kaksoset
olen seurannut ap Kitinäidin matkaa kirjoitusten mukana ja suurimmat osanottoni lapsen menetyksen vuoksi ja suuret onnittelut tyttäresi johdosta!
Itsekin lapsen menettäneenä osaan kuvitella sinun tuskaasi, ja toivon todella, että löydät voimia jaksaa tyttäresi tukena ja turvana.
Kyllähän se kummallista on todella, ettei kaksosta huomattu tutkimusten myötä, mutta maailma on täynnä ihmeellisiä asioita...kyllähän nekin äidit ihmetyttävät , jotka eivät tiedä raskaudestaan ennekuin synnytys alkaa...sitten kun löydät voimaa ehkä pitkänkin ajan kuluttua, varmasti pystyt enemmän ottamaan asiasta selvää.
Mielenkiinnosta kysyisin, onko lasten isä ollut sinuun nyt yhteydessä ja tietääkö hän toisen lapsensa menehtymisestä?
Kommentit (18)
ja hirmu paljon jaksamista Sulle!!
Toivotan Onnea, mutta samalla myös jaksamista!
Samalla otan osaa lapsen kuolemasta. Omaa lasta ei unohda koskaan, mutta menetyksen muiston kanssa oppii elämään.
ja samalla osanottoni. Nauti pienestä nyytistä.Saitko yllätyskaksoset? Ajattelin vain kun olet koko ajan puhunut masuasukista ja vauvasta.. Joka tapauksessa voimia teille...
Puhuit koko ajan odottavasi yhtä vauvaa, olen hoitoalalla, työskennellyt äitiys-, synnytys- ja lapsivuodepuolella, en ole ikinä kuullut yllätys kaksosista täällä suomessa nykypäivänä, yleensä jäävät kiinni jo neuvolassa doplerilla sydän ääniä kuunnellessa, tai viimeistään ultrassa, on aikamoinen mahdottomuus ettei siinä kaksosia näkyisi. Samoin kohdun kasvu kaksosraskauksissa on aika eri luokkaa kuin yhtä vauvaa odottaessa, vaikka kaksos vauvat voivatkin olla pienempiä kuin yksin masussa asustavat.
Kerroit vielä että sinua tutkittiin tarkemmin odotus aikana kun oli epäilys ettei vauva olisikaan terve, yleensä silloin ultraääniäkin tehdään useammin. Minun on aika vaikea ymmärtää miten olisi mahdollista ettei kaksos raskauttasi oltaisi huomattu.
..enkä olisi uskonut, että kohdalleni VOI sattua tällaista. n.kk ennen syntymää " löytyi" ...selitys sille, että välillä toinen lääkäri näki sydämessä vikaa vauvalla... ja välillä taas ei. NO tietenkin vika katosi, kun katsottiin eri vauvaa. Tämän edellä mainitun vuoksi myös vauvan kokoarvio vaihteli radikaalisti. Enkä osannut itsekään oikein reagoida siihen, kun kysyin mikä on nykytekniikalla " mahdollisuus virhearvioon painon suhteen" ... niin sanottiin, että kilonkin voi heittää... ja heittikin... tyttö A painoi 3010 ja poika B 1900...
Ja todellakin...ultrattu on tämän raskkauden aikana enemmän kuin olen edes osannut ajatella..
Kohtuni rakenne (niin minulle selitettiin) on jossain määrin erikoinen, että toinen vauva todella voi jäädä piiloon...??? Ja sikiöt olivat erimunaiset... ja eräs lääkäri jopa heitti karkean arvion, että sikiöt olisivat JOPA eri ikäisiä? En tiedä... ehkä minulla on jonain päivänä aikaa ottaa asiasta enemmän selvää... kaikki paperit yms dokumentithan säilyvät minun tapauksestani arkistossa.
Olin synnytyksen jälkeen hetken kotona ja sen jälkeen useamman viikon päiväsairaalassa psyk. osastolla... en vain jaksanut elää arkea...ilman tukea.Nytkin aivot käyvät vajaalla....
Olen nähbyt ja kokenut paljon elämässäni - niin siviilissä kuin töissäkin, mutten KOSKAAN osannut kuvitella,että minulle kävisi näin???
