Nyt jo kyllä jännittää ihan liikaa, eli kuumeilua!
Varhaista huomenta kaikille!
Kolmatta lasta on yritetty puolisen vuotta ja nyt on ollut niin selviä oireita raskaudesta, että en voi ymmärtää ellei tämä ole sitä. Oksettavaa oloa on vähän kaikkina vuorokaudenaikoina, mahassa ja alapäässä kipuilee ajoittain, metallinmakua suussa, väsymystä, palelua... Ehdin jo miehellekin kertoa mahdollisuudesta ja ostinpa testinkin apteekista. Kuukautisten olisi pitänyt alkaa eilen - aika säännöllisesti ovat tavanneet tulla. Eipä alkaneet - tein testin, negatiivista näytti (ehkä liian aikaista?). Sitten meinas itku päästä, kun tuli vähän tuhruvuotoa illalla. Nytkö ne menkat alkaa... No eivät sitten alkaneet, ainakaan vielä. Kyttään nyt vessakäynneillä ahdistavankin tarkkaan, tuleeko mitään. Siis oikeesti, tämä on niiiiiin koko ajan mielessä, että toivoisin jo saavani tiedon, sen positiivisen tietty. Ja minä kun olen yrittänyt puhua itselleni järkeä, että nyt en sitten hermoile/panikoi/toivo liikaa tässä lapsen yrityksessä. Että tulee jos/kun tulee....Mutta eihän se mene noin ja minkäs sitä itselleen voi. Intensiivistä on ja tunteita täynnä. Jaksamista kaikille!!
Kommentit (2)
En tiedä, miten onnistuin taas huijaamaan itseäni näin rankasti. Kuukautiset tulivat lopulta pari päivää myöhässä. Mitä lie olikaan se väsymys, palelu ja pahoinvointi? Oliko seurausta jokin aika sitten olleesta lääkekuurista vai kuvittelinko vaan kaiken?? Tai sitten jotain yritti tapahtua, mutta ei sitten jatkunut pidemmälle. Kuka tietää. Nyt vaan masentaa niin hitosti. Ja ulkona sataa vettä ja on pimeää. Yh.
Jotenkin tuntuu, ettei ole pahempaa odotusta, kuin tämä odotuksen odottaminen! Edellinen raskaus olikin tuulimuna ja se selvisi vasta eka ultrassa eli viikolla 10 ja se jotenkin jäi jonnekkin mielensyvyyksiin vaivaamaan sen verran, että nyt on ihan pakko mennä heti kun mahdollista yksityiseen ultraan varmistamaan, että siellä todellakin jotain on. Mutta siis nyt siinä vaiheessa, etten ole edes uskaltanut testiä tehdä kun menkatkin pitäis alkaa vasta reilun viikon päästä... Mutta eilen tuli mullakin tuhruvuotoa, joskin mä pidän sitä hyvänä merkkinä kun edellisessä onnistuneessa raskaudessa sitä oli useammankin kerran ja tuossa tuulimunaraskaudessa ei ollenkaan. Mutta on vain jotenkin sellainen olo, etten voi luottaa omaan elimistööni yhtään. Ja jos ei muita oireita ole niin ainakin on väsymystä, tosin mä olen tehnyt koko syksyn 10 tunnin päiviä 5 päivänä viikossa, joten väsymyksellekkin löytyy muita syitä... mutta katsellaan mihin tämä etenee, ei uskalla vielä toivoa oikein mtn, vasta kun ultrakuvat on silmien edessä mä uskon olevani raskaana! Ja mä en jaksais enää yhtään menkkoja kun olen niin pahuksen kipee niiden aikana.