Miten väsyneet yöllä valvovat vauvojen ja taaperoiden isät ja äidit jaksaa olla töissä tervejärkisinä?

ja kulissi kestää

Molemmat kuljettiin töissä, mitään kulisseja ei olla koskaan yritetty pystyttää. Väsytti, mutta vauva-aikana yöheräilyihin oli jo tottunut. Töissä sai olla yhdessä paikkaa ja keskittyä yhteen asiaan ilman, että joku keskeytti koko ajan. Sitten kotiin illaksi hoitamaan lapsia, yöksi valvomaan ja sama aamulla uudestaan. Näin myöhemmin vaikea itsekin uskoa, että miten siitä selvittiin.

eli jos isä auttaa äitiä kotitöissä, yövalvomisissa ym. niin äiti voi mennä töihin vaikka 2 viikon ä-lomalta suoraan, kuten moni yrittäjä-äiti tekee

- ja jopa jaksaa tehdä töitäkin



---

mutta jos puoliso tai muu tukiverkosto ei auta tai sitä ei ole niin kannattaa TOSIAAN harkita meneekö töihin suoraan 10 kk älomalta-



---

ps. itse olin niin " poikki" univelasta, että olin 3 v kotona ( mies " aina" töissä, ei tukiverkostoa)

T: nro 2

---

ps. kulissi kestää= perhe kestää

ei mitenkään negatiivien ilmaus



--

jos kulissi ei kestä, iin tulee uupumista tms...työssäkäynti on silloin mahdotonta...

Mulla viides vuosi menossa, ja nyt olen kyllä vä-sy-nyt.

Poika 6-8kk iässä heräili n 20kertaa yössä, itkeskeli, eikä todellakaan rauhoittunut heti. Itse sai nukuttua n 4h yössä pätkissä. Silloin tuntui että henki lähtee kun väsytti aina, tavarat tippuili kädestä, unohti mitä oli tekemässä, saattoi kysyä toiselta sen 3 kertaa jotain asiaa, eikä siltikään muistanut kysyneensä tai toisen vastausta. Itkuherkkä ainakin minä olin, pienikin vastoinkäyminen tuntui ylitsepääsemättömältä. Kerran pelotti päästää mies lähtemään töihin. Hän heräsi aamulla kellon soidessa, nukahti istualleen sängyn reunalle. Minä tökin varovasti kylkeen että alahan lähteä töihin. Mies siinä alkoi puhumaan että ei huvita mennä sille työmaalle, ei jaksa kun siellä on niin kiireinen tahti ja väsyttää jo valmiiksi jne. Minä miehelle, että ette te ole olleet sillä työmaalla yli viikkoon, olette nykyään siellä toisella. Mies katsoi mua niinku oisin puhunu vähintään kiinaa. Piti monta kertaa vakuutella ennenku usko mua. Sitten ku lähti ajamaan töihin, soitin perään ja kysyin että tiedäthän sinä minne mennä. Tiesi kuulemma.



Yleensä minä nukuin päikkärit yhtä aikaa lapsen kanssa joka päivä, mies otti päikkärit heti kotiintultuaan, viikonloppuisin toinen nousi lapsen kanssa lauantaisin ja toinen sunnuntaisin, toinen jäi nukkumaan, eikä saanu herättää vaikka mikä ois ollu.



Sitten kun heräilyt väheni noin 5-6 kertaan yössä, sen jo jaksoikin. Päikkäreitäkään ei tarvinnut. Tosin se päätettiin että oli meidän perheen eka ja vika lapsi.

kohta 7kk:tta putkeen 20-40 kertaa yössä ja toisina öinä nukkunut yhteensä puolesta tunnista tuntiin muutaman minuutin torkkuina, tosin meillä on tosin sairauksiakin taustalla. Siinä sitten yritetään selvitä vauvan ja taaperon kanssa päivän puolitajuttomana ja yritän saada edes lapset yhdessä päikkäreille hetkeksi joka yleensä on 15-30min se sentään pelastaa päivää vähän. Orjallisella rytmillä pärjää, muuten onkin sitten päivät pelkkää sumua, illalla ei tosiaankaan muista enää aamun kulkua tai tapahtumia.

Päivä kerrallaan eteenpäin.