Hain toimeentulotuen yhteydessa tukea pesukoneeseen, paatoksessa oli mainittu tuo pesukone mutta mitaan paatosta ei ole tullut
Toimeentulotuen päätöksessä oli siitä siis maininta että olen tukea hakenut pesukoneeseen mutta ei samalle lapulle ollut päätöstä tehnyt. Tuleeko sieltä nyt erillinen päätös tuosta pesukoneesta? Kauanko siinä kestää hakemisen jälkeen? Ihmettelen vain kun ei ole mitään kuulunut ja koneen tarvitsisin
Kommentit (18)
eikä todellakaan varaa ostaa sellaista itse uutena eikä täälläpäin tod löydy käytettynä kuin 20v vanhoja, millaisen sähkölaskua sossukaan tuskin haluaa maksaa
Ap, toimeentulotukea on ns. yleistä ja harkinnanvaraista. Yleinen toimeentulotuki on sitä minkä laki määrittää ja harkinnanvarainen on kunta kohtainen. Pesukoneet yms. ovat niitä hankintoja jotka kuuluvat harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen, eli käsittääkseni sinun tulee tehdä erillinen hakemus. Soita kuitenkin vielä ja kysy asiasta ja tee tarvittaessa se vapaamuotoinen hakemus. Toivotaan että saat avustusta pyykinpesukoneen hankintaan. :)
Yleensä maksavat osan siitä pesukoneen hinnasta, mutta tuskin kuitenkaan kokonaan. Siinä tapauksessa en tiedä jos kone on käytetty, mutta uuden kohdalla tuskinpa.
Riittääköhän se? Olisi varmaan päätöksessä kertonut jos olisi pitänyt tehdä erillinen hakemus. Selitin tilanteen ettei asunnossa ole pyykkitupaa eikä meillä pesukonetta
Olen joskus kysynyt pesukoneesta sossusta.
Toista odottaessa ostimme ensimmäisen koneen kun oli selkä niin kipeä ja supisteli. Eipä tullut mieleenkään pyytää soskusta konetta.
Säästimme rahaa muutaman kuukauden ja ostimme uuden koneen joka kesti parikymmentä vuotta.
Avutonta vätyssakkia, kaikki mulle heti!
Rahaa vaan sukanvarteen pikkuhiljaa niin saat koneen omillasi.
Joka päin on ihan varmaan muitakin käytettyjä kuin 20v vanhoja. Meilläkin on nyt kolmas käytetty käytössä, yhtään uutta ei olla ostettu. Sossun asiakkaille harvoin kelpaa, selityksiä löytyy vaikka muille jakaa.
sänky) voi saada avustusta ENSIasuntoon, ja sitten toisaalta taas vauvalle (vaunut)...En tiedä katsooko sossu pesukonetta välttämättömäksi tarvikkeeksi, riippuu varmaan sosiaalityöntekijästäkin, kuinka antaa harkinnanvaraista. Mutta siis sillä varmasti on merkitystä, onko sinulla lapsi tai lapsia. Toisaalta, jos sinulla ei ole aivan pieni vauva, miten olette selvinneet ilman pesukonetta ennen tätä toimeentulotukihakemusta? Vai oletteko juuri muuttaneet pesutuvattomaan taloon? Vai hajosiko kone äskettäin? Kaikki tällainen huomioidaan. Ihminen ei siis vain voi yllättäen - juuri samaan aikaan kun on oikeutettu toimeentulotukeen - päättää, että NYT tarvin pesukoneen, vaikka aiemmin en ole tarvinnut. Mutta jos siis kone hajoaa, lapsi syntyy tai muutatte pesutuvattomaan taloon, niin silloin voi konetta sossusta hakea. Halvimman mahdollisenhan he kustantavat ja todennäköisesti käytetyn...
Ja moralisoijille. Menkää oikeasti muualle. Ei jaksaisi tässä ketjussa tuollaista taivastelua. Ap ei ole missään vaiheessa sanonut, miksi hän toimeentulotukea hakee tai mikä perheen tilanne on.
