Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia siitä, kun lapsella on tuplamäärä isovanhempia! ov
12.04.2008 |
Olemme mieheni kanssa molemmat avioerolapsia ja meidän vanhemmillamme on kaikilla uudet pitkäaikaiset kumppanit. Pian syntyvällä lapsellamme on siis neljä mummolaa ja kahdeksan isovanhempaa.
Tiedostan kyllä, että tämä on ihan turhaa pohdintaa, mutta mietityttää kyllä, miten tuollaisen mummo- ja pappalauman kanssa pärjää :) Onko muilla kokemuksia tästä? Millä nimillä lapset kutsuvat mummojen miehiä ja pappojen vaimoja? Onko tyhmää, jos kaikkia sanotaan tyyliin Matti-pappa ja Liisa-mummo, siis myös näitä " oikeiden" isovanhempien puolisoja? Olemme kaikkien kanssa kuitenkin läheisiä ja kaikki kokevat tulevansa isovanhemmiksi.
Kokeumuksia?
Kommentit (6)
Sattumalta kaikki ovat halunneet että kutsutaan vain etunimellä, eli parit ovat tyyliin " mummu ja kari" , " vaari ja pirkko" .
Isovanhempia meillä on 7, meillä myös molempien vanhemmat eronneet ja vain mieheni isä on ilman uutta puolisoa.
Lapsia tämä ei ole koskaan häirinnyt, eivätkä he koskaan ole esim. ihmetelleet etteivät vaarit ja mummut ole enää yhdessä.
Eli suhtautukaa hommaan mahdollisimman luonnollisesti, lapset ovat kyvykkäitä pakkauksia:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei silti ole tarvinnut miettiä mitään, koska eivät ole kukaan halunneet koskaan tutustua ainoisiin lapsenlapsiinsa.
ei-biologisista isovanhemmista on vain nimellä, osa vaareja tai mummuja. Ollaan kysytty _heiltä_, miten haluavat itseään kustuttavan.
Meillä näin:
Tuula-mummo (miehen äiti)
Erkki-vaari (uusi miehensä, ollut kuvioissa jo mieheni lapsuudesta)
Olli-Vaari (miehen isä)
Maija (uusi vaimonsa)
Mirja-Mummu (minun äitini, ei miestä)
Kalle-Ukki (minun isäni)
Riitta (isäni vaimo, ollut lapsuudestani asti)
ja kaksi uusissa naimisissa, eli kaksi mummilaa ja kaksi vaari/ukkilaa löytyy. Meillä on käytetty tuota " ukki ja ritva" , " mummi ja pekka" tyyliä ja se toimii hyvin. Lapset nyt jo pk:ssa ja eskarissa ja puhuvat luontevasti siitä, kuinka mun äiti ja isä (=mummi ja ukki) oli ennen naimisissa ja mä olen heidän lapsi ja nyt mummi asuu pekan kanssa. No problem! Lapset ottaa asiat niinkuin ne on, eikä tee niistä ongelmia jossei aikuisetkaan tee.
kummallakin on uudet puolisot. Näitä puolisoja kutsumme etunimillä, koska mieheni ei ole koskaan kokenut heitä äiti- ja isäpuoleksi. Olisi siis hassua kutsua heitä mummoiksi ja vaareiksi, kun emme koe heitä sukulaisiksi.
Alue: Aihe vapaa
ja heillä on uudet, pitkäaikaiset puolisot. Puolisoita kutsutaan vain etunimillä. Ajateltiin, että jos lapsi haluaa alkaa heitä joksikin muuksi kutsumaan, niin kutsukoon, mutta me ei " tehty" heistä mummoja ja ukkeja. Vaikka varsinkin miehen isän avokki on tosi läheinen poikamme kanssa. Hänen siellä ollessaan hoitaa lasta ja paapoo kuin omaa lastenlastaan (vaikka varmaan sitten aikanaan hänen oman poikansa lapset tulevat olemaan tärkeämpiä, luulen). Me taas huomioimme hänet aina äitienpäivänä, mutta emme kutsu mummoksi.
Miehen äidin avokki taasen ei osoita sen kummemmin tunteita lastamme kohtaan ja pojallamme onkin häntä kohtaan sellainen " kunnioitava jumalanpelko" .. Mies on kyllä sellainen ihminen, ettei hän omille lapsilleenkaan osoita tunteitaan tai hellyyttään. On melko " kylmä" ja etäinen ihminen muille paitsi anopille eli avokilleen. Tähän saattaa olla syynä myös se, että anoppi on ollut aina todella mustasukkainen miehen lapsille.
Meillä tää kuvio toimii hyvin, koska kaikki osapuolet ovat tiukasti mukana elämässämme ja lapselle löytyy aina hoitaja, kun tarvitsemme. Välillä kyllä tuntuu, että anoppilaan saa mennä vain jos avokille käy. Anopin pitää siis ekaksi tarkistaa, onko miehellään jotain sitä vastaan.