Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ollaan kihloissa, mutta vaadin mieheltä " oikeaa" kosintaa. Olenko typerä? (ov)
22.03.2008 |
Mentiin miehen kanssa kihloihin 3 vuotta sitten yhteisymmärryksessä eli tuli vain puhe kihloihin menosta ja sitten mentiin. Varsinaisesti kumpikaan ei kosinut, minä taisin ensimmäisenä puhua asiasta.
Nyt olisi tarkoitus mennä kohta naimisiin, ehkä tämän kesän aikana. Olen sanonut miehelle, että minusta olisi todella kiva, jos hän kosisi minua oikeasti. Ei tarvi mitään hienoa tapahtumaa, vaan vaikka saunan lauteilla kysys, että mennäänkö naimisiin. Tämä on minulle tärkeää ja vähän näyttää siltä, että kosintaa ei tule, koska hääpaikat yms. pitäisi varata piakkoin.
Olenko todella tyhmä, että vaadin oikeaa kosintaa, vaikka sillä ei ole periaatteessa mitään merkitystä, koska mennään kuiteskin naimisiin. Jotenkin se vain olisi piste i:n päälle ja olisihan se ihanaa, kun saisi vastata myöntävästi.
Ja ei olla mitään teinejä, ihan jo yli 3-kymppisiä molemmat. :)
Kommentit (20)
että se olis silloin aikaan ihan yllättäen kosinut oma-aloitteisesti. Edelleenkään se ei ole mua kosinut, kun ajauduttiin vaan ostaan sormukset ilman sen kummempaa kosintaa. Musta olisi vaan niin ihana, että nyt kun hääpäivääkään ei ole varattu, hän voisi sielä järjestää " yllätyskosinnan" tyyliin kotona vaan kysyis, että " haluaisitko kulta mennä mun kanssa naimisiin vaikka elokuussa 2008?" tai jotain tuollaista.
Monen kaverin mies on kosinut oikein perinteisesti polvillaan ja yllättänyt kaverini täysin, eli puhetta kihloihin menosta ei ollut vielä edes ollut.
No joo, ehkä oon typerä ja romantikko. Mies on kyllä muuten aivan omaa luokkaansa, oikein ihmettelen, miten noin hyvän miehen olen löytänytkin, joten ehkä tämä on turhaa pilkun viilaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miehen pitäisi sen verran viitsiä. Pikkujuttu sille, iso ilo sulle.
vielä sillä lailla, että päätettäisiin suurinpiirtein hääpäivä samalla. Eli toivoin, että mies kosisi siksi, että haluaa kanssani heti naimisiin. Nyt olen luopunut jo toivosta, näinkin on ihan ok, kihloissa ja kaksi lasta.
No nyt pitäisi kohta alkaa järkkään häitä, mutta kosintaa ei ole kuulunut kolmeen vuoteen! Ja sitten kun hääpaikka ja -päivä on valittu, niin sillä kosinnalla ei ole enää mitään virkaa, koska ei se tule enää yllätyksenä.
Enkä halua romanttisia eleitä, vaan ihan kävis vaikka lenkillä ollessa tää kosinta!!!!
Ja tiedän kyllä (kuten olen jo sanonut), että kihlaus on lupaus avioliitosta ja tiesimme, että menemme naimisiin kihlautuessamme, mutta KUN HALUAISIN VAIN SEN KOSINNAN!
ap
eikä ne tajua sellaisia. Ihan vilpittömästi sitten ällistelevät, että miksi kumppanilla on paha mieli sellaisesta.
Joko sanot ihan suoraan, että hääpäivää ei määrätä ellei kosintaa tule, koska se on sinulle tärkeä. Tai sitten vain nielet asian ja yrität niellä myös pahan mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä vain on se vaara, että häät siiryy vuodella, mutta saatpahan kosinnan
Kun ei se mahdollinen virallinen kosinta kuitenkaan lähde miehestä itsestään, niin onko se painostamalla saatu sitten kuitenkaan tyydyttävä? Veikkaanpa että ei. Et olisi senkään jälkeen 100% tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli romanttinen yllätyskosinta -> kihlaus -> häät.
