Lähi muuttaa ulkomaille - tapaamisista, kokemuksia?
Mieheni lapsen äiti ilmoitti lähtevänsä Keski-Eurooppaan töihin. Tähän asti on tapaamiset hoidettu paikallisbussilla, joten matkojen hintaa ei ole tarvinnut miettiä. Tästä lähtien tilanne on radikaalisti toinen. Miten tällaisessa tapauksessa on järkevää kustantaa lapsen tapaamisen kulut? Meidän perhe on pienituloinen, eikä isällä missään tapauksessa ole mahdollista lentää ulkomaille tyyliin kerran kuukaudessa tai kustantaa lapsen lentolippuja. Entä kuinka usein on kohtuullista vaatia tapaamisia? Tähän asti ne ovat olleet 8 yötä/kk, eli tiiviisti on lapsi meidän perheen arjessa. Tuskin useammin kuin kerta/kk? Äidin palkka on ilmeisesti aika hyvä, mutta voiko häntä velvoittaa maksamaan lapsen tapaamiset isän kanssa, vaikka koko idea ulkomaille muutosta on hänen? (Meidän ehdotus tilanteeseen on, että lapsi muuttaisi meille asumaan, mutta siihen ei äiti tule suostumaan.)
Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (3)
Kuitenkin sen ikäinen, että vietynä/noudettuna voisi lentää yksin. Maata en halua yksilöidä, kyse kuitenkin parin-kolmen tunnin lennosta. Työ kestäisi pari vuotta. Siihen voisi ehkä vedota, että lapsen olot pysyisivät vakaampina jos hän asuisi meillä tuon ajan ja sitten siirtyisi taas äidilleen, kun tämä palaa. Tosin joutuisi kai täälläkin vaihtamaan koulua, kun asutaan eri koulupiirin alueella (vai tietääkö joku, onko niin pakko tehdä?) Emme halua tarkoituksella panna hanttiin, menköön jos haluaa kovasti mennä - mutta meidän pitäisi nyt vääntää rautalangasta että lapsella on muutakin perhettä kuin äiti, ja näistäkin suhteista pitää pystyä huolehtimaan...
Taustalla aikoinaan hyvin riitaisa ero eikä lapsen äiti pysty hyväksymään lapsen isän nykyistä perhettä ollenkaan, vaikka aikaa erosta on jo monia vuosia. Siksi(kään) ei olla erityisen toiveikkaita sen lähihuoltajuuden vaihdon kanssa.
Kun on kuitenkin " jo" kouluikäinen? Vaikka pienen koululaisen on kyllä melko mahdoton osata ajatella, mitä se ulkomaille muutto konkreettiseesti toisi tullessaan, mutta kysyähän aina voi.
Minulla ei mitään kokemusta vastaavasta, mutta mielipide kylläkin. ;-) Ihan mutu-sellainen tietenkin, koska en teitä paremmin tunne, mutta näin äkkipäätään en voi olla ajattelematta, että onpahan siinä taas yksi katkera ja itsekäs sekä käsittämättömän jääräpäinen lähiäiti! Sori nyt vaan... Tottahan alakoululaisia, ja kaikenikäisiä, on muuttanut perheen työkommennuksen mukana ulkomaille maailman sivu, ja sehän voi olla ihan hurjan antoisaa ja mielenkiintoistakin, mutta minusta yh-äiti + lapsi -asetelma on tässä kyllä AIVAN eri asia... Onko äidillä itsellä aiempaa kokemusta ulkomailla asumisesta?? Nimittäin ihan ensimmäisenä tulee mieleen se, miten todella erilaista Keski-Euroopassa on lasten ja perheen elo ja olo... Itse asuin vuosia Britanniassa ja lastenhoitopalvelut jo yksistään ovat totaalisen erilaiset kuin täällä. Sitä paitsi esim. Briteissä on LAITONTA pitää alle 12-vuotiasta yksin kotona!! Muista Euroopan maista en tiedä, ja totta ihmeessä Briteissäkin sitä sääntöä kaikki työssäkäyvät rikkovat, mutta sanonpa vaan, että pieni alakouluikäinen vaikkapa nyt tuolla Britanniassa on ihan tosi turvaton... Itse en omaa lastani (vauvaikäinen) luottanut esim. yksityisen " perhepäivähoitajan" käsiin ollenkaan, vaan ainoa varteenotettava vaihtoehto oli yksityinen päiväkoti, josta ei siitäkään toki mitään takeita ollut, mutta ainakin siellä oli henkilökuntaa enemmän kuin se yksi ja ajattelin, että ne edes vahtivat toisiaan, jos ei muuta...
Miten lapsen kaverisuhteet järjestyisivät siellä? Onko äiti ajatellut sitä?? Kuinka pitkät päivät äidillä olisi työssään? Monesti " muualla maailmassa" tehdään pitempää päivää kuin meillä... Ei ole työajan lyhennyksiä tms. Paljonko äidillä olisi työpäivän jälkeisiä menoja? (Työnkuvaa siis ajatellen.) Kaikki mahdolliset kokoukset sun muut illastamiset tms. lapsiko olisi ventovieraan ihmisen kanssa mahdollisesti ilman yhteistä kieltä?? Ja tosiaan, pieni lapsi ei ole ollenkaan samalla tavalla vapaa kuin meillä Suomessa lapset voivat vielä olla. kovin pientä ei yksinkertaisesti voi (lue: todellakaan kannata, kieltä taitamatonta etenkään) päästää yksin vaikkapa maitokauppaan. Itse en uskaltaisi... Toki jälleen sanottakoon, että omat kokemukseni ovat Briteistä, joka on valitettavasti viime vuosina raaistunut entisestään. Muista Euroopan maista en osaa sanoa.
