Pettämisestä ja jättämisestä. Miksei mikään ole nykyään pyhää?

Juu, siis sellanenhan on tosi vaikea saada. Kehua vois mielummin sillä että pystyy olemaan uskollinen. Mutta mikäpäs siinä jos muuten ei saa elämään sisältöä.

Puolet on niitä jotka haluaa, puolet sit tosiaan " tahtoo" vaan niin kauan kunnes tulee jotain parempaa eteen.



Kattelin ortodoksien pääsiäispalvelusta telkkarista ja hetken oli ihan epätodellinen olo, kun pullukat miehet pihisi jotain hallelujaa ja heilutteli savukippoja ja kansa kattoi hartaana. Kummia rituaaleja, ihan niinkuin häätkin. Ja mitä virkaa, kun tosiaan kuinka moni niitä enää pitää pyhänä toimituksena.



nimim. petetty ja jätetty

voi olla i k i o m a? Ei ketään ihmistä voi omistaa, koittakaa tajuta se



yksi petetty ja jätetty

eri kulttuureissa ja eri aikoina muistaakseni kymmenesosa lapsista ei ole ollut virallisen isänsä siittämä. Eli on sitä ennenkin osattu, mutta kiinni ei olla välttämättä jääty yhtä herkästi, kun ei ole ollut kännyköitä eikä DNA-testejä. Ja avioliiton ulkopuolisista suhteista on pidetty suu visummin kiinni.



Joten tuskinpa tämä touhu paljoakaan vuosisadoissa tai edes -tuhansissa on muuttunut, asioista vain ollaan puhuttu eri aikoina eri tavalla. Ja koska asioista ollaan aina vaiettu enemmän tai vähemmän, seuranneet sukupolvet ovat luulleet, että " ennen oli paremmin" . Tuskinpa meidänkään sukupolvi kertoo kuin murto-osan näistä asioista seuraaville, joten hekin tulevat 50-100 vuoden päästä ihmettelemään, miksi he eivät osaa elää yhtä uskollisina kuin me (muka) osasimme.

Vierailija:

Puolet on niitä jotka haluaa, puolet sit tosiaan " tahtoo" vaan niin kauan kunnes tulee jotain parempaa eteen.

Kattelin ortodoksien pääsiäispalvelusta telkkarista ja hetken oli ihan epätodellinen olo, kun pullukat miehet pihisi jotain hallelujaa ja heilutteli savukippoja ja kansa kattoi hartaana. Kummia rituaaleja, ihan niinkuin häätkin. Ja mitä virkaa, kun tosiaan kuinka moni niitä enää pitää pyhänä toimituksena.

nimim. petetty ja jätetty

niinkuin joku jo kirjoitti, nykymeno ei poikkea millään lailla ihmiselosta aiemmin, tai ehkä siihen suuntaan, että tällä hetkellä osa edes yrittää olla yksiavioisia.

kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Mihin lienee perustuu se, että tulisi olla uskollinen jollekin ihmiselle. Kyllä me yksilöitä ollaan kaikki ja moni tahtoo toimia oman nökökannan ja viettiensä mukaan. Ei siinä siunailut ja synnillä pelottelut auta.

Nyt usein erotaan vain koska " kasvettiin erilleen" tai " hän on upea tyyppi mutten enää rakastanut häntä" .

ei kykene? Sellasten ei ainakaan pidä naimisiin mennä vaan pysyköön avoliitossa, ja vapaissa suhteissa

Havahduin samaan asiaan tässä yksi päivä kun kuulin kahden mummon juttelevan jonkun sukulaispojan naimisiinmenosta ja totesivat siinä samalla, ettei nykyään avioliittoja solmita loppuelämäksi..



Niinpä.. avioliitto on kokemassa inflaation, jos sen arvostusta ei nosteta..

Vierailija:

Nyt usein erotaan vain koska " kasvettiin erilleen" tai " hän on upea tyyppi mutten enää rakastanut häntä" .

Mahdollista erota, koska mies toi leivän ja jos nainen olisi pettäjämiehen jättänyt olisi ollut mahdotonta elättää lapsensa, joten silmät suljettiin ja kärsittiin.

Eikä myöskään on soveliasta erota, erinnut nainen oli lähes yhtä paha kuin h***a, jos ei pahempikin, joutui heti yhteisön hylkiöksi, ystävät katosivat ja kukaan ei arvostanut enää.

Ymmärrän kyllä, että jos on henkisesti jäänyt kasvu kesken, ihminen ei ole tarpeeksi kypsä tajuamaan tiettyjä asioita ja silloin saatetaan erota ilman hyvää syytä. Hyvä syy on väkivalta ja toisen alistaminen.