Pysähtykää ysi ja kakkonen hetkeksi miettimään vaikka seuraavaa: Miehenne sairastuisi vakavasti, hoidot veisivät perheen säästöt ja lisäksi mies olisi työkyvytön pitkään ennen kuolemaansa. Miehen kuitenkin lopulta kuollessa jäisitte kolmen alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaksi (kotona piti olla miehen palkan turvin kunnes kuopus täyttää 3). Henkisessä kriisissänne ja menetyksen tuskassanne sitten laittaisitte kaikki lapset päivähoitoon (kivat ph-maksut!) ja palaisitte keskipalkkaiselle alallenne tekemään pitkää päivää. Kuinka ollakaan, muutaman kuukauden päästä firmalla alkaa mennä huonosti, teidät irtisanotaan. Tuska on suuri. Lapsetkin vielä kärsivät isän kuolemasta. Joudutte muuttamaan toiseen kaupunginosaan halvempaan ja pienempään asuntoon, taloyhtiöön, jossa ei ole PESUTUPAA. Työttömyysaika venyy, lopulta sinäkin sairastut paineiden alla henkisesti. Rahaa ei ole nimeksikään. Nöyrryt hakemaan sosiaalitukea ja samalla sitä pesukonetta kolmen lapsesi pyykkeihin (itse olet niin masentunut, ettet ole hiuksiasi pessyt kahteen kuukauteen, koita siinä sitten pestä neljän ihmisen pyykit päivittäin käsin samalla kun hoidat ne 3 alle kouluikäistä yksin ja yrität toipua miehesi kuolemasta, irtisanomisesta, kaikkien unelmien romuttumisesta ja depressiosta).
Tulet tälle palstalle kysymään neuvoa, ja mitä sanoo ihanat ihmiset: " Mene töihin luuseri, persaukinen kerjäläinen" ...
Melkein toivon, että kakkosen ja ysin elämää kohtaisivat joskus yllätykset (työttömyys, sairaus, kuolema). Kenen tahansa talous voi romahtaa, oli kuinka ahkera ja tunnollinen/kunnollinen tahansa. Ja ONNEKSI meillä on silloin sosiaalituki.
miten tuhannet leskeksi jääneet naiset, joilla ei edes ollut ammatillista koulutusta, eikä päivähoitoakaan ollut, klaarasivat sodan jälkeen. Saivat maamme uuteen talouskasvuunkin ja pois kehitysmaan asemasta. Ilman terapiaa, ilman burnouttia, ilman sossun apua. Kun oli pakko, perkele.
Tuttavani sai nuorena äitinä jopa astianpesukoneen fattasta. Se oli minusta jo aika paksua!
Siitä ei vaan puhuta ettei illuusio omasta pärjäämisestä menisi
yään 5 lastansa AIDS:ille...Ajat muuttuvat ja myös kulttuuri muuttaa ihmisen kokemusmaailmaa. Tämän päivän länsimainen ihminen on psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena ihan erilainen kun mummojemme sukupolvi. Puhumattakaan siitä, että voimakasta henkistä pahoinvointia toki esiintyi silloinkin, eikä se afrikkalainen aids-orpoja lapsenlapsia hoitava mummokaan kovin onnellinen ole. Kunhan elää päivästä päivään kun on pakko. Itkee itsensä iltaisin uneen tai sitten on jo niin kovettunut, ettei enää tunne mitään.
Minusta on ainakin hyvä, että ihmiset nykyään saavat terapiaa ja apua myös henkiseen pahoinvointiin. Ihmisen ei tarvitse nykyään länsimaissa kuolla moneen sellaiseen fyysiseen sairauteen, mihin sodan jälkeen kuoltiin tai mihin kehitysmaissa kuollaan edelleen. Miksi ihmisen pitäisi henkisesti " kuolla" , jos kerran sitäkin voidaan lääketiteteen ja yhteiskunnan tuen avulla ehkäistä?
Tule sinä 17 tänne sitten kun lapsesi ja miehesi ovat vaikka kuolleet ja duuni mennyt alta kertomaan meille kuinka reippaasti käyt töissä joka päivä ja klaaraat asiasi ilman mitään terapiaa, lääkehoitoa tai yhteiskunnan taloudellista tukea. Ei tullut burn-out vaikka eka mies sai syövän ja sitten Nico-Petteri jäi auton alle. Ei edes siinä vaiheessa kun työnantaja antoi sitten potkut ja lopulta pikku Anna-Bettinakin sai sairaalabakteerin ja pieraisi kylmänpierun. Minä se vaan hain uutta duunia, ei tarvittu sossua. Ihan sillä meiningillä mentiin, että turha tässä on burnoutata, ettei vaan ole yhteiskunnallinen luuseri. Jaksoi se mummokin aikoinaan.
pikkuveikkaa 40-luvulla, kun isä meni sodassa ja äidin piti käydä töissä..."
Kunnallinen päivähoitokin on ihan turha keksintö, kun ainahan voi toimia niin kuin ne aiemmat sukupolvet " joiden oli pakko pärjätä" ?
kakaroita, että vahtiiko ne kotona pienempiään vai mitä ne tekee. Lapsia sai hakatakin vapaasti jos muuten ei totelleet. Voi niitä aikoja..
Mene töihin. Hoitoalalle pääset ainakin 100% varmuudella. Ei tarvi sitten sossusta kerjätä pesukonetta.