Lue keskustelun säännöt.
"Yllätysvauva" tulossa, miten saan itseni innostumaan asiasta?
28.11.2008 |
Olen raskaana, mutta en osaa ollenkaan ajatella, että meille tulisi toinen lapsi. En innostu ajatuksesta olla kotona ja hoitaa vauvaa, tunteet mahassa olevaa möykkyä kohtaan ovat olemattomat. Olen nyt rv 14+, joten aikaa onneksi vielä on, mutta ekan kohdalla oli tässä vaiheessa täysin toisenlaiset fiilikest.
vauva on yllätys sikäli, että meillä on pitkä lapsettomuushistoria takana. Ennen kun esikko tärppäsi siirrettiin varmaan lähemmäs 20 alkiota. En edes jaksanut laskea enää missä mennään. Asennouiduin luonnollisesti niin, että meille ei koskaan tule lisää lapsia, vaikka pakkaseen jäikin kaksi alkiota. Nyt sitten päätettiin siirtää nuo jäljellä olevat, josko vaikka toinen tulisi. Odotukset oli nollassa, mutta kuinkas kävikään... Tärpin jälkeen olin muutaman viikon ihan täpinöissäni, mutta nyt en ollenkaan osaa asennoitua toiseen lapseen. Mitä mä teen?
Kertokaa nyt mulle, että enne kun vauva syntyy mulle ehtii kehittyä äidilliset tunteet pikkuista kohtaan ja osaan olla häenstä innostunut...
Kommentit (9)
Kaksoset olivat nimittäin hoidon tuloksia ja olimme ennen heitäkin yrittäneet pitkään. NO sitten kaksosten jälkeen olimme ilman ehkäisyä vuosikausia. Kävimme jopa kerran hoidoissakin eikä onnistunut. No yhtäkkiä olinkin sitten luomusti raskaana:). Oli vähän sekavat tunteet, kieltämättä! Ei sitä ollut odottanut enää vaikka salaa oli toivonutkin.
Mä olin vähän masentunut raskauden alussa. En tiedä oikein miksi. Halusinhan mä kolmatta ja olin onnellinen vauvasta. Silti masensi ajatus tulevasta äitiyslomasta (en viihtynyt kotona kaksosten kanssa), rahan puutteesta, painonnoususta, yövalvomisista...
Hyvin kaikki kuitenki meni. Raskauteen sopeutui ja alkoi odottaa vauvaa. Rakastuin poikaan heti kun hän syntyi:). Hän on meidän perheemme auringonpaiste!! On jo useamman vuoden ikäinen ja olen takaisin työelämässä.
Varmasti sinullakin menee hyvin:). Anna ajan kulua. Raskauteen voi myös kuulua negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi aikaa!
Ja onnea odotukseen :)
Itselläni ehti vauva syntyä ja elääkin hetken aikaa, ennenkuin kuopuksen olemassaolon lopullisesti hyväksyin, ja nyt rakastan lasta kuin hullu. Ja suhde on välillämme hyvä, vaikka alkuun pelkäsin, että vauva kärsii tunteistani. Mutta kaikki on mennyt hienosti, vauvaan kiintyi kun lapsi hymyili ja otti kontaktia, ja oli ihanaisin pieni pallero maan päällä. Minä uskon, että vauvat on luotu niin, että äiti ei voi kuin rakastua, kun ne levittävät hymynsä juuri äidille.
Yllätys sekin
Ota itsellesi aikaa ja "hiljenny" raskaudelle ja masulle. En oikein muuta osaa neuvoa.
Minulla oli raskauden aikana masentuneisuutta ja synnytyksen jälkeenkin. Se helpotti ja lapseeni kiinnyin vasta, kun vauva oli lähemmäs puolivuotias.
Kuule mulla on 1 vauva ja odotusaikana olin niin masentunut enkä yhtään olisi halunnut siihen tilanteesees lasta,kuitenkin en periaatesyistä keskeyttänyt,olin ihan sekaisin ja elämä tuntui sekaiselta en yhtään tunetunut mitään mahassa olevaa kohtaan, tosin eihän mulla olut kokemustakaan ja tunteet oli muutenkin aika jäissä, oli vaan sellasessa masennuksen säkissä tavallaa, ei mitää tunteita, en yhtään iloinnut raskaudesta ja suunnittelin kaikkea lapsen antamista yms....
Mutta ajan kanssa kaikki muuttuu, ei se ollut mitään hetken täyskäännöstä ja ihme tunteiden syttymisiä,mutta jotenkin ne vaan menee sillai luonnollisesti, Nyt tieysti on jo ihan eri tunteet ja aivan rakas ja ihanahan tuo pieni on.Kaipa luonto kaiken hoitaa ja uskon täysin ett tollaset tunteet on iahn normaaleja ja hyväksyttäviä ennen kaikkea!
Tee vaikka niin ett unohda koko asia kun viel voit pitkäks pitkäks aikaa tehä niin. Ei sitä viel tarvi ajatella. Mäkään en ajatellu sitäå yhtään ennen syntymää-Hankin van pakolliset tavaratki enkä puhunu asiasta oikee mitää kenenkään kanssa paljoa. Kyll se siit sitt menee. Ajattelin ett olen täss yksin viel niin kauan kun todellakin olen yksin,siihen on oikeus. Kunhan tieysti vaan huolehdin terveydestäni enkä asettanyt sikiötä vaaraan kun kerran siellä oli.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulle siirrettiin kaksi alkiota ja nyt harmittelet tätä 'yllätysvauvaa'. miksi ihmeessä lähditte alkionsiirtoon jos et ole valmis toiseen lapseen???
ei niitä kaikkia alkioita ole pakko käyttää, mekin lahojoitettiin loput kantasolututkimukseen
8:lle tiedoksi, että toki halusin toisen lapsen ja haluan edelleen. Jos et viestistäni ymmärtänyt, niin en uskonut tulevani raskaaksi, joten en elätellyt myöskään turhia (=mitään) toiveita raskaaksi tulosta. En antanut itselleni lupaa vauvakuumeiluun tai voimakkaisiin tunteisiin ennen alkionsiirtoa, koska pelkäsin pettymystä niin kovasti.
Ekaa yrittäessä olin suuren osan aikaa työkyvytön henkisesti raskaiden hoitojen ja toinen toistaan suurempien pettymysten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlaisia fiiliksiä ja varsinkin juuri tähän samaiseen vuodenaikaan, jolloin on pimeää ja muutenkin väsyttää koko ajan. Ja siihen päälle sitten oli vielä kammottava raskauspahoinvointi, enkä jaksanut innostua edes joulusta (vaikka jouluihminen olenkin). Mutta kun se maha siitä alkoi kasvamaan, pahoinvoinnit ja väsymykset kaikkosivat, niin kyllä aloin ihan toivomaankin sitä tulokasta. Ja hyvin rakastettu hän oli tähän maailmaan syntyessään. Ja on rakas edelleen :)!
Se on nyt vaan jotain alkushokkia vielä..