmiten lääkettä joudutaan vaihtamaan muutaman kerran ennen kuin sopiva osuu kohdalle, varsinkin jos oireet ovat jotenkin epämääräiset eli ei ole selvä masennus kuten sinulla ilmeisesti ei ole. Ahdistukseen sinänsä ei kai varsinaisesti edes ole omia lääkkeitä vaan siihen käytetään samoja serotoniinin takaisinoton estäjiä kuin masennukseen. Sukulaiseni, jolla oli erittäin voimakas ahdistuneisuus, sai avun ns. kaksitoimisesta masennuslääkkeestä, joka vaikuttaa sekä serotoniini- että johonkin toiseen aineenvaihduntaan, en muista mikä, ei melatoniini kuitenkaan mutta mitä niitä nyt on...

Mulla oli eka mielialalääke tuollainen, mutta noiden oireiden vuoksi se vaihdettiin. Nykyisestä lääkkeestä ei ole oireena välinpitämätöntä ja innotonta oloa.

Tulee mullekin ekana mieleen, ettei ole oikea lääkitys. Olen sairastanut masennuksen ja lääkitys toi takaisin ihmeellisiä tunteita, joita en ollut kokenut pitkään aikaan. En enää edes muistanut, että ne tunteet voivat olla normaaleja. Että mulla kiitos lääkityksen...

Minä en koe mitenkään haitalliseksi olla välinpitämätön. Seksi ei kiinnosta, lenkkeily ei kiinnosta ja syö jatkuvasti, mutta muuten ihan ok. Pystyn keskittymään paremmin opiskeluun ja töihin mikä on minulle tärkeää. Lasten emotionaalisia tunteita taas on vaikea tajuta tai huomata. En muutenkaan huomaa ihmisiä ympärilläni. Minun mummi kuolee kohta. Sekään ei oikeastaan liikuta.