Keittiöpsykologit: miksi jotkut kuvittelevat toisten olevan katteellisia suunnilleen kaikesta?

Kuvitellaan että kaikki haluavat ja tekevät samoja asioita kuin he itse. Jos ei halua tai tee on vaan kateellinen.

nauttisi elämästä!

että on ihmisillä kuule muitakin tunteita kuin kateus. Mun teoria on että

- itse on kateellinen muille kaikesta mitä itsellä ei ole. Ikinä ei tajua jonkun elämän " koko kuvaa" , siis sitä, että joka asialla on kääntöpuolensa.

- on tunne-elämältään todella alikehittynyt, ihan teini-ikäisen tasolla. Ei tajua, että muut ihmiset saattavt kokea asiat eri tavalla ja että muilla voi olla ihan eri arvojärjestys kuin hänellä.



Koomisita on, että tälle ko. ihmiselle voi olla kateellinen vain hänen materiaalisesta omaisuudestaan ja ulkonäöstä jos häntä ei tunne, mutta jos häneen tutustuu yhtään paremmin ei kyllä kadehdita hänen elämänsä yhtään. Ei ystäviä, todella vaikea luonne ja elämän suunta ihan hukassa. Ei mitään kunnianhimoa, vaikea nähdä mitä hänestä tulee.

Onko se sellaista voitonriemuista, että voi vitsi että naapurin on taas kateita meidän upeasta uudesta kaarasta?



Vai onko se sellaista että on ikävää miten kaikki kadehtii?

ja elävät omassa rajoittuneessa, itsekeskeisessä maailmassaan. Yrittävät kohottaa oman elämänsä arvoa sillä, että kuvittelevat heillä olevan jotain mitä " kaikki muut" kadehtivat. Psyykkistä oireilua jostain... (itsetunto? elämä epätyydyttävää?)



Hyvä sanonta on tämä:



" Et koskaan ajattelisi, mitä muut sinusta ajattelevat, jos tietäisit, kuinka vähän he sinua ajattelevat" :)))

Usein he katsovat itseensä kohdistuvan arvostelunkin johtuvan vain kateudesta. Itse ainakin tunnen tällaisen tyypin. Itsekeskeisyydestä kuvittelisin sen johtuvan.

Eli todennäköisesti itse kadehtivat toisia.

syynä siihen etä joku ei ihastu häneen, on se, että häntä pelätään kun hän on niin vahva luonne.



Tekisi mieli sanoa, että ihmisillä on muitakin syitä olla pitämättä hänestä kuin vahvan luonteen pelkääminen...