meidan 1v poitsu ollu nyt 2kk hoidossa ja olen sita mielta et hyva ratkaisu oli! viihtyy mielettoman hyvin. etta siina teille jotka sita niin kovin vastustatte..

Minulla oli melko samanikäinen lapseni 3kk äidilläni, näin häntä noin kaksi kertaa viikossa.

Syitä en täällä luettele miksi tämä ratkaisu, mutta sen sanon ettei ollut mitään ongelmia.



Nyt lapseni 10 vuotta ja ei mitään häiriöitä näkynyt. Täysin normaali lapsi.

Myönnän että kotihoito olisi ollut parempi JOS olisin jaksanut/pystynyt/kyennyt olemaan läsnä, iloinen ja täysillä elämään hänen kanssa koko päivän aamusta iltaan ja vielä tarvittaessa yölläkin. Olisin opettanut ilolla pottailemaan, leikkinyt hänen kanssa junilla, käynyt joka päivä kaksi kertaa päivässä ulkoilemassa, nukuttanut tiettyyn aikaan, tehnyt erittäin terveellistä ruokaa säännöllisin ruoka-ajoin, pitänyt siinä sivussa kodin viihtyisänä ja siistinä.



Mutta minä (enkä ole ainoa tiedän) en jaksanut, vaan meni siihen että istuin aika paljon netissä tai luin kirjaa tai katsoin tv:tä. Oli aika usein sellainen " anna mun nyt olla hetki rauhassa" olo. En jaksanut säännöllisesti tiettyyn aikaan herättää, tehdä terveellistä puuroa ja lähteä sitten reippaasti ulkoilemaan vaan aamut meni vetelehtimiseksi ja syötiin muroja ja leipää siinä hissuksiin. Päiväunet nukuttiin milloin nukuttiin jos nukuttiin. Joka päivä en jaksanut edes sitä yhtä ulkoilukertaa järjestää. Ruoka-ajat ei olleet säännöllisiä. Luuserimaista, tiedän. Mutta en vaan enää jaksanut. Oman ajantarve kasvoi suureksi ja kotiäitiys kävi tympeäksi. Ja näissä olosuhteissa lapsi alkoi kaivata mummolaan/naapuriin/perhekerhoon jatkuvasti.



Oli iloinen kun pääsi hoitoon, missä on 3 kaveria ja pirteä ja aina läsnä oleva leikkisä ja hyvin huolta pitävä täti. Minä kun käyn nyt töissä niin nautin työstä täysillä mutta jaksan myös iltaisin olla hyvä äiti sen ansiosta että töissä pääsen välillä olemaan se aikuinen omahyväinen minäni joka voi keskittyä ihan muihin juttuihin kuin perheeseensä.



Ja lapsi viihtyy sekä kotona että hoidossa erinomaisesti! Oli hyvä ratkaisu!

vaikka kyllähä se kirpaisi viedä pikkuinen hoitoon mutta... pakko ajatella myös itseä. ja ihana huomata kun hoitotäditkin sanovat et poitsu viihtyy iha selvästi ja hurjaa kyytiä oppii uusia asioita päiväkodissa :) :)



t. ap

Kirjoitit hienosti, vaikka asia oli tavallaan ikävä. Mutta siis ymmärsin todella hyvin pointin, vaikka olenkin itse sitä mieltä, että pienet lapset pitäisi hoitaa kotona.

Jos joku muukin olisi noin selväsanaisesti selittänyt tilanteensa, en olisi niin jyrkkä kannassani. Toki tiedän, että ihmiset ovat niin erilaisia siinä, mitä itseltään ja toisiltaan vaatii. Moni perhe viettää varmaan juuri aikaansa noin kun kerroit, eikä huomaa siinä olevan mitään outoa. Tsemppiä sinulle työ- ja kotielämään!

