Ärsyttää "pakkolahjat" isovanhemmilta lapsille

meillä ei isovanhemmilta KOSKAAN tule yhtään mitään lahjoja. Ostaisivat sitten ihan mitä tahansa, niin tarpeeseen todella tulisi. Eikös se ole mukavaa säästöä teidän perheeseen, jos isovanhemmat ostavat lasten lelut, niin jää sulla nekin rahat vaatteisiin tai muskarimaksuihin. Miten ihmeessä tuollaisesta voi ärsyyntyä?

Ja hyvä niin, on helpottanut kovasti, kun on monta lasta. Ostamme itse vain yhdet lahjat per lapsi, ja silti saavat paljon lahjoja. On se lapsille kuitenkin kivempi avata niitä paketteja, kuin kuulla saavansa muskarilaskun maksettua.



Jättäkää te lahjat lapsille ostamatta, niin säästyy teillä rahat noita tarpeellisia juttuja varten.

Isovanhempien ostamat lelut riittävät hyvin, eikä tule liikaa.

mummoille lahjojen antaminen on tosi tärkeää. Mummot kavereineen, joista monet myös mummoja, vertailevat keskenään mitä ovat omille lapsenlapsilleen ostaneet. Meillä ainakin mummolla jopa käy sen tuttavia katsomassa mitä lahjoja on ostanut, ja mummo sitten kuulee mitä toiset ovat ostaneet. Lapsenlapset on monille isovanhemmille tosi tärkeitä ja he myös juttelevat lapsista ja näiden jutuista kavereilleen. Meillä ainakin mummolla on varmaan 25 kaveria jotka tietävät meidän lapsista kaikenlaista, eikä mulla ole aavistustakaan keitä nämä ihmiset ovat.

Ei meitä ole koskaan mummojen lahjat ärsyttäneet...

joka on miniä from hell. Pelottaa pojan äitinä millaisen painajaisminiän sitä aikanaan tulee saamaan, Kammottaa jos tulee tuollainen narisija, jolle mikään ei ole koskaan hyvin...





Ei meitä ole koskaan mummojen lahjat ärsyttäneet...

[/quote]

ilahtuu lelusta enemmän kuin maksetusta lapsenvahdista tai maksetusta muskarimaksusta, vaikka nuo lahjat vanhemmille käytännöllisiä olisivatkin. Isovanahemmat haluavat ilahduttaa lasta, eivät teitä. Älkää ostako itse mitään leluja?

Minua myös ärsyttävät tuollaiset jättimäiset pehmolelut ym. Onneksi asumme eri maassa kuin isovanhemmat ja kuljemme joululoma- ym. matkat lentäen, joten sukulaisten on pakko keksiä mahdollisimman vähän tilaa vieviä lahjoja.

Meillä miehen puolelta isovanhemmat ei osta meidän lapselle vaatetta eikä leluja, koska niitä on kuulemma ennestäänkin. Ja onhan niitä toki. Kaikki lapsen vaatteet mahtuu yhteen lipastoon ja lelut yhteen hyllykköön.



Meidän 3v kyllä osaisi arvostaa kaikkea saamaansa ja on kyllä iloinen siitä hammasharjastakin, jonka tavallisesti saa lahjaksi mummoltaan.



Ostetaan sitten itse, ja mun puolelta äiti hankkii pojalle jouluksi jotain kivaa. Tänä vuonna kuulemma kitara, poika on takuulla yltiö onnellinen siitä.

joka juomisensa takia on TOOOSi raivostuttava. Asuu kaukana ja alkaa jo syyskuussa puhua puhelimessa joulusta ja lahjoista pojalle, 3v. Eipä ole sitten ikinä yhtään lahjaa kuulunut/näkynyt.

Kiva että muillakin on tällainen "ongelma", vaikka jotkut ketjussa pitävät narisijana.



Meille vanhemmille tavara ei ole tärkeää. Emme ole vuosiin ostaneet lapsille yhtään lahjaa senkään vuoksi, että saavat joulupaketteja yhteensä noin 6 muovikassillista. Näin siitäkin huolimatta, että olemme pyytäneet rajoittamaan vain 1 lahja/antaja.



Isovanhemmat ehkä haluavat paikata omaa köyhää lapsuuttaan? Ja sitä, että näkevät lapsia 3-4krt vuodessa.



Asumme 4 henkeä 70 neliössä, joten lelumäärä on järjetön. Jotenkin surullista laittaa kiertoon viime jouluna saatuja leluja, joilla ei ole juuri edes leikitty.



ap

vaan kiltisti muskarit ja muut. me kans ostetaan melko vähän itse koska paketteja tulee röykkiöittäin mut sitähän lapset joulussa odottavat. olkaa tyytyväisiä vaan! myykää pois jos lapset ei niillä leiki.

äitini päättää itse mikä lelu on kiva vaikka lapsi haluaisi toista.



Eli anoppi ostaa aina jotain vaatetta mikä on kiva asia minusta, mutta lapset eivät innostu ja mun mielestä niitä vaatteita ei kannata ostaa joululahjaksi kun heti joulun jälkeen on alet. Anopin mielestä lelut ovat aivan turhia ja hän on ylpeä kun on niin järkevä.



Ja oma äitini taas nyrpistää näyttävästi nenäänsä jos joku pojistamme on toivonut lahjaksi jotain roboottia tai muuta poikamaista lelua (onneksi mulla ei ole veljiä ollut) ja ostaa jotain mitä pojat eivät edes välttämättä halua.



Mä huokaan vaan syvään ja miehen kanssa "joudutaan" sitten ostamaan poikien toivelahjoja kun kukaan ei "auta" niissä.

Eli koska haluamme kuitenkin että lapsemme saavat edes jotain toivomistaan lahjoista (miksi se hiton toivelista "joulupukille" muuten edes tehdään?) menee kaikki rahamme nähin joululahjoihin vaikka osan voisivat isovanhemmtkin ostaa "turhan" sijaan.

Mutta ei saa valittaa :-).