Tyttöni on hirveän suloinen ja vaikka häntä katsoessa tuleekin itku jos miettii veljeä...samoin kun jos käyn ulkona ja vastaan tulee tuplat....en voi/osaa vielä pidättää itkua. Kovin paljoa en vielä edes pysty käymään ulkona....kun itkettää niin.
Onnea pienen vaavin syntymästä ja olen todella pahoillani pienen poikasi menetyksestä. Toivon sydämestäni, että jaksat kaikkien näiden vastoinkäymisten kanssa ja jaksat olla läsnä äitinä tuolle pikku vaaville. Helppoa se ei ole, eikä varsinkaan sinun tapauksessasi. Täytyy sanoa, että Jumalan siunausta sinulle toivon!
Epäilevälle sunshinelle(?), kun työskentelet hoitoalalla luulisi sinun tietävän, että mikään ei ole mahdotonta kun ihmisestä on kyse!? Lääkärit tekevät myös virheitä ja me kaikki olemme niin erilaisia kuitenkin. Mikään tutkimus ei ole aukoton.
Ja vielä kerran halauksia aloittajalle ja hänen ihanalle tyttövauvalleen!
Kuulostaa todella niin ihmeelliseltä, että jos olisin AP, ottaisin yhteyttä potilasasiamieheen ja tekisin kantelun hoitovirheestä.
Jos raskaudessa on ongelmia, tehdään useita tutkimuksia (Doppler, ultraääni, napavaltimoiden virtaukset, mahd. lapsivesitutkimukset),
joista kyllä pitäisi selvitä niinkin yksinkertainen asia kuin sikiöiden lukumäärä.
Painoarvio tehdään useiden mittojen perusteella. Ei ole mahdollista, että yhdessä tutkimuksessa vaikkapa reisiluun mitta vastaa raskausviikkoja, mutta toisessa tutkimuksessa se onkin useita viikkoja jäljessä, eivätkä lääkärit kiinnitä siihen huomiota. Mikäli raskaus oli lähellekään täysiaikainen, B-vauva näyttää selvästi kärsineen sikiöaikaisesta kasvuhäiriöstä, mahdollisesti fetofetaalitransfuusiosta, ja tämä kyllä olisi pitänyt huomata.
on ne kaksoset sitten eri tai samanmunaiset, niin limittäin/lähekkäin siellä kohdussa/masussa ovat. kun yhtä ultraa, on mahdoton olla näkemättä sitä toista...ei siellä masussa ole tilaa niin paljon etteivät olisi kaksosvauvat ihan toisissaan kiinni, samoin kaksosmammat sanovat että se meno masussa on niin erilaista kahta odottaessa, potkuja ja möngerrystä tuntuu joka puolella masua..
Joku minua tuossa morkkasi epäileväisyydestäni, mutta juuri siksi kun tätä alaa tunnen tiedän että toista vauvaa ei voi olla näkemättä ultrassa ja johan se dopler nappaa ne molempien vauvojen sydän äänet, kun nappaa välillä äidinkin sydänäänet...sekä kohdun kasvu niin paljon nopeampaa. En vain pysty tajuamaan miten voisi toinen jäädä huomaamatta.
Samoin kuulostaa uskomattomalta, että jos raskautta on seurattu normaalia tarkemmin ja ultrattu useammin, ei olisi huomattu vartalonympärystä tai reisiluuta mitattaessa, että sikiö on vaihtanut sukupuoltaan.
Oletteko kuulleet esim. kaksiosaisesta kohdusta (tai mikä lie lääketieteellinen nimike)?
Ja miten jostain myllerryksestä voi tietää odottavansa kaksosia, jos siis luulee masussa olevan yhden lapsen?
Ja kyllä mulle ainakin yksi kaksosten äiti kertoi, että sydänäänet kuuluivat vain yhdet kerrallaan, koska vauvat olivat eri puolilla mahaa. Toiset piti siis etsiä ihan erikseen.
Ja toiselta tätä luotettavammalta palstalta olen myös lukenut, miten myöhäisilläkin viikoilla tai vasta synnytyksessä se toinen kaksonen on " narahtanut" .
En yhtään lähde arvioimaan onko Kitinä-äidin tarina tosi, tältä kun löytyy kaikenlaisia tarinoita. Mutta siltä varalta että on, niin suru on varmasti äärettömän suuri ja moinen spekulaatio tuntuu varmasti hirveältä. Jos vaikka kaikki tänne kirjoitetut jutut eivät olekaan totta, niin onko se oikeasti joltakin pois? Jos juttu kuulostaa uskomattomalta, niin eikös paras tapa ole jättää huomiotta/kommentoimatta kokonaan?