Niin pieni lapsi sopeutuu vielä todella helposti. Ongelmat ovat paljon kokonaisvaltaisempia ja vaikeampia ja niiden seuraukset voivat näkyä vasta vuosien (tai vuosikymmenien) päästä. 1-vuotiaalla pitäisi olla yksi tärkeä pääasiallinen hoitaja. Niin pienen pitää ensin oppia kiintymään yhteen ihmiseen ja vasta sitten avartaa maailmaansa muualle. Turvattomuutta voi aiheuttaa sekin, ettei pieni lapsi pysty säilyttämään edes vanhempiensa kuvaa mielessään koko päivää. Hän tavallaan unohtaa heidät päivän aikana. Jos on vain yksi hoitaja, se voi tavallaan korvata vanhemman, mutta yleensä käytännössä tähän ei ole koskaan mahdollisuutta.

hakusessa, kuten myös lapsen tarpeiden tunnistus. Ihan kuin se perusturvallisuus kehittyisi jostain säännöllisistä päiväunista ja ulkoiluista. Minä en ole koskaan pätkääkään välittänyt mistään " säännöllisistä rytmeistä" ja pakkoulkoiluista säällä kun säällä ja silti tiedän, että lapselleni on kehittynyt vahva ja hyvä perusta elämälleen sillä, että hän on saanut viettää ensimmäiset vuotensa kodissa tuttujen ihmisten kanssa.



Naiiveja olette, jos luulette, että päiväkodissa elo on jotain kotioloja hienompaa, vaikka rutiinit siellä varmasti toimivat.



Ei äiti ole yhtään huono, jos ottaa kotonakin omaa aikaa ja lukee välillä kirjaa tai surffailee netissä. Lapsen on hyvä pikku hiljaa turvallisessa ilmapiirissä oppia puuhailemaan myös itsekseen.

Vierailija:

Niin pieni lapsi sopeutuu vielä todella helposti. Ongelmat ovat paljon kokonaisvaltaisempia ja vaikeampia ja niiden seuraukset voivat näkyä vasta vuosien (tai vuosikymmenien) päästä. 1-vuotiaalla pitäisi olla yksi tärkeä pääasiallinen hoitaja. Niin pienen pitää ensin oppia kiintymään yhteen ihmiseen ja vasta sitten avartaa maailmaansa muualle. Turvattomuutta voi aiheuttaa sekin, ettei pieni lapsi pysty säilyttämään edes vanhempiensa kuvaa mielessään koko päivää. Hän tavallaan unohtaa heidät päivän aikana. Jos on vain yksi hoitaja, se voi tavallaan korvata vanhemman, mutta yleensä käytännössä tähän ei ole koskaan mahdollisuutta.

opiskellut yhden lapsen todella kaiken kokenut äiti, jolla on oikeus sanoa mikä on kaikille lapsille hyväksi. Minun käsittääkseni kiintymyssuhde kehittyy koko lapsuusiän ja herranen aika, eihän hoitoon vienti tarkoita samaa kuin lapsen hylkääminen. Jos äiti on väsynyt tai masentuu kotona, toki on lapselle hoidossa olla parempi ja illat vanhempien kanssa.

Vierailija:

hakusessa, kuten myös lapsen tarpeiden tunnistus. Ihan kuin se perusturvallisuus kehittyisi jostain säännöllisistä päiväunista ja ulkoiluista. Minä en ole koskaan pätkääkään välittänyt mistään " säännöllisistä rytmeistä" ja pakkoulkoiluista säällä kun säällä ja silti tiedän, että lapselleni on kehittynyt vahva ja hyvä perusta elämälleen sillä, että hän on saanut viettää ensimmäiset vuotensa kodissa tuttujen ihmisten kanssa.

Naiiveja olette, jos luulette, että päiväkodissa elo on jotain kotioloja hienompaa, vaikka rutiinit siellä varmasti toimivat.

