Lapseni ei sopeudu päiväkotiin - mistä se kertoo?
Lapseni, pian 2 v on aloittanut päiväkodin tammikuussa ja siitä asti se on ollut pelkkää huutoa aamusta toiseen. Lapsi ei viihdy päiväkodissa yhtään! Hän jää sinne aina itkemään ja itkee jo ennen kuin vien hänet sinne koko matkan. Alussa vakuutettiin, että kyllä hän sopeutuu, mutta nyt kun kolme kuukautta on mennyt eikä minkäänlaista helpotusta ole näkyvissä niin alkaa tuntua tilanne aika toivottomalta.
Onko lapsessani jotain vikaa vai onko päiväkodin hoitajat osaamattomia? Jouduimme sellaisen päiväkotiin, joka ei ole kovin hyvämaineinen, vaan sinne joutuvat ne lapset, jotka eivät muualle pääse. Mekään emme halunneet tuohon päiväkotiin ja omahoitajan kanssa en tule juttuun.
Hän jatkuvasti antaa huonoa palautetta lapsestani, mikä tietysti satuttaa vielä enemmän ja vaikeuttaa asiaa.
Lapseni ei halua osallistua mihinkään vaan vetäytyy omiin oloihinsa, vaikka hän kotiloissa on iloinen ja sosiaalinen tapaus. Myöskään ruoka ei maistu päiväkodissa.
Minulla ei ole yh:na muuta vaihtoehtoa kuin käydä täyspäivätöissä, joten kaikenlainen moralisointi siitä, että pitäisi olla äidin kotona, on turhaa. Auttakaa, pelkään jo taas huomisaamua.
Kommentit (22)
Vaistoaa ettet sinä pidä paikasta.
Ja vika oli ihan päiväkodissa, kaoottinen, vähän epäsiisti paikka ja hoitajat epäystävällisiä.
Päiväkodin vaihto auttoi.
meillä lapsi oli 2 kun aloitti hoidossa (ryhmis) ja 2 kuukautta jaksoi itkeä ja oli ahdistunut ja nyt elokuussa joutui vaihtamaan päiväkotiin eikä halua mennä sinne vieläkään, mutta nyt jo sujuu hiukan paremmin. Ensimmäiset 2 kuukautta näki painajaisia ja pissasi yöllä sänkyyn mitä ei ole tehnyt melkein kahteen vuoteen.. Nyt saattaa jo joinakin päivinä jäädä sinne innoissaan, mutta suurimmaksi osaksi on hankalaa.. en osaa sua auttaa muutenkuin sanomalla että tuskin lapsessasi mikään on vikana, hoitotädit eivät ehkä osaa käsitellä lasta kun ei heti sovi heidän määrämään muottiin!
Meillä sanottiin, että kun lapsi rauhoittu pian niin ei ole syytä muuttaa mitään. Veikkaan että lapsenne on hoidossa vain osan viikkoa.
ja uskon että tällaiset hoitajat siirtävät nämä asenteet myös lapsiin. Lapset kokevat että heitä vihataan ja halveksitaan, ja hoitajat eivät pidä työstään. Lapsi vaistoaa tämän.
ei lapsessasi mitään vikaa ole, hän on oma ainutlaatuinen persoona. Hänen ei tarvitse sopeutua samassa ajassa kuin toiset. Kaikki meistä ei sopeudu massapaikkoihin ikinä..d
Hoitajien asenne lapseen on tosi ratkaisevaa, jos hoitaja on kielteinen se vain pahentaa tilannetta ja lapsi lukkiutuu entisestään, koska lapset vaistoavat tosi herkästi milloin heistä ei pidetä.
Sitten siitä tulee noidankehä, joka vain ruokkii itseään ja lopulta aletaan jo jakamaan diagnooseja ja passittamaan lasta erityisryhmiin. Vaikka alunperin ei ollut mitään vikaa.
Päiväkoteja on moneen lähtöön, toiset huonoja ja toiset hyviä.
Pitkä päivä kovassa melussa on herkille kova paikka.
itselläni samanikäinen perhepäivähoidossa. Haluan että hoitopaikassa ei desipelit nouse liikaa koska itsekin kammoan meteliä.
Omani itki 3 aamua muutaman minuutin ja nyt menee mielellään.
Ei syyttävästi, mutta onhan tuolle tilanteelle jotain voitava, jos lapsi selvästi ja jatkuvasti kärsii. Selvitä esim. olisiko mahdollisuutta perhepäivähoitoon tai toiseen päiväkotiin.
Oma 3-vuotiaani ei sopeutunut perhepäivähoitajalle. Sain hänelle paikan päiväkodista ja eron lapsessa huomasi viikossa. Lapsi muuttui takaisin iloiseksi ja touhukkaaksi itsekseen.
Soittele sille joka päätöksiä tekee ja ole aktiivinen. Uskoisin, että vaihto on nyt ainoa oikea ratkaisu.