Ymmärrän, että pettymys on suuri, kun koet ensimmäisen etapin menneen ohi - olettehan jo kohdassa " kihlaus" .
Nykypäivänä asiat eivät enää noudata tällaisia perinteisiä kaavoja. Eivätkä oikeastaan koskaan ole noudattaneetkaan - se kuva on meille luotu median ja viihteen välityksellä. Elokuvien, naistenlehtien ja keskustelupalstojen rakentaman todellisuuden sisäistäneelle syntyy helposti tunne epäonnistumisesta, jos oma elämä ei menekään käsikirjoituksen mukaan.
Surullista on, että jopa elämän ihanimmat, omimmat ja tärkeimmät asiat saa helposti tuntumaan " pieleen menneiltä" , jos on olemassa jokin malli, joiden mukaan niiden olisi pitänyt mennä. Tämän ketjun ap on täysin tyytyväinen mieheensä, onnellinen hänen kanssaan ja yhteisestä sopimuksesta päätymässä unelmiensa miehen kanssa naimisiin. Asiasta on siis jo sovittu. Silti ap haikailee romanttisten elokuvien ja juorulehtien " ainoaa oikeaa" kosintaa, josta voisi sitten kertoa ystävilleen ihanana romanttisena muistonaan. Koska MUILLAKIN on juuri TÄLLAISIA muistoja.
Minusta, ap, sinun pitäisi kiinnittää huomiosi kaikkeen siihen hyvään, jota sinulla jo on. Miehestäsi todennäköisesti tuntuisi todella hölmöltä järjestää kosimiskohtaus kihlatulle morsiamelleen! Sen sijaan, jos kaipaat romantiikkaa, voit itse järjestää erityisen, kauniin illan, jonka aikana keskustelette avioliitosta ja naimisiinmenosta " ensimmäistä kertaa" konkreettisesti ja aiheeseen keskittyen. Tyydy siihen, että " kosinta" on jo tapahtunut, sillä olette menossa naimisiin. Tehkää kuitenkin toisillenne keskustellen selväksi, miksi haluatte juuri toistenne kanssa naimisiin. Kertokaa toisillenne, miten paljon ja miksi rakastatte toisianne, mitä odotatte häiltä ja avioelämältä yhdessä. Hellikää toisianne. Uskoisitko, että tällaisen, kauniin ja romanttisen illan jälkeen, avioliittoasiat läpi keskustelleina, olisit vielä pettynyt siihen, että " kosinta" puuttuu?
Muista, että jokainen rakentaa oman elämäntarinansa. Sinun (teidän) tarinasi ei ole vajavainen, vaikka siitä puuttuisikin se " yksi suuri romanttinen kosintakohtaus" .
Mutta onko sillä väliä oikeestaan??? Mieshän haluaa kuitenkin vain mut ja vieläpä vaimokseen, joten aika turhaan tässä olen ehkä nipottanut. Ja ihana mies vielä kaikenlisäksi. Ja haluaa myös lapsia pian, sekään ei aina ole itsestään selvyys, vaan jotkut naiset joutuvat suostuttelemaa miehiään vuosikausia eikä mies halua lasta.
Kiitos vastaajille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa kihlaus on JO avioliittolupaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monesti olen saanut miehelleni pahan mielen, kun olen vähän " muistutellut" kosinnasta.... :( Mies on ollut joskus alla päin ja kysynyt, etteikö meidän kihlautuminen ollutkaan ihanaa (kihlapaikka oli yks erityinen paikka meille). Mikä pönttö mä oikeesti olenkaan...
Mutta kirjoitit tosi kauniisti. Kiitos.
ap
kun olette jo kihloissa ja häät tulossa ! mitäs itse ehdottelit niitä kihloja aikaisemmin, turha nyt vinkua että byyyäh mä haluan romanttisen yllätyskosinnan nyt. tuntuuko siltä että sinä olet promoottorina näissä häähommissa, onko miehesi yhtään mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina välillä harmitellut kun mies kosi mua vessassa kun tein positiivisen raskaustestin. Päässä siis ollut tuo ensin kosinta, sitten häät sitten lapset. Oikeasti noinhan se pitää ajatella.