Eihän kukaan ole väittänyt, että perusturvallisuus ei kehittyisi kotona ja että päiväkoti olisi parempi hoitopaikka. Kyse on siitä, että myös päiväkodissa lapsi voi viihtyä ja joillekin tämä voi olla parempi ratkaisu sen hetkisessä tilanteessa. Kaikista ei ole kotiäideiksi, varmasti silti riittävän hyviksi äideiksi eikä kaikilla ole taloudellista mahdollisuutta viettää vuositolkulla aikaa kotona.

itsetuntosi. Minä en näe mitään mieltä repiä kotihoidossa olevaa lasta ylös aamulla, jotta päästään " reippaasti ulkoilemaan" . Siis minkä vitun takia pitäisi? Ja musta on juuri kaikkein normaalein tapa nukkua päiväunet jos nukuttaa. Ja miksi helvetissä pitäisi olla joku tasan klo 12 lounas???? Mä en ole esim koskaan tehnyt kahta lämmintä ateriaa päivässä - mitä sitten?

Ei ihme, ettei jaksa olla kotiäitinä, jos elämän pitää olla jotain ihme stressaamista.

Vierailija:

En jaksanut säännöllisesti tiettyyn aikaan herättää, tehdä terveellistä puuroa ja lähteä sitten reippaasti ulkoilemaan vaan aamut meni vetelehtimiseksi ja syötiin muroja ja leipää siinä hissuksiin. Päiväunet nukuttiin milloin nukuttiin jos nukuttiin. Joka päivä en jaksanut edes sitä yhtä ulkoilukertaa järjestää. Ruoka-ajat ei olleet säännöllisiä. Luuserimaista, tiedän.

Kyllä 2v:n on parempi pienessä hyvässä ja turvallisessa pph-ryhmässä josta TULEE HÄNELLE RAKAS JA TURVALLINEN PAIKKA JOSSA HÄN ON TUTTUJEN IHMISTEN KANSSA kuin netissä surffailevan äidin joka viis välittää ulkoiluista tai terveellisistä ruoista.



Tästä taas 11, joka on selvästi laiska mamma pitkän kotiäitiuran pönkittämänä, suppeakatseisesti " tietää" mikä on parasta, vertailukohtaa kun ei ole.

Eka tehdään lapsi ja jo 9kk päästä pitääkin ajatella itseään...hah!Ei ole äidiksi moisista itsensä ajattelijoista.

lasten on tosiaan parempi olla pk:ssa. Kyse oli kuitenkin siitä, että toi numero 5:n tilitys oli täyttä sontaa. Hänhän antoi nimen omaan ymmärtää, että lapsen olisi parempi olla hoidossa, koska häntä ei huvita repiä lasta aamulla ylös ja ulkoilla kahta kertaa päivässä jne... Ihan kuin lapsen hyvinvointi tuollaisista asioista koostuisi.

kärsimystä hoitoonviennistä, en voi olla ihmettelemättä, oletteko te kaikki kirjoittelijat omasta mielestänne tunnevammaisia ja mieleltänne järkkyneitä??

uurin osa nykyajan äideistä on 70-, 80- ja 90-luvuilla viety hoitoon ennen kolmea ikävuotta. Tunnustatko itsesi tämän vuoksi kieroon kasvaneeksi? Joku laitettiin hoitoon ehkä jo 3 kk:n ikäisenä ja silti omassa lapsuudessani kakarat olivat huomattavasti tervepäisempiä kuin nyt.



Lopettakaa nyt se itsenne ylentäminen, jos roikutte vuosikausia kotona. Kaikille sama tapa ei sovi ja lapset selviävät ilman traumoja hoidossakin.

