Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
onko tämä jo sairaalloista?
24.03.2008 |
meillä on uusperhe, kaksi lasta. vanhempi lapsi on saanut alkunsa pika suhteesta, eikä pahemmin isäänsä tapaa, ehkä pari kertaa vuodessa. lapsi on nyt 5v ja tapasimme miehemme kanssa reilu parivuotta sitten, ja pian muutimme yhteen. nyt meillä on 6kk vauva.
ongelma on se, ettei mieheni voi sietää lapseni sukulaisia, tai isää varsinkaan (tähän on monia syitä, mutta suurin se, että hän nyt sattuu olemaan lapseni isä). lapsen täti on minun erittäin hyvä ystäväni, mutta mieheni aiheuttaa ongelmia ystävyyteen. hän ei nimittöin kestä edes viittauksia isän puolen sukuun, eikä halua minun olevan heidän kansaan tekemisissä. silloin harvoin kun lapsi näkee sukulaisiaan,he kun joskus haluavat tavata lasta enkä ole tätä estänyt, niin mies mököttää koko päivän. hän on " kieltänyt" menemästä ystäväni luo, koska e halua yhteisen lapsemme joutuvan tekemisiin sanotaan nyt vaikka virtasten kanssa. itsekään en muista sukulaista ihmeemmin pidä, mutta en kuitenkaan ala rajoittamaan tapaamisia tai puheita.
eniten ehkä ongelmasta kertoo se, ettei mieheni pysty edes laulamaan erästä lastenlaulua, jossa mainitaan lapseni suvun sukunimi. ja jos minä sitä laulan, ärtyy välittömästi.
onko tämä enää normaalia?
Kommentit (2)
Ei tuo ole mitenkään normaalia ja hyväksyttävää toimintaa miehesi taholta. Lapsellasi on oma taustansa ja sinulla ystävyyssyhteesi jotka pitää saada edelleen pitää.
Minulla oli sairaalloisen mustasukkainen mies jonka pystyisin kuvittelelemaan tuollaiseen toimintaan. Päädyimme lopulta eroon sillä miehen mustasukkaisuus ja omistushalu ajoi tilanteen todella pahaksi. Pysyäkseni jotenkin järjissäni minun oli valittava ero joka pelasti elämäni.
Suosittelen miehelle terapiaa tai teille perheterapiaa. Mies toimii väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kyllä miehen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Onhan hänellä itselläänkin lapsi - varmasti osaisi asettautua esikoisesi sukulaisten asemaan. Ja toisaalta tiesi tilanteen kun lähti suhteeseen kanssasi.
Puhukaa paljon, pidä tätä asiaa esillä kunnes siihen tulee parannus. Menkää vaikka perheneuvolaan, jonkun ulkopuolisen näkemys saattaisi " herättää" miehesi.