Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia uusperheestä. Paha mieli=(
09.03.2008 |
Miehelläni aikuinen lapsi jonka kanssa ei ollut 17v tekemisissä ja edelleenkin minä välikätenä. Minulla hyvät välit lapseen, jolla nyt pieni vauva=)
Meillä yhteinen lapsi kohta 5v, hänen kanssaan miehelläni enemmän kuin loistavat välit. välillä mielestäni sairaalloinen parivaljakko??
Mutta ongelma minun 12v poika ja mieheni.
Harrastavat yhdessä kesäisin, se ok. Poika ilm sen takia tykkää ko tyypistä mutta muuten mieheni vähättelee, aliarvioi, arvostelee, kieltää lastani alati. Positiivista ei sano mitään, ei kuulema voi ettei hänen auktoriteettinsä kärsi.
Olen itse nyt töissä ja asiaa mietin, laitoin ukolle TAAS viestiä että haluan asiaan muutosta.
Itsekin usein puran väsymystä tuohon poikaan joka minulle rakkain ja hänen kanssaan vahvin suhde. Kun riidellään niin aina sovitaan, pyydetään anteeksi ja puhutaan.
Pelkään että oireilee joskus kun varmaan kokee ettei perheeseen kuulu tai hyväksytä sellaisena kuin on, aina pitäisi suoriutua tms
Sanoin tuon viestissäni miehelleni.
Poika pärjää koulussa ja harrastuksissa, ei käytöshäiriöitä.
Ukko ei tajua miten hieno poika, mutta mietin että saattaa olla kyse mustasukkaisuudesta vaik mies ei sitä myönnä.
Pojalla loistavat välit isäänsä jonka kanssa käyvät kalassa, metsässä yms
Kommentit (18)
Siis ei kai mies ole nyt myöhemmin muuttunut kunnioittavasta ja välittävästä isäpuolesta tuollaiseksi alistavaksi hirviöksi?
Itsekin ex yh:na, nykyään uudessa liitossa, tiedän mistä puhun. En ikinä olisi huolinut rinnalleni ihmistä, joka ei vähintäänkin kiintyisi ja kunnioittasi lastani, ja jonka kanssa kasvatusnäkemyksemme kohtaavat. Onneksi löysin miehen, joka oppi nopeasti RAKASTAMAAN lastani, ja joka kasvattaa tätä kuin omanaan. Tietysti näissä uusperhekuvioissa on ihmiskohtaista kuinka paljon osaa kiintyä lapseen, joka ei ole biologisesti oma, mutta vähintään tätä lasta on osattava kasvattaa kunnioittaen, välittäen, tukien ja rohkaisten ja niin, ettei eroja yhteiseen biologiseen lapseen tuoda esiin.
Jos yh ei löydä tällaista ihmistä rinnalleen, niin eikö silloin sitten olla ilman uutta liittoa? Eikö sinulle äitinä lapsesi ollutkaan ensisijaisen tärkeä? Halusit uuden miehen siitä huolimatta, että hän ei osaa suhtautua lapseesi kunnioittavasti ja tekee pahaa lapsellesi? Todella surullista! =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ehdottoman tärkeä antaa. mies ei ymmärrä näköjään mitään, kun puhuu itsestään auktoriteettina. Jokainen ansaitsee myös isyyden, eli jos ei ole ollut ihana ja hyvä isä, ei lasta kuule teidän elämä 18-vuotiaana enää kiinnosta ja silloin kaduttaa!
täydellinen, ylistää sitä tauotta, leikkii sen kanssa ja jos lapsi kiukkuaa tms silloin tietty vika äidissä=(
Meillä ollut isoja ongelmia vuosien aikana mut nyt jonkun aikaa ok mut alkaa mietityttää että kauanko katson tota poikani kiusaamista, ennen kohde olin varmaan minä mutta olen pistänyt lutt kurkkuun niin kohde vaihtunut.
Narsistisia luonteenpiirteitä havaittavissa siksi erokaan ei helpoimmasta päästä..
Ja kerran ole eronnut niin ei yksin olo lasten houkuta kun ei isovanhempia tukiverkkonakaan.