Lisään vielä, että lapsi voi kehittyä täysin normaaliksi ilman traumoja, vaikka hän olisi ollut pienestä saakka päiväkodissa. Joskus tuntuu, että joillekin on sama, vaikka äiti vetäisi viinaa ja makaisi päivät sohvalla, kunhan ne lapset vaan saa olla siellä kotona, koska kotihoito on kaikille ehdottomasti parasta. t. 13

ruoasta ja ulkoilusta? Joku taisi vain todeta, ettei jaksa joka päivä lähteä ulos.

ei jaksa rutiineja ja kokee lapsen usein riesaksi----> mistä johtuen lapsi kaipaa usein mummolaan, kerhoon, naapuriin ja äiti on kireä ja pinkeä ja nuutunut. Ja lapsi viihtyy hoidossa paremmin kuin 24h kotona. Että tuossa tapauksessa ratkaisu oli oikea. Meillä myös oli vastaavasti juuri kun lapsi oli sen 2v ja alkoi kaivata leikkiseuraa ym.

Itse olin kotona 3vuotta ja päivä kerrallaan mentiin eteenpäin. Ulkoiltiin jos sää oli kiva, tai sitten oltiin kyläilemässä. Askarreltiin jos energiaa riitti siivota se sotku mikä siitä seurasi ja ruoka oli välillä kasvissosekeittoa ja välillä raskalaiset nakeilla. Joskus vietettiin pyjamapäivää ja joskus oltiin täysissä tamineissa 9 aikaan.



Mutta se että lapset sai olla kotona kokemassa sen arjen minun kanssa, on ollut heille tärkeä juttu.

Toisin kävi. Poika 7kk elää nyt isänsä kanssa, näkee kyllä minua ihan päivittäin.

että hoitoon vientiä perustellaan lapsen tarpeilla. Jos on ihan kauheat kotiolot, voi olla parempi olla siellä hoidossa. Mutta kyllä suurimmalle osalle pienistä lapsista on kotona se paras paikka. Lapset viedään hoitoon pakosta, koska vanhempien pitää päästä töihin, ei siksi että lapsilla olisi jotenkin mukavampaa siellä hoidossa.



10

Vierailija:

lasten on tosiaan parempi olla pk:ssa. Kyse oli kuitenkin siitä, että toi numero 5:n tilitys oli täyttä sontaa. Hänhän antoi nimen omaan ymmärtää, että lapsen olisi parempi olla hoidossa, koska häntä ei huvita repiä lasta aamulla ylös ja ulkoilla kahta kertaa päivässä jne... Ihan kuin lapsen hyvinvointi tuollaisista asioista koostuisi.

Nyt hypätään taas ohitse aiheen ja käydään henkilökohtaisuuksiin. Minä kyllä uskon, että jokaisesta terveestä ihmisestä on hyväksi äidiksi lapselleen ja sitä paitsi, katsotko sinä oikeuden itsellesi olla se ihminen, joka osaa sanoa, millainen äiti on hyvä ja millainen ei? Kyllä minunkin mielestäni säännöllinen rytmi tuo perusturvaa lapselle ja jos numero 5 ei jaksa olla kotona, eikä lapsensa kanssa, on masentunut tai onneton, lapsi taatusti aistii tämän myös. Uskoisin, että hän tarkoittaa ettei jaksa olla kotona lapsensa kanssa ja tehdä niitä asioita, joita normaalisti äidit tekevät lapsensa kanssa, koska haluaa tehdä välillä niiden asioiden lisäksi muutakin.

Mikä kumma siinä on, että harvemmin ihmiset kritisoivat kotiäitejä, sensijaan kotiäidit hyökkäävät työäitien päälle tämän tästä. Minä olen ollut hoidossa 9kk saakka, kunnes jäin sisaruksen synnyttyä kotiin kolmevuotiaana ja olin kotona kouluikään saakka. Minä kaipasin muita lapsia leikkikaveriksi ja olin yksinäinen, vaikka kävin kerhoissa. Äiti teki kotitöitä, eikä viettänyt aikaa meidän kanssa juuri koskaan aidosti. Muuta moitteen sanaa ei äidistäni sitten olekaan sanottavana. Jokainen tekee virheitä, tuskin itsekään olet täydellinen?