Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin omien vanhempiensa avioeron takia
03.04.2008 |
Miehen vanhemmat erosi mieheni ollessa 7-vuotias. Ero oli todelola riitaisa ja ruma. Mieheni on osittain tämän takia tosi " avioerovastainen" ja pelkää eroa niin paljon, ettei halua nyt sitten edes naimisiin.
Mä en tajua tätä logiikkaa. Meille on lapsi tulossa, joten me ollaan joka tapauksessa sidottu toisiimme. Mies on sanonut, ettei missään nimessä sitten halua erota missään vaiheessa, lapsen takia siis - ei halua, että lapsen vanhemmat asuvat erillään.
Avioliitto ei vain miehelle sovi, vaikka olen näitä juridisiakin seikkoja luetellut. Ollaan oltu yhdessä jo useampi vuosi ja olen siis raskaana.
Kommentit (8)
Tai sitten hän on jotenkin taikauskoinen, eli luulee avioliiton muuttavan suhteen laatua jotenkin automaattisesti huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kysyessäni eikö mentäisi naimisiin niin tämän miehen syy oli nimenomaan se että hän on pienenä ollut avioerolapsi ja siitä syystä vieroksuu nimenomaan naimisiinmenoa.
No onhan se kätevä syy antaa, kun oikea syy näköjään oli ettei vaan halunnut naimisiin vielä, eli sitoutua. Minä tyhmä otin ihan todesta. Niin nuori sitä voi olla.
miehet on aika suoraviivaisia, kun nainen vie jalat alta niin ne suostuu mihin vaan.
jo kaksi lasta, yli kymmenen vuotta yhdessä, naisavopuoliso haluaa palavasti naimisiin, miesavopuoliso vetoaa ap:n miehen tavoin omien vanhempien avioreoon jne. Tätä kamppailua on käyty niin pitkään, kun muistan, kihloissa ovat ja yhdessä edelleen. Naimisiin tuo nainen ei ikinä pääse eikä taas mies taida olla lähtöaikeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni on kertaalleen eronnut, liitosta ei lapsia, ja se jätti hänelle sellaisen kammon että ei koskaan enää. Aloimme seurustelemaan puolitoista vuotta eron jälkeen ja eka lapsi syntyi kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Olen hyvin vanhanaikainen ja olisin halunnut avioliittoon mutta miehen asenne oli hyvin jyrkkä/periaatteellinen. Toisaalta hän olisi myös halunnut mutta alitajuntaisesti hän ei vaan pystynyt eli sioutumisen pelosta ei ole kysymys. Jos olisin halunnut, olisin saanut hänet " väkisin" alttarille raahattua.
Eli mieti nyt tarkasti että mitkä ovat sinut pohjimmaiset periaatteet ja mistä haluat pitää kaiken hinnalla kiinni. Juridisesti pystyt turvaamaan omasi, miehesi ja lapsesi aseman myös avoliitossa, vaatii vain vähän enemmän paperitöitä. Mutta jos avioliitto sinänsä on sinulle " pyhä" niin pystyt myös tekemään toisen olon tukalaksi ellei hän liittoa halua: sanot ettet suostu yhteishuoltajuuteen ilman avioliittoa, haluat lapselle oman sukunimesi jne. Näin voit ehkä pakottaa miehesi avioliittoon mutta onko se sen arvoista?
Mikäli päädyt luopumaan omasta halustasi (avioliitosta) miehen lapsuudenaikaisen pelkotilan takia niin kerro se myös hänelle; kerro että tässä asiassa kunnioitat hänen ajatustaan vaikka se on vastoin omaan ajatusmalliasi. Esitä että toivot että tulevaisuudessa ristiriitatilanteissa hän osoittaa myös samantyyppistä kunnioitusta sinun ajatuksia kohtaan.
Kysy lakimieheltä mitä papereita tarvitaan. Esimerkiksi jos mies kuolee niin lapset perivät ja avopuoliso ei mitään. Naimisissa ollessa leskellä oikeus asua asunnossa, lapset ei saa myydä sitä alta.
Tätä itse mietin kun miehellä lapsia ennestään ja heidän äiti ei varmaan olisi paljon armoa tuntenut.
Sitten kun erosimme (avoliitosta) niin hän löysi vuoden jälkeen uuden, ja meni tämän kanssa naimisiin puolen vuoden päästä tapaamisesta. Eli en voinut kuin todeta että nainen vain oli ollut väärä ja hän ei vain ollut halunnut sitoutua minuun. Kun oikea nainen osui kohdalle niin kirkkohäätkään ei olleet mikään ongelma.