Syitä tilanteeseen voi olla vaikka mitä. Asenteet, sinun (lapsi vaistoaa kuten itsekin sanoit) ja hoitajien (Kun oma lapseni aloitti hoidossa hoitajat tekivät kaikkensa jotta lapsi viihtyisi. Samoin itse hoitajana en voisi kuvitellakaan jättäväni tuossa tilanteessa lasta itkemään asenteella " jos ei leiki mitä määrätään niin olkoot siinä huutamassa" , aivan uskomatonta käytöstä!) tai sitten hänelle vain olisi paras pienempi ryhmä tms...
Jos hoitaja ei todellakaan osaa antaa mitään muuta kuin huonoa palautetta päivistä, niin vika ei voi silloin olla muussa kuin jossain siellä päiväkodissa... Jokaisella lapsella on varmasti hyvätkin hetkensä, vaikka eivät ko paikasta pitäisikään. Hoitajien tulisi auttaa lasta sopeutumaan, ei olla negatiivisia. Jos keskustelu ei auta, ota yhteyttä seuraavaan tahoon.
Ja noin pieni lapsi usein onkin omissa oloissaan, jos hoitajat eivät hänen kanssaan tee yhdessä jotain.. eihän alle 2v lapset vielä leiki yhdessä toisten kanssa, leikkivät samassa huoneessa omia leikkejään... ryhmään tottuminen vaatii monilta sopeutumista ja siksi hoitajien tulisi olla lapsen tukena.
Yritä vaihtaa paikkaa! Ihan karmea ajattelutapa hoitajilla, että kaksivuotiaan pitää osata olla aikuisten mielen mukaan heti ja jos ei sopeudu, niin huutakoon. Siis esim. tuo, että jos ei mene leikkiin mukaan, olkoon sitten yksin. Ei lapsi välttämättä pysty, ei ehkä ole kyse tottelemisesta. Aikuisten pitäisi luoda luottamussuhde lapseen. Jos he eivät siihen pysty, yritä kaikin keinoin vaihtaa paikka paremmaksi!
Melu voi tosiaan stressata, ja yleensäkin iso ryhmä. Tsemppiä!
Kaikki lapset eivät todellakaan ole päiväkotilapsia. Minulle on siirtynyt 2 levotonta lasta päiväkodista ja muutamassa viikossa ovat rauhoittuneet kummasti. Jo äänitason aleneminen vaikuttaa. Näillä lapsilla on myös aistiyliherkkyyttä. Voisiko sinun lapsellasi olla sellaista? Säikkyykö kovia ääniä, kosketusta, inhoaako tiettyjä materiaaleja ja vaatteita?
t. pph
ettei lapsi saa läheskään yhtä paljon henkilökohtaista hoivaa ja huomiota kuin mihin hän yleensä on kotona tottunut. Vaikka hoitajalla olisikin tahtoa ja halua huomioida lapsia yksilöllisesti, ei hän voi mitenkään perushoitaa ja olla läsnä kaikille yhtäaikaa. Se tarkoittaa, että suuren osan ajasta lapsi joutuu pärjäämään ryhmässä ilman henkilökohtaista kontaktia hoitajaan - hoitajat ovat läsnä ja lohduttavat, kun lapsi itkee mutta muuten lapsi joutuu olemaan paljon oman pärjäämisensä varassa.
Ehkä ap:n tapauksessa toinen hoitopaikka tai pienempi ryhmä (=perhepäivähoitaja) auttaisi.
Hoitoon jääminen on joka tapauksessa pienelle lapselle tosi suuri muutos elämässä, se suurin mitä yleensä hänelle on tapahtunut.
Vaihda hoitopaikkaa. Meillä meni vajaa 2-vuotiaalla n. 2kk hoitoon sopeutumisessa, tosin hoitopäivät epäsäännöllisiä, nyt menee iloisesti hoitoon
Oli PPH:lla ja oikein hyvä paikka, hoitaja pääsi kunnalliseksi hoitajaksi ja me jouduimme vaihtamaan paikkaa, tästä siis aikaa.
Löysimme uuden PPH:N ja homma ei alkanut toimia lainkaan. Jo parkkipaikalle tullessa alkoi lapsi itkeä, en tiedä mikä siellä oli vikana.
Miehensä oli yleensä vielä aamulla sängyssään kun menimme, outoa sekin.
No, jäin kotiin ja otin hoitolapsen, lapsi olisi päässyt tarhaan kun olin viimeistä päivää töissä.
Kannattaa etsiä uusi paikka, lapsesi ei viihdy siellä muuten olisi jo oppinut.
mutta mitä outoa siinä on mitä hoitajan mies tekee? Miten se haittaa sua ja sun lasta jos äijä nukkuu kun menet viemään lasta? Jos on ollut vaikka yön töissä niin on tosi tosi outoa olla sängyssään " vielä" kun sinä viet lasta aamulla?
Minulle tulee mieleen, että lapsesi tuntee olonsa yksinäiseksi, eli hän ei saa vastakaikua.