3kk naimisissa ja nyt ahdistaa!!!

Menin itse parikymppisenä teinirakkauteni kanssa naimisiin ja minua kuristi sama ahdistus heti häiden jälkeen. Erohan siitä tuli sitten vuosia myöhemmin.



Toisella kerralla ei sitten enää ahdistanutkaan. Olen todellakin aivan oikean ihmisen kanssa nyt, 20 vuotta myöhemmin.

kai se että tämä on nyt niin lopullista. olen nuori vielä mutta en todellakaan teini.

sitä vaan ihmettelen että tälläisia ajatuksia ei ennen häitä ollut. ja nythän se on myöhäistä katua:)

enkä todellakaan halua erota tunne ei ole sellainen mut jotenkin vaan ahdistaa kamalasti.

t ap

mieheni on ihana ja rakastan häntä.

siksi ihmettelenkin näitä ristiriitaisia tunteita.

t ap

mietipä nyt tosi tarkkaan ennen kuin hankkiudut raskaaksi, että onko mies se oikea.

ennen häitä on niin kova tohina ja järjesteltävää jne. että on ihan tavallista häitten jälkeen, että tulee pieni alakulo tms. ehkä se on avioliiton lopullisuus vai mikä, en tiedä. en osaa paremmin sanoa, kun en itse ole naimisissa. Muistan vaan lukeneeni asiasta.

Älä nyt tee mitään ratkaisuja suuntaan tai toiseen, anna ajan kulua ja katso mihin se johtaa. Tuskimpa nyt yhtäkkiä 10 vuoden yhteiselon jälkeen ette sovikaan toisillenne, kyse on enemmänkin sun pään sisäisestä asiasta. Ehkä nyt vasta oikein tajuat mitä naimisissa oleminen tarkoittaa (vaikka ei se mielestäni ole sitovuudeltaan sen kummempaa kuin avoliittokaan) ja sun täytyy sitä ajatusta hetken aikaa työstää. Katsopa toinen 3 kuukautta ja mieti tilanne uudelleen silloin, jos tarvetta on.

t: 11 v yhdessä, joista 7 naimisissa

sitten alkoi helpottamaan. Olen yli 30v. ja ollut koko ikäni sinkkuna, en ole asunut koskaan kenekään kanssa ja hänenkin kanssa vasta kun meidät oli vihitty.

Mutta nyt taas kaikki menee hyvin ja olen onnellinen mieheni kanssa. Minä tarvitsin vain aikaa sopeutua uuteen elämääni ja onneksi mieheni ymmärsi sen .. kyllä se siitä.

enkä oikeestaan mieti miksi naimisiin menin.

äh... tätä tunnetta on jotenkin tosi vaikea kuvata. en kadu naimisiin menoa mut silti se ahdistaa. vähän ristiriitainen lause:)

en todellakaan ole tekemässä mitään päätöksiä eron suhteen. naimisiin menin niin naimisissa ollaan.

toivottavasti tämä ahdistus menee ajan kanssa ohi.



t ap

että pitäisikö minun puhua miehelleni näistä tunteista vai olla vaan hiljaa ja pohdiskella mielessäni. mitä mieltä olette?



t ap

Ei olekaan mitään mitä odottaa, eikä tarvitse hössöttää. Nyt on vain arki ja huushollin pyörittämistä. Keksi jotain sen tasapaksun arjen lisukkeeksi, niin huomaat miten se arkikin voi olla juhlaa.

(Erilaiset ihmiset reagoivat muutoksiin eri tavalla. Toiset näyttävät olevan " aina" onnellisia ja iloisia, toiset miettivät asioita enemmän.)



Nykyään media tuuttaa joka puolelta sitä kuinka hauskaa on olla sinkku ja varsinkin vasta siinä kumppaninetsintävaiheessa...Aika vähän on malleja onnellisista pitkistä parisuhteista. Ei ihme jos meitä sitoutuneita välillä alitajuisesti ahdistaa.



Jos ahdistus ei mene ohi, käy juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa vaikka kirkon perheasiainkeskuksessa. (ps. sielläkään ei tarvitse pelätä uskon tuputtamista)

uskon että tämä menee ajan kanssa ohi ja jos ei mene niin menen sit juttelemaan jonkun ammatti ihmisen kanssa.

siitä vielä kaipailisin mielipidettä että kerronko miehellen tunteistani vai olenko hiljaa?

t ap

vaivu mihinkään epätoivoon, luulen että nuo tunteet ovat ihan tavallisia. häihin liittyy useasti niin kova touhotus että sitten kun tilanne tasaantuu niin voi tulla " krapula" ja kaikki tuntuukin tylsältä ja liian tasaiselta. Sen sijaan jos onkin ollut niin että naimisiinmenon on ehkä alitajuisesti tai tietoisestikin toivonut korjaavan jo pielessä olevaan suhdetta niin silloin tuo ahdistus on ihan ymmärrettävää ja aiheellistakin. Sanoit kuitenkin rakastavasi miestä joten siitä ei liene kyse. Jos et kerran yllätä itseäsi haaveilemassa sinkkuudesta tai toisesta miehestä niin en usko että on mitään hätää.



Musta tuntuu että ihmiset unohtaa naimisiin mennessään sen että suhde pysyy kuitenkin ihan samana vaikka siinä välillä mennäänkin naimisiin. Jos kuvittelee jotain muuta niin pettyy katkerasti... Sen vuoksi kai monet eroaa niin nopeasti avioitumisesta, puoliso kun on ihan se sama oli sillä sormus kädessä tai ei.