isovanhemmista

Minulla on tosi hyvät ja mutkattomat välit anoppiini. Kaikki raskausjututkin käyty hänen kanssaan läpi ja välit tosi avoimet ja ollaan kuin parhaat kaverukset:)

Anoppi saattanut joskus sanoa jotain kodissamme että tuo pitäisi teidän tehdä niin voin rauhassa hänelle vastata että tee pois jos huvittaa, mua ei huvita:) eli me ei todellkaan olla viereaskoreita ym vaan kumpikin voi sanoa tosi suoraan (uskon että siksi välit ovatkin hyvät)

Tottakai poikaansa anoppi joskus yltyy kehumaan mutta sitten myötäilen tai kehun mukana:) Minusta se vaan äidiltä luonnollista...

Johtuisikohan hyvät välit siitä kun anopilla kaksi poikaa niin olen ikäänkuin " tytär" hänelle. Samoin lapsiini hänellä tosiläheiset välit ja on erittäin kiinnostunut heistä (mutta ei liikaa hössötä) mummin kultia ovat molemmat tyttömme:)



Omat vanhempani ovatkin sitten toista maata.. Äitini ei ole koskaan ollut mistään asioistani kiinnostunut ja olen kyllä yrittänyt puhua mutta häntä ei kiinnosta. Samoin lapsenlapsista ovat sanoneet että anoppi hoitaa vain sen takia koska ei ole omiaan hoitanut(ei pidä paikkaansa) niin paikkaa omatuntoaan ja minun vanhempani ei sitä kuulemma tarvitse tehdä:)

Mitä tuohon nyt sanoisi....... sanattomaksi menin