Menkää perheterapiaan tai jotain, sanoit että kuinka pitkään kestät pojan kiusaamista... :( Jos rakastat miestäsi ja haluat pysyä yhdessä, niin menkää perheterapiaan, ja selvitelkää tuo asia, ei ole reilua, että yhtä lasta kohdellaan kuin enkeliä, ja toiseen puretaan huonoa oloa. Minun kotona oli samantapaista, minä olin se ärsyttävä, joka ei ikinä tehnyt mitään oikein, ja sisartani palvottiin, koska hän oli heidän oma lapsi. Sanon vain, että se tarina ei päättynyt hyvin. Kaikki oli minun syytä, niiden parisuhdeongelmista lähtien. Katkeruutta, huonoa itsetuntoa, ja ONGELMIA se vain kylvää aikuisiälle.
Sinun kiusaaminen vaihtui poikaan.
MITÄ TEET MIEHEN KANSSA? Hullu taitaa olla paremminkin?? Mitä teet hänen kanssaan ja mistä hänessä pidät?
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon yhteisen hoitaa ok mut siihen taitaa jäädä. Seksi ok ja nyt osallistuu asumis yms kustannuksiin, vuosia lokkeili.
Jos vaan ratkaisu tulisi muualta, itse en taida jaksaa tai sit lähden pojan kanssa. Hoitaakoot täydellisen tyttärensä itse vaik en sitä haluaisikaan tapahtuvan...
En todellakaan olisi tuota ottanut jos olisi nämä kyntensä näyttänyt silloin.
Jos joku narsistin tuntee niin tietää miten ensin on rakastava (mukamas), kunnioittava, ottaa huomioon, samalla puhuu sua ympäri joten kasvat tietämättäsi ajattelemaan asioista lähes hänen laillaan yms
Joten lankaan menin.
Katotaan kauanko tuon yövuorostani lähettämäni viesti tehoaa että kohtelee poikaa hyvin.
Itse puhuin eilen pojan kanssa ja sanoin että on hyvä juuri sellaisena kuin on vaikka joku väittäisi muuta, olen aina hänen puolellaan ja rakastan ehdoitta vaikka joskus väsyneenä riidellessä sanon jotain muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siksi osaa olla vanhempi isommalle tai aikuisemmalle lapselle, koska ainoa tapa olla vanhempi on hänellä määräilevänä käskyttäjänä. Keskustelutaidot ilmeisesti aivan hukassa.
Jos tähän ei tule muutosta, niin uskoisin että viimeistään eläkeiässä tulee pintaan miehen piilossa oleva masennus ja ehkä agressiotkin. Vanhana ei pää enää tule kestämään... Lasten tulevaisuudesta en nyt veikkaa sinulle mitään, mutta ole sinä hyvä vanhempi ja yritä keskustella lasten kanssa, että mikä olisi heille parasta.
ihmistuntija ;)
on turha syyttää siitä ketään muuta kuin itseään. Mä en ymmärrä naisia, joiden mielestä yksinoleminen on niin pelottavaa, että antaa jonkun miehen kohdella omia lapsiaan niin julmasti.
Surullista ja kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä niin hehkutetaan kotihoitoa, perhepetiä, imetystä, yms., mutta kummasti se lapsen paras unohtuu, kun kutka alkaa vaivata alapäässä. Miksette voi seurustella uuden kumppanin kanssa ilman yhteenmuuttoa? Eikö voi sen vertaa odottaa, että muuttaisi uuden kumppanin kanssa yhteen, kun lapsi on lentänyt pois kotoa? Ihan samalla tavalla kun se lapsi on pieni vain lyhyen aikaa, niin ei kotona asu kuin hetken verran. Sen verta pitäisi lastaan rakastaa, ettei pakota häntä asumaan täysin tuntemattomien ihmisten kanssa saman katon alla!
Nyt niitä traumoja purkaa sinun poikaasi.
ÄLÄ ANNA SEN TAPAHTUA!!!!!!! Pyydän tätä poikasi puolesta.
Menkää sinne perheterapiaan.... tai tee muunlainen ratkaisu, älä siedä tuommoista enää yhtään!!!
Itselläni on ollut isäpuoli jolta olen saanut kannustusta tyyliin: sinusta ei ole muuhun kuin sillan alle persettä jakamaan (olin 13 v!!!!) ja äiti antoi tuon kaiken tapahtua. En ikinä anna äidille sitä anteeksi!!!
Ja vielä tänäkin päivänä äiti sanoo: SINUN takiasi olin sen miehen kanssa, että sinulla olisi isän malli. SINUN takiasi hänen kanssaan olin.
Hoh, kohta tulee oksennus....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi käsittää naista, joka rakastaa jotain miestä niin paljon, että antaa hänen kohdella omaa lastaan tuolla tavalla!