Ninni-03:
Samoin kuulostaa uskomattomalta, että jos raskautta on seurattu normaalia tarkemmin ja ultrattu useammin, ei olisi huomattu vartalonympärystä tai reisiluuta mitattaessa, että sikiö on vaihtanut sukupuoltaan.
Miksi sitten usein syntyy " väärän" sukupuolisia lapsia? Ultralaitteissa on hirmuisia eroja tarkkuudella, ja lienee aika sairaala/paikkakuntakohtaista, että kuinka tarkkoja kuvia sikiöstä saadaan. Sukupuoli siis saattaa jäädä vahvistamatta.
Samoin riippuu aika paljon ultraajan ammattitaidosta, että millaisia mittoja sikiöstä aikaiseksi saadaan. Toki yleensä ihan oikeita, mutta ei välttämättä.
Kohtu voi olla kaksiosainen tai herttamainen, mikä tietty vaikeuttaa joitakin tutkimuksia, mutta kyllähän sikiöt tosi lähekkäin silti ovat.
Ultrissa on eroja, kyllä, ja painoarviot vaihtelevat, mutta vauvojen kokoero on ollut niin suuri, että esim. reisiluun mittojen eroavaisuus ei ole voinut mennä mittavirheen piikkiin. Jotain olisi pitänyt huomata.
Tarinoita on keskustelupalstoilla kaikenlaisia. Mä kehotinkin ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen ja ajamaan asiaa eteenpäin, jos noin karkeita virheitä tapahtuu. Lääkäritkin ovat erehtyväisiä, mutta tässä jutussa on niin monta epävarmuustekijää, että kyllä jossain hälytyskellojen olisi pitänyt soida.
Sinulle Kitinäiti..." Tunnet käden pienen hennon tunnet ihon pehmeän, voiko olla kauniimpaa kuin alku uuden elämän" Onnea ja Taivaan Isän siunausta sinulle ja pienokaiselle sekä osanotto poika vauvan poismenosta...Voimia sinulle!
Kitinäiti mainitsi sanoin " kyynelten läpi varmaan vielä pitkään yritän tätä arkea jaksaa.."
Joten te hoidon ammattilaiset varmasti tiedätte miten tärkeää tällaisella hetkellä on toisen auttaminen, tukeminen ja kuunteleminen!
Ja kuten Jomar sanoi jos juttu kuulostaa uskomattomalta, niin eikös paras tapa ole jättää huomiotta/kommentoimatta kokonaan? Aivan, olen täysin samaa mieltä....
Koen (ehkä virheellisesti), että kommentti oli myös mulle suunnattu. Mä en ole terveydenhuollon ammattilainen, vaan tietoni perustuvat omiin keskimääräistä hankalampiin raskauksiini ja kohtalotovereiden kokemuksiin. Koska tiedän, millaista raskaudenseuranta parhaimmillaan on ja tiedän myös, että aivan käsittämättömiä virheitä tapahtuu, mielestäni on paikallaan muistuttaa mahdollisuudesta tehdä ilmoitus hoitovirheestä. Sekään ei kai ole keltään pois? Ilmoituksen tekeminen ei ehkä juuri nyt tunnu ajankohtaiselta eikä siihen ehkä ole voimia, mutta apua siihen saa ja se saattaa estää vastaavien tapausten toistumisen.
Vertaistukea kannattaa hakea esim. Käpy-yhdistyksen kautta. http://www.kapy.fi/
Tällaiset keskustelupalstat eivät ole parhaimpia mahdollisia foorumeita, täällä kun on tapana esittää myös mielipiteitä. Tänne ilmaantuu aika ajoin myös trolleja, jotka nakertavat luottamusta. Itse aikanaan keskosen synnyttäneenä otin tämän Vauva-palstan kommentoinnin välillä todella rankasti itseeni. AV:lle en uskaltanut edes mennä...
Cleopatra2:
jos juttu kuulostaa uskomattomalta, niin eikös paras tapa ole jättää huomiotta/kommentoimatta kokonaan? Aivan, olen täysin samaa mieltä....