Riitaisa ero ei ollut ainakaan lapsen syytä, se on varmaa! Syyt ovat muualla, eli isässä ja äidissä... Sen kummemmin tietenkään heidän eroonsa ja väleihinsä puuttumatta sanon vain, etten jälleen kerran voi millään käsittää, MIKSI lapsi pannaan maksamaan aikuisten välirikosta?! Mikäli äidillä ei ole erityistä syytä (päihdeongelmat, väkivaltaisuus...) olla antamatta lapsen asua isänsä luona ulkomaankomennuksen ajan, en näe, että motiivi olisi mikään muu kuin oma itsekkyys... :-( Nythän on kyse VAIN ja AINOASTAAN siitä, mikä on LAPSELLE parasta!!! Enkä sinällään mitenkään kritisoi ulkomaille lähtöä - onnea hänelle! Koululainen, vaikka pienikin, on jo niin iso, ettei erillään olo varmasti aiheuta mitään peruuttamatonta äidin suhteessa lapseen!! Eikä sieltä ulkomailta Suomeen päin ole yhtään sen pitempi tai hankalampi matka kuin täältä sinne - äiti voi ihan yhtä lailla istua lentokoneessa kuin lapsikin!! Ja toki lapsi voi käydä äidinkin luona...
Kuten sanottu, lapsellekin tuollainen kokemus voi toki olla jännä ja opettavainenkin sekä avartava, mutta tärkeintä on muistaa, miten lapsi kokee tämän maailman: se, mikä aikuiselle on mahtava tilaisuus ja todella jännittävää, voi lapselle olla hirveän pelottavaa... Entä isovanhemmat?? Onko lapsi heidän kanssaan läheinen? Paitsi että KAIKKI kaverit toki jäävät Suomeen, ISÄSTÄ nyt puhumattakaan, niin tänne jäävät kaikki muutkin sukulaiset ja tuttavat... Siis se turvallinen ympäristö vaihdetaan kertaheitolla toiseen - ja uuteen kieleenkin vieläpä mahdollisesti. :-o HIRVEÄN suuri muutos lapselle...
No, lienen jo tehnyt mielipiteeni selväksi... ;o) Minäkin olen sitä mieltä, että jos äidin asenne on noin jyrkkä ja vaikea, niin valitettavasti ei liene muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa sitä riitaa, eli kiistää äidin oikeus viedä lapsi maasta. Ainakin noin ensi hätään. Mikäli heillä siis on yhteishuolto. Jos äiti on lain mukaan yh, niin siinä tapauksessa isän oikeudet voivat olla vähän kehnot... En ymmärrä, miksei äiti suostu edes pohtimaan sitä mahdollisuutta, että lapsi asuisi isänsä luona, kun hän kerta olisi sinne mitä ilmeisimmin tervetullut myös äitipuolen toimesta! Sekään kun ei ole itsestäänselvyys...
Mitä koulupiiriin tulee, niin asiasta en mitään *tiedä*, mutta ainakin täällä pk-seudulla omien lasteni luokkatovereiden kohdalla on joustettu siinäkin tapauksessa, että koko perhe on muuttanut toisen koulun piiriin. Lapsi on silti saanut jäädä samaan kouluun, ainakin määräajaksi. Ja tämähän olis ensi kädessä väliaikainen ratkaisu, mikä hyvinkin ehkä puoltaa koulun pitämistä samana?! Mikäli se ei siis ole liian kaukana ja kulku sinne kohtuudella järjestyisi? Minusta olisi lapsen itsensä kannalta kaikkein ihanteellisinta, että koulu pysyisi, jos/kun koti vaihtuisi ja äiti muuttaisi noin kauas. Hyviä perusteluja esittää kunnale/kaupungille lapsen pitämiseksi tutssa koulussa... Jos olisin sinä, niin ottaisin selvää siitä, miten ihan teoriassa koulun samana pitämiseen suhtauduttaisiin viranomaistaholla. Ehdotonta vastaustahan he eivät voi antaa, mutta jotain osviittaa kuitenkin. Silloin olisi sinulla (teillä) taas lisää kättä pidempää uusiin perusteluihin.
Toivon kovin, että kaikki päättyy lapsen kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun!! Tsemppiä!
Ulkomaille, tai siis ainakin pohjoismaiden ulkopuolelle ei tietääkseni saa muuttaa ilman toisen huoltajan suostumust. Jos haluatte muuton estää niin se on mahdollista, mutta siihen tarvitaan lakimies.
Jotkut ovat onnistuneet, silloin kyse on ollut yhden vuoden komennuksesta. Ja heillä meni niin et isä tuli viikoksi, ja lapsi meni suomeen kesälomaksi.
Mihin euroopan maahan hän on muuttamassa? Kuinka vanha lapsi? Onko kyse jo koululaisesta?