Plussasin toivotusti ja nyt ahdistaa koko raskaus, syyllisyydentuntoja muita lapsiani kohtaan...

Toivottu raskaus, mutta silti fiilikset olivat alamaissa.

Ja sitä kesti oikeastaan koko raskauden ajan, välillä lievempänä ja välillä voimakkaampana. Todennäköisesti olin ehkä jopa masentunutkin.



Kun lapsi sitten syntyi, kaikki negatiiviset ajatukset häipyivät sillä samalla sekunnilla! Sen jälkeen kaikki oli hyvin ja osasin nauttia vauvasta kuten esikoisestakin aikanaan.



Nyttemmin meillä on jo kolmaskin lapsi, mutta hänen kohdallaan en moisia tunteita enää käynyt läpi.

Vaikka oikeasti ehkä haluankin, mutta olen ihan sekaisin. Pelkään, että en osaa ottaa esikoista tarpeeksi huomioon kun vauva tulee. Meillä menee nyt niin hyvin. Mitä jos vauva sotkee kaiken! Jos en jaksakaan olla äiti kahdelle. Jos en rakastakaan molempia lapsiani yhtä paljon ja he huomaavat sen vaikka tekisin mitä! Vaikka mitä kauhukuvia on päässä.



Kun katsoin maanantaina Täydellisiä naisia ja Breen tytär luopui vastasyntyneestä vauvastaan, itkin ja sitten tajusin kuitenkin, ettei mikään maailmassa saisi minua antamaan tätä tulevaa vauvaa koskaan pois. Tajusin, että taidan rakastaa vauvaa jo kuitenkin aika lailla. Se hiukan herätti tajuamaan, että ehkä nämä paniikkitunteet ovat jotain valmistautumista eivätkä vakavia.



Ap, voimia!

alkuvaiheen jälkeen siihen perheen normaalielämään. Ei elämä lopu siihen, kun vauva tulee, muuttuu kyllä. Mutta sitten on laitettava kuviot siihen malliin, että jokainen perheenjäsen pystyy olemaan siinä mukana, vauva ja vanhemmat sekä tietysti sisarukset.

Toista lasta odottaessa tuli paniikki, että miten saan jaettua aikani tasan, kuinka pärjäämme taloudellisesti ja tuntui, että varmasti en tule äitinä töitä saamaan ja suurin osa raskausajasta meni näiden asioiden kanssa painimiseen..

Nyt kuitenkin olen huomannut, että vaikka elämä muuttui on arki kuitenkin ollut kaiken arvoista. Ja nyt haaveilemme kolmannesta lapsesta, vaikkei minulla vakituista työpaikkaa ole ja opiskelutkin kesken....

Paljon voimia sinulle!!!

Lapset eivät niitä etelänmatkoja kaipaile, vaan aikuiset joitten ajatuksissa on se, että se on jotenkin hienoa ja hohdokasta. Kotimaasta löytyy paljon aivan mahtavia lomakohteita. Se on ekologisempaakin.



Jos lapsi tarvitsee runsaasti hoitoa, se on yks ja sama monesko hän sisarussarjassa on. Se aika, mitä et ole kodin seinien sisäpuolella, on lapsiltasi pois. Ei se aika, minkä vietät kotona, vaikka et juuri heidän kanssaan joka sekunti toimisikaan.



Töitä löytyy varmasti.