Sukunimistä, olenko ainoa, jonka mies on niin edistyksellinen, että otti minun sukunimeni?
En halunnut omastani luopua, mutta haluttiin yhteinen, joten mies otti minun. No big deal, mutta tuntuu, että joillekin tätä saa jatkuvasti selittää. "Ei, sukunimeni on omani, mieheni on ottanut minun. Kyllä, se on mahdollista".
Kommentit (16)
No minun mies ei ainakaan ole niin edistyksellinen, että ottaisi sinun sukunimesi. Miksi pitäisi..?
Sama juttu meillä. Mieheni olisi valinnut minun sukunimeni, koska se on niin harvinainen, mutta halusin silti mieheni sukunimen. Eikä kaduta olla tavallinen Saarinen!
Asiasta ei käyty mitään suurimittaista periaatekeskustelua, mun sukunimi nyt vaan oli kivempi miehenkin mielestä.
Mitään ihmettelyjä en muista kuulleeni, tosin ollaan oltu jo yli 10 vuotta naimisissa ja suurin osa tuttavista ei enää edes muista miehen alkuperäistä sukunimeä.
Ja voi sitä kettuilua suvulta ja kavereilta. Voihan sitä pitää omansa, mikä pakko olla saman sukunimen alla? Yksi kaveri menetti perintönsäkin tämän takia.. mutta pakkohan se oli kun eukko vaati : )
ja noista "tuoreinkin" pari on ollut jo kohta puoliin varmaan 15 v naimisissa, joten en nyt pitäs sua kyllä mitenkään edistyksellisenä!;D
on vähän tossukka. Anteeksi vaan, mutta niin se vaan on.
ihan siis vaan sen takia että tapana on että miehen sukunimi on perheellä.
kun mennään naimisiin niin minä vaihdan nimeni. joskus mietin että pitäiskö omansa, mutta musta on kuitenkin kiva että koko perheellä on sama sukunimi ja miehen nimi on kaunis, joskin turhan yleinen.
mutta ei vallan tavatonta. Mä tiedän muutaman miehen, joka on ottanut vaimonsa nimen.
on vähän tossukka. Anteeksi vaan, mutta niin se vaan on.
Tällaisiakin kuulemma on olemassa.
Aika monelle asia lienee kuitenkin yhdentekevä.
Ei kaikki sitä kummemmin mainosta, joskus vain sattumalta tullut ilmi.
Meillä on lapsilla äidin sukunimi, mutta mies on pitänyt omansa. Itse halusin olla samanniminen kuin lapset, miehelle asialla ei ollut merkitystä.
Semmoinen mies ei varmaan toisia naisia katsele. Tossukkakin voi olla, mutta toisaalta voi olla mies jolla on kovasti itsetuntoa, ettei toisten ajatukset paljoa liikauta. Minä tiedän yhden perheen jossa mies on ottanut vaimon nimen ja ottaisin kyllä sen miehen jos saisin. Se on vaan niin vaimonsa lumoissa, ettei varmaan lähtisi mun mukaan. Se mies ei ole yhtään tossukka.
Olemme toistemme sukunimi-kaimoja (emme kuitenkaan mitään sukua toisillemme;) Mikä sinänsä aika jännä juttu, että sukunimemme ei kuitenkaan ole ihan niin yleinen kun "Virtanen", toki lukuisia muitakin sukunimi-kaimoja meillä on...! Mutta tosiaan ei niin kovin yleinen nimi kuitenkaan kyseessä:)
Vitsinä mietittiin kyllä "Virtanen-Virtanen" yhdistelmä nimeäkin;)
mutta mä olin niin pahasti taantunut, että kielsin ;)
Eikä, kun oikeasti.... Mietittiin tuota nimiasiaa ennen häitä... Yhdysnimi pois laskuista, koska molempien sukunimi oli pitkä, enkä mä oikein muutenkaan ole koskaan niistä innostunut. Mies sitten vaan sanoi, että hän voi aivan hyvin vaihtaa nimensä, mutta mä halusin ottaa kuitenkin mieheni sukunimen... useastakin hyvästä syystä. Yksi niistä oli se, että mun miehen sukunimi on todella kaunis :)