Eräänä tuttuni äiti teki seuraavaa
Kasvatti lapset, hoiti kodin miehisiä puuhia myöten kaiken yksin, mies eikä lapset osallistuneet koskaan. Kun tämä äiti oli saanut nuorimman lapsistansa 16vuoden ikään, hän laittoi perheelleen joulun valmiiksi, kuuset, lahjat ja ruokatarjoilut aivan kaiken. Ja sitten häipyi, jätti perheelle kirjeen pöydälle jossa kiitti näistä vuosista ja sanoi että nyt riitti. Myöhemmin tavannut lapsiaan, miestään ei koskaan ymmärtääkseni. Asuu nykyään ulkomailla. Tuosta suoremmin ei ehkä voi sanoa että nyt riitti :)
Kommentit (8)
4, joten passattavaa riitti kyllä. Tuttuni ei nyt varmaan ole kehdannut myöntää että olisi joskus voinut äitiäkin auttaa, tai no emme ole puhuneet siitä että pyysikö äiti apua.
Mut eipä tossa mitään ihmeellistä, se oli varmaan vaan yks päivä keksinyt, et nyt tuli kriisi ja ottanut ja lähtenyt tunteen mukaan.
Monethan eroaa just kun lapset on tos iässä, aikuisuuden kynnyksellä.
Pesän tyhjenemis-kriisistä puhutaan.
aikamoinen teko, vaikka lapset olis noin isojakin. en tiedä paheksunko vai kunnioitanko. vaikea kuvitella etteikö olis voinut tilannetta ratkaista jollain muulla tavalla jo aiemmin.
Äiti omistaa koko elämänsä kodin hoidolle ja lasten hoidolle eikä koskaan saa kiitosta tai apua... Sitten se on naps ja mitta täysi.
on vain hiljaa puurtanut valittamatta ja apua pyytämättä.
mutta koskaan ei riidan aikana ollut huutanut että mä häivyn täältä. Toisin kuin oma äitini huusi varmaan joka viikko, avusta huolimatta, mutta ei ikinä toteuttanut :P
Eihän tosta tilanteesta voi syyttää kuin itseään.
Mikäs siinä jos tuntuu, että nyt riitti :D