Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon tästä olosta? Ruoho aidan toisella puolella houkuttaa..
01.04.2008 |
Minulla on hyvä parisuhde. Mieheni on huolehtiva ja hyvä, huomioi minua ja lapsia, järjestää spesiaalihetkiä kahden kesken jne. Mikä hienointa hän elättää perheemme, kun minä hoidan lapsia (joista nuorempi jo pian 3-vuotias) kotona.
Mutta, minä kaipaan jotain muuta. Järki kyllä sanoo, miten hullua olisi pettää miestä. Menettäisin kaiken. Siis aivan kaiken tärkeän elämässäni. En ole ihastunut kehenkään tiettyyn, mitään ei ole tekeillä... mutta jokin minussa haluaa sitä, ihan hirveästi. En haluaisi loukata miestäni kertomalla tunteistani vaikka toisaalta tiedän, että hän suhtautuisi asiaan kypsästi. Mieheni on upea aikuinen mies, joka ei ole ikinä huutanut, raivonnut tai sanonut mitään typerää tai loukkaavaa. Itse olen keskenkasvuinen, typerä ja moraaliton (?).
Hakisinko ammattiapua? En tahtoisi tehdä sitä miehen tietämättä. Mutta miten sen kertookaan? " kulta mä lähden nyt psykiatrille, kun mulla on niin kova halu pettää sua" ?
Toivon, että tämä olisi vain jokin ohimenevä kriisi. Täytin juuri 29-vuotta ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian yhdeksän vuotta.
Kommentit (3)
Voi olla, että sinulla on lievää masennustakin... tai ainakin sitä voit miehellesi sanoa selvittäväsi.
Mieti, mitä tuo sivusuhteen kaipuusi sinulla palvelee. Kuulostaa siltä, että ennen kaikkea haet elämääsi jännitystä ja vaihtelua. Kenties jopa itsetunnolle pönkitystä.
Mieti sitten keinoja tyydyttää noita tarpeita turvallisella tavalla, miestäsi pettämättä. Hanki uusi työ, aloita uusi harrastus, mene avoimeen yliopistoon, hanki kahdenkeskistä romantiikkaa miehesi kanssa. Mieti itse.
Sivusuhde olisi elämällesi katastrofaalinen, mutta sen kaipuu kielii tyytymättömyydestä arkeen ja elämäsi nykymenoon. Voi olla, että sinulla on myös itsetuntoon liittyviä ongelmia, jos kaipaat uutta ihailua ja toisaalta alitajuisesti yrität romuttaa suhteen mieheesi (haukut itseäsi ja kehut miestäsi eli voi olla, että et pidä itseäsi oikein miehesi arvoisena... tämä on ihan arvailua vaan - lyhyen kuvauksesi perusteella on mahdoton mitään kummempaa analyysia antaa, tästä kannattaa jutella ammattilaisen kanssa!).
Mutta tosiaan: parisuhdeterapeutille tai psykologille meno EI välttämättä ole huono ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis esim vaan, että haluisin jättää mieheni ja kirmata vapaana kesälaitumille.. niin katson lapsiani ja kuvittelen heidän ilmeensä kun iskä muuttaisi kotoa eikä tuliskaan enää öisin viereen... silloin tulee semmoinen olo, että ei herranjumala, sitä en halua...
Lopulta näin ainoaksi keinoksi antaa periksi haluilleni. No, kerran kokeiltuani miehen kanssa jota olin jo kauan halunnut, pääsin eroon tuosta tunteesta. Seksi ei ollutkaan niin ihmeellistä ja jälkikäteen oli tyhjä ja paska olo. Tunnustin teon miehelleni, kävimme pitkät ja syvälliset keskustelut aiheesta, mies antoi anteeksi. Olemme sen jälkeen ollut onnellisempia kuin koskaan ja seksielämämme kukoistaa.