Moi!

Ekalla kerralla valitessani en ajatellut, että miehestä juuri olisi tulossa lasteni isä. Rinnalleni halusin älykkään ja luotettavan miehen, josta sittemmin tulikin esikoiseni isä.



Toisella kertaa sitten isärooli olikin heti mielessä, koska mies joutui heti astumaan isän rooliin, mutta toki älykkyys ja luotettavuus oli ne seikat, jotka miehessä edelleen piti olla.



Mutta jos rehellisiä ollaan, niin toista lasta tehdessäni laskelmoin kyllä pienessä päässäni, että en tee lasta, jos en koe tarpeen tullen jopa yksin lapsia hoitamaan. Sen verran on elämä opettanut, että isä voi kuitenkin olla huomenna paikassa x ja minä lasten kanssa arkea elämässä. Niinpä olen halunnut, että minä pystyn henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti huolehtimaan lapsistani. Tänään viimeiksi sitä mietin, että hyvin pärjäisin kolmestaankin poikien kanssa. Ja tämä _ei_ sitten tarkoita sitä, ettenkö miestäni rakastaisi, päinvastoin rakastan todella, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo.