Millaista on elämä keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneen kanssa?

veikkaan että meidän ero johtui lopulta siitä, että molemmat masennuimme. eri tavalla.

kuitenkin toisen vahvuus on jo paljon.

sitä masentunutta ei tarvitse kannatella. masentuneen Ystävä voi ja pitää olla, mutta APUA et voi tarjota - se pitää hakea ammattilaisilta. ja sitten voit vain odottaa. ja olla kärsivällinen. ja ystävä.

masennus usein saadaan hyvin parannettua. aikaa se voi viedä.



sen terveen pitää välillä ottaa omaa aikaa kevyessä seurassa, jos kotona on raskas tunnelma.

ja mikäli toinen miettii itsemurhaa tai muuten on ' lopussa' , niin niille mietteille ei voi antaa valtaa. pitää uskoa. ja osoittaa asioita, jotka merkitsee (lapset usein).



enkä mä oo mikään neuvomaan. totta sekin. tulee vaan mieleen omalta kohdalta.



yksi ystäväni pääsi pitkäkestoisesta masennuksestaan pikkuhiljaa, ja kun se kysyi mieheltään, että miten kestät tätä puolta mussa, sen mies vastasi: " sussa on niin monta muuta puolta, jotka auttaa jaksamaan" - ehkä se on siinä. pitää myös -sen terveen- iloita niistä sairaan puolison hyvistä puolista. vaikka ne joskus olis hieman vähemmän vallitsevia.

Kiitos kommenteista. Luen lisää jos joku viitsii kirjoittaa. Minusta tuntuu raukkamaiselta, kun tunnen enemmän vihaa ja pettymystä kuin hyviä tunteita masentuntutta puolisoa kohtaan. Vaikka on sairas, aina en jaksaisi välinpitämättömyyttä, etäisyyttä, asioiden murehtimista, ankeaa ilmapiiriä kotona.



t: ap

meillä oli just samaa. paljon kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. mies ei enää nähnyt tulevaisuudessa mitään, eikä tuntenut mitään mua kohtaan. ite olin heikko, en ' uskonut' että se on sairaus. se tuntui niin pahalta ja henkilökohtaiselta. masennuin. kaipasin hirveesti läheisyyttä ja miestäni. erottiin lopulta tosiaan.

kaipaan miestä yhä.