Lue keskustelun säännöt.
Itkettää...
17.04.2008 |
http: //www. iltalehti. fi/ilona/200804167469895_in. shtml
Oletteko muut lukeneet jo tuon koskettavan kertomuksen siitä, kun oma lapsi kuoli syöpään? :' ( Nämä kertomukset herättävät karulla tavalla aina tajuamaan, mikä elämässä on tärkeintä.
En tajua, miten joku voi tuhlata elämänsä pinnallisuuksiin, kun sen kaiken voi menettää sekunnissa onnettomuuden takia tai nuorikin ihminen alle vuodessa sairauden takia. Täällä palstalla liikkuu ehkä keskimääristä enemmän pinnallisia ja muutenkin epäkypsiä ihmisiä, mutta silti välillä alkaa oikein ahdistaa, kuinka joku voi murehtia jotain raskausarpia tai pieniä rintoja ihan vakavissaan. Ja kun sellaisia on ihan IRL myös! Lukekaa juttu ja pysähtykää miettimään elämäänne. Jokainen hetki on arvokas.
Kommentit (6)
olemaan viime hetkiä lapsensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kaikkea voi ymmärtää, jos ei ole kokenut.
Ja kaikkea ei voi ja kannata pelätä, vain sen takia että se voisi sattua itsellekin, ja sen takia jättää elämättä jotain. Päivä ja pikkuhetki kerrallaan sitten jos vastoinkäymisiä tulee.
t. onhan nuo tuommoiset uutiset ajattelemisen arvoista mut en viitsi murehtia. Älkää tekään.
Jollekulle se ainoan lapsen korvakierre voi sinä hetkenä tuntua kestämättömän vaikealta palalta, vaikka onkin maailmassa vanhempia, jotka menettävät lapsensa.
Ihminen ei voi elää niin, että laitetaan kategorioihin ne murheet ja taakat, joista saa uupua, masentua tms.
Meinasinkin jo varottaa ap:tä, ettei tänne av:lle kannata ikinä laittaa mitään syvällisempää juttua näiden tunnevammaisten haahkalintujen riepoteltavaksi... Ja kyllä, kieltämättä mullekin nousi kyyneleet silmiin, kun luin jutun alusta loppuun asti. Enkä todellakaan edes osannut lukea sitä sillä asenteella, että mitäköhän arvosteltavaa taas tästäkin kehittelisi!!
Kaikesta ei kannata väkisin vääntää provoilua.
itse että lapsesi isä valvoisi lapsenne kanssa tämän viimeiset hetket ja sulle kerrottaisiin vasta myöhemmin? Itsekäs mummoäiti.
En voinut lukea sitä loppuun ennen kuin lapset menivät päikkäreille, kun alkoi itkettää niin kamalasti. Voimia kaikille vastaavien tilanteiden kanssa eläville! Päivä kerrallaan.