Paljonko joustatte miehen työn vuoksi?

Mutta toisaalta mies pystyy tekemään töitä paremmin kotoa käsin, joten jos mies on kotimaassa ja poika sairastaaa, hän jää kotiin.



Omat menoni suunnittelen miehen menojen mukaan. Joku mulle joskus nauroikin, kun näki kalenterini, jossa on enemmän merkintöjä miehen menoista kuin omista.

Minulle ei tulisi mieleenikään kantaa vastuuta miehen unohteluista.

Sen jälkeen kun meillä on joku kuvio sovittuna, toinen voi huoletta jättää asian sen hoitoon, joka sen on luvannut tehdä.



Minuakin ihmetyttää, että eikö lapsen saamiseen liittyvistä asioista ihmiset puhu etukäteen? Siis ihan kaikesta, tunteista ja käytännön jutuista. Kyllä meillä oli ainakin alusta asti selvää, että lapset ovat yhteinen asia ja vastuu kaikista asioista kannetaan yhdessä.



Meillä on muuten tällä hetkellä työkuviot sellaiset, että oma työni on hivenen vaativampaa ja meillä myös mies on ensisijaisesti se joka jää kotiin esim. lapsen sairastuessa. Minulla on myös vähän enemmän työhön liittyvää matkustelua. Mutta on ollut toisenkinlaisia aikoja.



Ja pääsääntöisesti lähdemme molemmat kotiin klo 16.00, niin että jää ilta aikaa perheelle.

Jos kummallakin on samaan aikaan työmenoja niin käymme tapauskohtaisesti ne läpi ja päätämme, kumman meno on vaikeammin siirrettävissä ja/tai tärkeämpi, ja se joustaa joka paremmin voi. Ei esim. niin että miehen työtä pidettäisiin sinänsä jotenkin minun työtäni tärkeämpää.



Olemme myös sopineet, että kummallekin on jäätävä vapaa-aikaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei kummallakaan ole oikeutta pikkulapsiaikana ottaa vastaan esim. sellaisia ylimääräisiä projekteja tai ylennyksiä, jotka edellyttäisivät toiselta osapuolelta kohtuutonta oman ajan menetystä siksi että kodin- ja lastehoitovastuu kaatuisi yksinomaan hänen niskaansa.



Kummallakaan ei ole oikeutta " myydä pois" toisen puolison vapaa-aikaa!

Jokus miehellä on työkeikkoja, joiden takia päivä venyy tai sitten joutuu olemaan yötä pois kotoa. Tällöin tietenkin kaikki kotona jää minulle, mutta pääsääntöisesti mies lähtee kotiin klo 16. Ylitöitä hän tekee aamusta niin, että silloin kun töitä on paljon hän saattaa lähteä töihin jo klo 5. Tämä on ihan hänen oma valintansa, sillä hän haluaa olla lasten, 3 kpl, kanssa niin paljon kuin vaan ehtii. Ihan samahan se on missä päässä päivää niitä ylitöitä tekee, mutta jos hän niitä tekisi vasta normipäivän jälkeen, hän ehtisi kotiin vasta klo 19 jälkeen jolloin kuopus on jo käymässä nukkumaan ja isommatkin kävisivät tunnin sisällä nukkumaan, joten aika lasten kanssa jäisi ihan nollaan.



Mieheni myös pitää kiinni sovituista jutuista. Jos minulla on pakollinen meno niin hän järjestää niin, että tulee kotiin vaikka kesken päivän ja lähtee sitten takaisin töihin. Miehelläni on oikeasti huono muisti, se on ihan vitsi kaveripiirissä, mutta sitä varten on keksitty kalenteri, että voi laittaa asioita muistiin.



Minusta perhe ei voi pyöriä niin, että kaikki on vain toisen harteilla ja toinen tekee mitä tahtoo, milloin tahtoo. Minusta kielii arvostuksen puutteesta jos aina pettää perheelle/puolisolle tehdyt lupaukset.

Oemme olleet miehen kanssa yhdessä 20 vuotta! Ja mies on ollut vastuullinen perheeisä ja pitänyt sopimuksista kiinni ,ei ole unohdellut asioita ym... Kunnes alkoi yrittäjäksi kaksi vuotta sitten.



vaikka kaikista asioista puhuttin parikymmentä vuotta sitten, ei tullut mieleen kysellä että mitä jos alat yrittäjäksi, muututko silloin?



Kun puhuttiin yrittäjyyden aloittamisesta pari vuotta sitten, sovittiin tietyt pelisäännöt. Mutta nyt kun yrittäminen näyttää vieneen miehen, ei sopimukset pidäkään.



Tässä nyt lähinnä vastaus, miksi aloin tekemään lapsia miehen kanssa aikoinani kun tiesin mikä hän on.



