MIKÄÄN koira, tai koirarotu ei ole turvallinen!!

Vierailija:

Niin, eikä voi kyllä tietää mitä toisen ihmisen päässäkään liikkuu. Pelottavaa, eikö totta?

ihmisten käsissä. Jos koiralla ei ole luonnevikaa, koiran aggressiivinen käytös on ihmisen vika.



Jostain kumman syystä kuitenkin kun tällaisia surullisia uutisia kuulee kyseessä on rotikka. Ja lähitieenoni koirista rotikat hyökkivät koirani kimppuun, ei muut.

on sillti koirarotuja joita en ottaisi lapsiperheeseen.

Ja MIKÄÄN mies tai aviomies tai poikaystävä ei ole turvallinen. Kukaan ei voi tietää mitä siellä päässä liikkuu.

Sitten on myös yksilökohtaisia eroja roduittain.



Suurin osa koirista ja lapsista tulee hyvin toimeen keskenään mutta koska riski on aina olemassa, lapsi (ja koira) tarvitsevat jatkuvaa valvontaa. Ja jotkut koirat on hyvä pitää kaukana ihmisistä ylipäätään.

Siis tuolla logiikalla voitaisiin kyllä sanoa, että kyllä koirat repii hampaillaan lapsia riekaleiksi useammin kuin ihmiset.



Taitaa osua arkaan paikkaan tämä keskustelu, koirien omistajat.

Meillä jopa pölykoiratkin hyökkäilee nurkista kimppuun kun yritän ohi mennä.

mutta kai kuka tahansa järkevä ihminen ymmärtää, että kun 2-kiloinen koira puree se on erilaista kuin jos 45-kiloinen koira puree.. molemmat on ikäviä ja kaksikiloinenkin voi osua kurkkuun, mutta 45-kilosen purtua minua naamaan voin sanoa että on se kyllä eri asia.



Se kävi niin nopeasti etten ehtinyt nähdä sitä. Koira (anopin) liikahtaa, yhtäkkiä pimeää, kasvoihin sattuu ja tunne kuinka kuuma veri valuu.

t. 10 (anopin edesmennyt koira oli vinoonkasvatettu)

useammin siksi, että niitä otetaan vääristä syistä.



Ekaksi koiraksi otetaan rotikka (joka on haasteellinen kasvatettava nim. kokemusta on) koska on siistiä, kun on iso pelottavan näköinen koira.

Jotkut myös tarkoituksella kasvattavat koiransa agressiivisiksi tai jättävät idioottimaisuuksissaan kokonaan kasvattamatta.

Ison koiran seotessa myös syntyy usein tosi pahaa jälkeä. Pikkukoiran käydessä ihmisen kimppuun, sen saa helpommin irti tai iskettyä vaikka tajuttomaksi, mutta minkäs teet kun iso koira käy päälle.

Ja yhdyn täysin alkup. viestin kirjoittajaan.

Eläin on aina eläin - koira on alkujaan petoeläin.

Meillä on 2 pientä lasta, enkä koskaan ole jättänyt koiriamme lasten kanssa keskenään vaikka tämä on pieni ja lapsiystävällinen rotu.

En antaisi ikinä itselleni anteeksi jos vahiko sattuisi omasta syystä.



Olen monenlaista nähnyt ja eläinluennolla paljon käynyt, ihminen on äärimmäisen tyhmä jos luottaa eläimeen 100%. Oma koira on minuakin naamasta purrut vahingossa niin että tikattavaksi jouduin.



Enemmän silti pidän koiristani kuin monista ihmisistä - mutta luotan lapseni hoitoon monille ihmisille joita en todellakaan voi sietää.

jos aikuisella on yhtään järkeä päässä. Toki emme voi tietää onko Elimäellä lapsi mennyt aikuisten huomaamatta pihalle tms.

Meillä on pieni lapsi ja kultainen noutaja, ja en ikinä jätä niitä kahden vaan olen aina paikalla kun ovat samassa tilassa.



Kun lapsen kavereita tulee kylään en koskaan jätä koiraa ja vierasta lasta kahden. Se on pelkkää maalaisjärkeä.

Jos haluan olla rennosti, saatan laittaa koiran pihalle että lapset saavat juosta vapaammin.

Se on aina aikuisen tehtävä vahtia tilannetta, mutta tietysti ei vieressä seisova aikuinenkaan voi aina estää vahinkoa tapahtumasta. Silti olen sitä mieltä että lapselle on rikkaus kasvaa perheessä jossa on lemmikki tai useampi.

ja päälle hyökkäilee räkyttävä rakki joka on omistajansa mielestä vaan niin suloinen-kun se ei ole vaikeaa repiä kaksikiloista natikkaa narussa perässään vaikka se haluaisi suolistaa oman ison koirani.



Mutta antaapa olla jos ison koiran omistaja jättää koiransa kouluttamatta, 40-50 kiloista koiraa ei niin vain pidelläkään lenkillä jos saa päähänsä vastata tuolle lamppuharjalle joka sitä yrittää näykkiä.



Niin että koiran omistajassa se vika on, ei koirassa, jos koiralla ei ole todettu selkeää luonnevikaa jonka vuoksi se on mahdoton pidettävä ja pitää sen tähden lopettaa.

Tämä sunnuntainen homma taas muistutti, että koiriin ei kannata luottaa. Minun kimppuun on koira hyökännyt kolme kertaa onneksi siinä on aina ollut omistaja mukana ovat tulleet väliin ennen kuin on mitään käynyt.



Ja ei en ole ollut mitenkään hyökkäävä ainut vika minussa taitaa olla se, että pelkään niin hitosti koiria. Luotto kasvaa kummasti joten meille ei kiitos koskaan koiria. Toki olen tavannut monia aivan valloittavia koiria joita en ole pelännyt ja yhteispeli sujui aivan moitteettomasti.

Meidän 75-kilonen on suuri koira jota joku vois kokonsa puolesta jopa pelätäkkin.

kun sen kanssa hämärässä lenkkeilee. Ei oo vielä ykskään raiskaaja yrittänyt puskiin raahata ja muutkin hullut on jättäneet rauhaan!