En ihmettele yhtään kirjoittajaa, joka kyseenalaistaa tämän mitä tässä olen kokenut. En ole tavannut vielä ketään " livenä" joka ei olisi kauhistellut sitä, miten näin voi käydä nykyaikana. Enkä itsekään sitä uskoisi, ellei näin olisi.
Vauvan kokoa mitatessa ja suhteessa esim kohdunpohjan kasvuun oli ristiriitaa... ja ultraaja hämmästeli edellisen ultraajan saamia mittoja useammankin kerran.. Ja käyrillä " hyppivät" mittaustulokset näyttivät aika oudolta, mutta en kuullut silti kenenkään ainakaan ääneen epäilevän, että mittauksen kohde... sikiö olisikin aina välillä toinen... Ja voin koko raskauden ajan huonosti, joten oma kapasiteetti oli aika heikoilla ottamaan itse kantaa tai asiasta selvää. Sitä jotenkin heittäytyi terveydenhuoltoalan ammattilaisten huomaan.
Vaikka olen itsekin neuvonut asiakkaita/potilaita tekemään potilasvahinkoilmoituksia, niin eipä tullut nyt edes mieleen tässä omalla kohdalla. Mutta olette oikeassa - pyydän jotakuta tekemään kanssani sen. Ei sillä, että mikään korvaus tai raha mitään auttaisi enää. Ehkä juuri sen vuoksi en ole edes osannut ajatella että tekisin vahinkoilmoituksen. Ehkäpä sitä on niin " tötterössä" , ettei oikein todellakaan saa aivojaan toimimaan.
Eikä tämä kyllä oikeastaan ihmettelemisellä tästä muuksi muutu. En oikeastaan halunnut herättää keskustelua siitä, miksi, miten...näin kävi. Tai, että kenenkään pitäisi kiistellä keskenään siitä, miksi näin kävi. Kunhan vain rustasin tätä omaa oloani kirjalliseen muotoon. Sitä tuntuu, että läheisiä on kuormittanut omalla surullaan niin paljon (oma olo on, että LIIKAA) ja silti oloonsa vain pakahtuu, eikä ikinä muka ole puhunut siitä riittävästi. Siksi kirjoitin. Olen vain itseäni toistava ihmishahmo, joka ei jotenkin saa oloaan siihen tilaan, että osaisi suunnitella tulevaa tms. pyörii vain koko ajan tässä omassa tilassaan.
Toivottavasti jaksat puhuakin asiasta, enkä usko että kuormitat läheisiäsi surullasi. Puhuminen helpottaa, sitä ikään kuin käsittelee asiaa ääneen ja tulee se päivä kun huomaatkin että surun kanssa oppii elämään.
En voi varmasti ymmärtää miltä oman lapsen menettäminen tuntuu, mutta se ilo mikä on pienestä tytöstä antaa sinulle voimia jatkaa ja herätä aamuisin.
Itse menetin äitini poikani ollessa 4kk ja uskon että pikkumies antoi minulle mitä parhainta tukea pelkästään läsnäolollaan.
Voimahaleja ja kirjoittele tänne kun siltä tuntuu!
(p.s. äläkä välitä muiden mukinoista kaksoisraskauden tietämättömyydestä, tulee aika kun jaksat sitäkin asiaa pohtia, nyt vain kaikki jaksaminen vauvalle :)
minulle syntyi maaliskuussa sitten pienet kaksoset.
poikani kuoli n.6 h:n kuluttua syntymästä. Suloinen tyttöni on nytkin sylissäni. Kamerunilainen isä sanoutui irti kaikesta...joten tässä mennään eteenpäin näillä eväin. Suru poikani puolesta on ääretön, mutta rakastan tyttöäni ihan mielettömästi.
Uskomatonta on, että kun joskus tälläkin palstalla mietin, että miten sitä suhtautuu lapseen...joka on kahden rodun " sekoitus" ... kun ajatus lapsen ulkonäöstä on niin sellainen... ettei osaa yhtään odottaa minkälainen pieni syntyy...
Rakastin kumpaakin lastani syvästi heti kun heidät näin. Värillä ei ollut mitään merkitystä. He olivat NIIN omia ja rakkaita ..Heti... miten edes ajattelin mitään muuta, kun heitä odotin? Tai.. yhtähän minä odotin....viime metreille asti....vaikka kaksi tuli......
Kyynelten läpi varmaan vielä pitkään yritän tätä arkea jaksaa...