14
Sinun pitäisi olla äiti omalle pojallesi. Kuka puolustaa poikaa jos ei oma äiti? Kuka turvaa pojan tasapainoisen kasvun ja kehityksen - sen pitäisi olla sinun tehtäväsi.
Miehesi kuulostaa kaikkea muuta kuin terveeltä ja tasapainoiselta. Mieti missä oloissa pienempi lapsesi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen monessa yhteydessä tehnyt saman havainnon, niin lapsuuden- kuin nykyisen perheeni parissa; että sitä avutonta vauvaa osataan kyllä hoitaa, uhmistakin vielä jotenkin, mutta kun lapsi kasvaa vaatimaan vähän syvällisempää kasvatusta, loppuvat eväät. ja kun koulu alkaa ja sosiaaliset jutut tulee vahavsti kuvaan, vanhemmat on ihan avuttomia, kun pitäis sitä lasta auttaa pärjäämään maailmassa. Ja varmaan on historialla vaikutusta, ennen lapset pistettiin koville, lapsuus loppui lyhyeen ja vanhempana ei ole mitään käsitystä siitä, että isotkin lapset on lapsia. Ajat on muuttuneet, mut ihmiset kantaa sisällään tarumoja. Ja lapsen hylännyt ihminen- vaikkakin siihen voi olla hyvin ymmärrettävät syyt- kantaa varmasti traumoja sisällään. Ja monet kantaa niitä vaikkei olis lapsia hylänneetkään.
Terapiaan, jos ei auta ja pojan arvokas kasvu ei perheessä onnistu, niin kaksi kotia sitten; lapsi saa selkeät mallit ja voi rakentaa itse omat käsityksensä. Ristiriitainen, nujertava koti on kaikista kauhein. Siitä ei selviä tasapainoisena.
Tänään juuri luin samantapaisen tarinan sieltä.
uusperheissäkin! Minun lapseni voi ainakin paljon paremmin ja tulee paljon kypsemmin, vastuuntuntoisemmin ja kestävämmin rakastetuksi nyt uusperheessä kuin elämänsä ensimmäisinä vuosina ydinperheessä narsistisen ja vastuuntunnottoman bioisänsä kanssa...
Tunnen muuten paljon toimivia uusperheitä ja rakastavia äiti- ja isäpuolia, ja toisaalta tunnen paljon lapsuuden ydinperheensä ikuisesti arvettamia ihmisiä! Ja tunnen muuten kaksikin - nyt aikuista - ihmistä (oman mieheni ja hyvän ystäväni), jotka näkevät äitinsä uuden miehen ainoana oikeana isänään ja lapsuutensa " pelastavana mieshahmona" oman bioisänsä sotkujen jälkeen. Heitä on enemmänkin satuttanut lapsuudessa se, että äiti ei - ajan hengen mukaisesti - uskaltanut erota ajoissa, ja etsiä uutta, toimivaa liittoa ajoissa. Nyt oma mieheni toimii tällaisena rakastavana ja upeana isähahmona omalle pojalleni, jollainen hänenkin oli onni (bioisänsä alkoholismista ja väkivaltaisuudesta lopulta eroon eron myötä päästyään) saada elämäänsä pikkupoikana. Ja tämä mieheni isäpuoli muuten on " vaaripuoli" nyt pojalleni...En voisi kuvitella, että mieheni olisi ollut parempi ilman häntä (jos hänen äitinsä olisi odottanut kunnes mieheni lentää pesästä ennen kuin alkaa seurustella) tai että oma poikani olisi onnellisempi ilman nykyisen mieheni rakkautta, sitkeää arjessa elämistä ja kaikessa tukemista. Pitää vain löytää se oikea ihminen, jonka kanssa perustaa (uus)perhe!
Älä jää seuraamaan vierestä poikasi tuhoutumista. Yksin olet vahvempi kuin tuollaisen miehen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
siis silloin kun lapsi on pieni. esim. 5v. Eihän aikuisella ja lapsella kuulu olla mitään " välejä" - ne tulee vasta sitten kun lapsi on aikuinen ja vastuussa itsestään. Aikuinen on lapsen kasvattaja, joka näkee maailman lapsen yläpuolelta, eikä samalla viivalla. Mun mielestä se juuri kertoo aikuisen huonosta vanhemmuudesta, että hänellä on hyvä tai huonot välit lapseen-anteeksi nyt että takerrun tähän sanaan. Sillä aikuinen on kasvattaja; kyseessä on hyvät tai huonot kasvattajan taidot.