Ei silloin enää kosintaa odoteta (se on jo tapahtunut), vaan vihkimistä!
Halutaan tapahtumia, joista voidaan sitten kertoa toisille. Toiset voivat sitten ihailla, kuinka kaikki meni oikein ja onpas ihana mies jne...
Se kaava, että yllätyskosinta (mahdollisimman erikoinen hienolla ja kalliilla sormuksella)
Ystävien kanssa häiden järjestäminen, jotka ovat " OMANNÄKÖISET"
Huomenlahja, mistä voidaan punastellen kertoa ystäville, että mites se nyt tämmösen 2000 euron timanttisormuksen mulle nyt YLLÄTYKSENÄ osti kun en mää vain oottanut mitään.
Raskaus juuri oikeaan aikaan (jos raskaana naimisiin niin sehän on pakkoavioliitto). Mieheltä joku ihana YLLÄTYSLAHJA kun tehdään raskaustesti. Sitä voidaan sitten kertoa taas kavereille, että kuinka se mua rakastaa ja kaverit ihailee.
Sitten voidaan kavereiden kans keskittyä raskauteen ja babyshowerwihin ja kestovaippohin ja imetykseen (miestä ei oikeastaan enää tarvita)
Synnytys. Hups, mies osti ihanan korun lahjaksi. Heti soitto kavereille, että kyllä se mua rakastaa kun osti YLLÄTYKSENÄ mulle tällaiset 2500 euron korvakorut.
Kotona vauvan kans ja arki. Ei mitään uutta ja oikeastaan kaveritkin jatkaa omaa elämää ja ketään ei oikeastaan enää kiinnosta minun ihana tarinani, kuinka kaikki meni niin hienosti suunnitelmien mukaan yllätyksenä.
Jostain pitää saada lisää huomiota. Hei tehdään toinen lapsi.
Se ei olekaan enää niin hohdokasta ja pitäis elää jo kuin aikuiset ja elää sitä omaa elämää. Aika tylsää. Muutama kaverikin vielä bailaa ja pitää hauskaa ja sillä on kaikki ihana edessä vielä. Voi itku, mua oikeastaan kadehdituttaa.
Kasvetaan erilleen ja erotaan ja aletaan koko rumba uudelleen alusta. Suunnitellaan taas ihana tarina, mihin etsitään uljas prinssi, jonka pitää osata tehdä YLLÄTYKSENÄ käsikirjoituksen mukaan, että kaverit tajuaa, kuinka upeaa minun elämä on.
tai ehkä se vain on joku ihmistyyppi, joka elää elämäänsä peilaten sitä kavereiden ihailuun. Kun kaverit alkavat elää omaa elämää ja ihailua ei enää riitä niin korttitalo sortuu.
Mutta nykyään on helppo leikkiä elämää blogeissa ja päiväkirjoissa yms. Siis kirjoittaa elämästään kaunisteltu versio ja luulla, että sitä se oikeastikin on.
Eli miten voi olla kihloissa jos ei ole kosittu?
Tai no nykyaikana kaikki on varmaan mahdollista....
Vierailija:
Kuinka monesti olen saanut miehelleni pahan mielen, kun olen vähän " muistutellut" kosinnasta.... :( Mies on ollut joskus alla päin ja kysynyt, etteikö meidän kihlautuminen ollutkaan ihanaa (kihlapaikka oli yks erityinen paikka meille). Mikä pönttö mä oikeesti olenkaan...Mutta kirjoitit tosi kauniisti. Kiitos.
ap
Olen näitä asioita ajatellut paljonkin, sekä omakohtaisesti (oma suhteeni ei edennyt " käsikirjoituksen mukaan" , ja opin nauttimaan siitä vasta, kun ymmärsin niitä asioita, joista kirjoitin) että opintojeni kautta (olen kulttuurintutkija).
t. nrolla 18 kirjoittanut
Alue: Aihe vapaa
Venetsiassa pulujen lennähtäessä pois pienet rauhanlehvät suussaan?