AP

jos olette sopineet asioista ja mies ei sopimuksia noudata, taitaa olla vakavan keskustelun paikka. Tiedän kokemuksesta, että näissä asioissa helposti antaa sen pikkusormen verran periksi ja äkkiä huomaakin, että mies olettaa jouston jatkuvan loputtomiin. Meille kävi näin miehen harrastuksen vuoksi: päätin olla naputtamatta sen viemästä ajasta ja vähitellen se aika lisääntyi lisääntymistään, kunnes mies olisi ollut poissa melkein joka ilta ja viikonlopun kerran kuussa.



Minä pistin tuolle stopin ilmoittamalla ykskantaan, ettei multa voi tällaista vaatia ilman erillistä kaunista pyyntöä, enkä siltikään suostu moiseen kuin tilapäisesti. Meillä mies ymmärsi, ja nykyään asioista sovitaan paljon tasa-arvoisemmin. Kehotan sinuakin ottamaan työajat puheeksi ja tekemään selväksi, että tämä on sinusta kohtuutonta. Jos mies vakuuttaa tilanteen muuttuvan pian, sopikaa jokin aikaraja, johon mennessä sen on tapahduttava tai yrittäjyys lakkaa siihen.

mua huvittaa suunnattomasti nama " miksi tehda lapsia miehelle joka on tommoinen" ja IHAN kaikesta juteltiin ennen lapsia- tyypit. Taitaa olla aika ennalta sovittu elama sitten kokonaisuudessaan jos kaikesta jo etukateen voi sopia.

Meilla muutettiin ulkomaille miehen toiden perassa kun lapsi oli vauva ja kun olin kotona niin kylla se olin mina joka joustin, tietysti.

Kun itse menin myos toihin niin yhdessa sumplimme kalentereja ja yritamme loytaa ratkaisun mutta jos tiukka paikka tulee niin tiedan etta lapsen hoidon jarjestaminen jaa mulle. Vaikka niin ei sovittu 5 v sitten. Elama on.

Usein unohteleminen on stressin merkki ja vaikka sua kyrsii nyt on silla miehellakin aika paineet. Voitko kuvitella ostavasi apuja, esim lapsenlikan illalla jotta joskus paaset itseksesi jonnekin? Rahalla saa eika tarvitse sitten tapella kuka ja koska sopi mita. Ainakin sulla on pallot hallussa.

" yrittajyys lakkaa siihen" ja kaulin heiluu. Ei kai ammatti ja ansiot ole mikaan harrastus joka loppuu jos ei mamma tykkaa. Eiko silla elateta se perhe? Milla sitten laskut maksetaan jos ei mies enaa yrita?

eikö yrittäjyys ole ammatti siinä kuin muutkin? Jos mies on ollut yrittäjänä pari vuotta ja tilanteesta kärsii koko perhe, niin eikö voi vaihtaa ammattia? Etenkin jos mies itse on alun perin luvannut homman toimivan ihan eri lailla kuin se nyt näyttää menevän. Meillä sovitaan yhdessä myös urasuunnitelmista ja yritetään löytää ratkaisuja, joilla koko perhe voi mahdollisimman hyvin - eikä lähdetä siitä, että työ on niin pyhää että sen eteen uhrataan kaikki muu.



Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä Pyhää yrittäjyyttä, jota jotkut tuntuu tunnustavan. Että on pakko joustaa ja vielä ihailla ihmistä, joka tekee 12-tuntisia työpäiviä 7 päivää viikossa eikä kuitenkaan ansaitse kuin juuri ja juuri elannon perheelleen. Me muut saadaan sama aikaan 37,5:n tunnin työviikoilla, eikä tarvitse koko ajan ruikuttaa miten kovaa elämä on.

Vierailija:

Ei se voivottelemalla parane. Vaan puhumalla miehelle ja sitten tekemällä myös OMAN käytöksensä kautta selväksi, millaista toimintaa toiselta sallii ja millaista ei. Kaikkein paras olisi tietty ollut olla tekemättä lapsia miehen kanssa, joka ei hoida heitä tavalla, joka sinuakin tyydyttäisi arjessa.

Entäs jos nämä taikakeinot eivät vaan auta? Sittenkö on erottava, jos mamma ei saavuta mitään puhumalla? Enpä kyllä henk. koht. tunne kovinkaan monta miestä, joita voisi puhumalla muuttaa. Besserwissereitä av-mammoja tunnun kyllä lukevan paljon...

ei se raha korvaa menetettyä yhdessäoloaikaa. mielummin pienempi palkka ja normaalisti aikaa kuin iso palkka ja ei aikaa perheelle!

meilläkin on ollut myös aikoja, jolloin joustaminen on jonkin aikaa ollut jokseenkin yksipuolista, mutta ne on aina jääneet väliaikaisiksi. auttaa, jos väliaikaisuudesta ja pakkotilanteen kestosta on sovittu etukäteen. Onko teillä?

Tietysti, koska mies kuitenkin teki työtä joka toi leivän pöytäämme. Tosin ei meillä ole koskaan tarvinnut keskustella siitä, että mies olisi unohtanut mun menoja tai lasten hakemisia jos oli niin sovittu. Mutta toki peruin omia hommiani miehen työn takia.



Nyt kun olen taas töissä, mies joustaa enemmän mun työn suuntaan kuin minä hänen, koska olen ollut välillä pois ja itselläni " kirittävää" työkavereihin nähden. Jos lapsi sairastuu, mies on ensisijaisesti pois jollei ole matkoilla.

Jopa niin, etten edes haaveile töistä itse, koska en jaksaisi sitten kaikkea tätä yksin. Onneksi mies tienaa tosi hyvin, yrittäjä on. Kotona häntä ei juuri näy.

Molemmilla vaativa asiantuntijatyö teollisuudessa ja väkisinkin tulee työmatkoja ja muita menoja, jolloin ei voi hoitaa lapsia eikä kotia. Itselleni enemmän, miehelle vähemmän.



Toisaalta jään kohta äitiyslomalle, jolloin miehellä taas mahdollisuus mennä paljon enemmän työnkin vaatimilla ehdoilla.

Me ollaan miehen kanssa aika päiviä sitten juteltu nämä asiat selviksi. Me molemmat halutaan tehdä normaalia 8 tunnin työpäivää ja loppuaika kotona/harrastuksissa/kyläillen. Toki mies joskus joutuu tekemään vähän pidemmän työpäivän, mutta silloinkin tulee viim. 17.30 kotiin. Ja AINA jos on sovittua meno tulee ajoissa, ei unohtele. Perhe on etusijalla. Mun ei ikinä tarvi tehdä ylitöitä.



Itse olen nähnyt yrittäjän lapsena, mitä se touhu on, joten no thanks meidän huusholliin yhtään yrittäjää. Lapsilla on oikeus vanhempiinsa ja normaaliin perhe-elämään. Ei se vaan onnistu, että toinen pyörittää kotia, arkea, lapsia, omaa työtään ja toinen käy 16h tössä ja nukkuu 8h välissä ja jatkaa taas...

Jotenkin mä aina ihmettelen näitä aloituksia...Siis miksi teit ensimmäisenkään lapsen miehen kanssa, joka " unohtelee" sovittuja asioita ja oman osuutensa vastuunkannosta? Tai asettaa työnsä perheestä muuten huolehtimisen edelle? Ettekö puhuneet ennen lasten tekemistä vastuun jakamisesta ja rooleistanne perheessä? Miten ja kuka hoiti kodin ennen lapsia? Eikö miehen työhön liittyvä identiteetti tullut jo silloin selväksi? Vai muistiko hän aiemmin kaikki sopimukset ja hoiti velvollisuutensa kodin ja parisuhteen eteen moitteettomasti? Ja eikö tämä, ettei hoidakaan, viimeistään tullut selväksi esikoisen synnyttyä? Miksi tehdä useampi lapsi tuollaiseen kuvioon?



Ihmiset käyttäytyvät muutenkin juuri niin kuin heidän antaa käyttäytyä. Miksi sinä hoidat kaiken, kun mies laistaa? Niin kauan mies laistaa vastuusta, kun sinä annat ja mahdollistat hänen tehdä niin. Jos mies on luvannut viedä lapsen terapiaan, se on sitten hänen vastuullaan siitä eteen päin kun asiasta on sovittu. Sinun ei kuulu sitä valvoa mitenkään (suhtaudu mieheen kuin aikuiseen, tasavertaiseen kumppaniin, älä holhoa tai huohota niskaan), eikä sinun nyt ainakaan kuulu tehdä sitä hänen puolestaan, jos hän ei tee lupaamaansa asiaa. Mies soittakoon terapeutille ja sopikoon uuden ajan ja selittäköön lapselle, miksi sovittuun tapaamiseen ei menty. Kantakoon moraalisen vastuun väliin jääneestä tärkeästä terapiasta. Ja jos sinulla on meno, josta on aiemmin sovittu, sinähän menet. Soitat miehelle, että olen lähdössä 10 minuutin päästä, lapset ovat hänen vastuullaan.



Ei se voivottelemalla parane. Vaan puhumalla miehelle ja sitten tekemällä myös OMAN käytöksensä kautta selväksi, millaista toimintaa toiselta sallii ja millaista ei. Kaikkein paras olisi tietty ollut olla tekemättä lapsia miehen kanssa, joka ei hoida heitä tavalla, joka sinuakin tyydyttäisi arjessa.