Lue keskustelun säännöt.
Päihdeäidit ja pakkohoito
13.03.2008 |
Hesarissa oli tänään päiheriippuvaisen äidin mielipidekirjoitus, josta tässä muutamia lainauksia:
" Päihderiippuvuus on vakava sairaus josta harvoin voi toipua omin avuin. Päihderiippuvuutta sairastavat äidit eivät siis tieten tahtoen pahoinpitele lapsiaan (päihteidenkäytöllään). He sairastavat riippuvuutta, josta haluavat itsekin parantua."
...
(Päihdeäitien)" Pakkohoidon laillistaminen johtaisi todennäköisesti tilanteeseen, jossa suuri osa päihteidenkäyttäjä-äideistä jättäytyisi pakkokeinoja pelätessään koko äitiyshuoltojärjestelmän ulkopuolelle."
Se, mitä minun on vaikea ymmärtää, on miksi?
Jos kerran äidit itsekin haluaisivat eroon päihteiden käytöstään, eivätkä halua vahingoittaa lapsiaan niin miksei pakkohoito kelpaa?
Voisin kuvitella, että olisi helpotus olla erossa vanhoista tutuista ja paikoista ja keskittyä rauhassa päihteettömään elämään jossain missä päihteidenkäyttö ei ole mahdollista. Vaikea vieroituskaan ei olisi vain oman tahdonvoiman varassa.
Kommentit (3)
Ihmisten kanta oli vain, että pakkohoito on syvältä, koska silloin monet menevät " maan alle" kantamaan mahaansa, ja missaavat sen vähäisenkin avun. Kamalasti käy sääliksi, synnäriltä vieroitushoitoon pienet vauvat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka nyt tahtoisi luopua omasta autonomiastaan
en ole ihan samaa mieltä tuon kirjoittaneen päihdeäidin kanssa. Siis kaikki päihdeongelmaiset eivät suinkaan halua parantua. Päihdeongelmaisuus on pitkä prosessi, ja siihen kuuluu hyvin olennaisesti vaihe jolloin ongelma kielletään, sitä vähätellään ja laitetaan se muiden syiksi. Ihmismielellä on julmettu määrä defenssejä käytössään silloin kun mieli katsoo ne tarpeellisiksi. Kieltämisvaiheen jälkeen tulee toivottavasti ymmärrys, motivaatio, päätös elämänmuutoksesta ja konkreettiset toimet siihen ryhtymiseksi. Sen jälkeen tulee luultavasti yksi tai useampia retkahduksia, kun opetellaan elämään uudella tavalla.
Monet päihdeäidit käyttävät juuri tätä vauva-asiaa mielessään aivan liian suurena tekijänä parantumisen ja raitistumisen tiellä. Että äitiys ja vauva sinällään voisivat korjata ongelman. Että vauvan kanssa kaikki on erilaista. Monet jopa hankkiutuvat raskaaksi, koska raskaana ollessaan saa paljon kannustusta, hoitoa, huomiota. Sen avulla on hyvä huijata itseäänkin.
Riippuvuusongelmaiset ihmiset ovat usein erittäin moniongelmaisia niin, että välttämättä ei ole kovin yksinkertaista sanoa mikä ongelmista oli muna ja mikä kana. Alasta jotain tietävänä (mutta en väitä olevani suurensuuri asiantuntija, työkokemusta on niin vähän ja opinnotkin vielä kesken) olen itse sitä mieltä, että pakkohoito ei ole vastaus vaan yhteiskunnan olisi pystyttävä vastaamaan äitien päihdeongelmaan muulla tavoin. Nimittäin pakkohoitouhka tosiaankin tulisi lisäämään niiden päihdeäitien määrää, jotka tulevat terveydenhoidon piiriin vasta synnyttämään. Toisaalta ihan kauheaahan sekin on, että syntymättömien lasten elämät pilataan ja heidät vammautetaan jo kohdussa. Vaikka vammoja ei tulisikaan, niin lapsen kärsimykset ovat joka tapauksessa suuret. Monissa kaupungeissa on hyviä kokemuksia päihdeäitien päiväkeskuksista ja päihde-ensikodeista,