1-vuotias herää joka yö huutamaan maitoa

Mutta mitenkä tästä pahasta tavasta pääsee eroon? Kaikki asiantuntijat sanoo, että huudattaa ei saa. Myönnän kyllä, että sitäkin on kokeiltu, mutta lapsi huutaa ja huutaa ja huutaa ja huutaa...



ap

Jos on kovapäinen lapsi, niin ei heti tajua.

maitoa 1,8-vuotiaalle. Jos en anna menee itsekelyyn ja kähläämiseen monta tuntia, jos nousen ja annan maidon päästään molemmat takaisin nukkumaan 10 minuutissa.

Kyllä tämä joskus loppuu! Ja olen tyytäväinen jopa tähän tilanteeseen, sillä alle vuoden ikäisenä heräsi jopa 10 krt/yö. (Ei tietenkään syönyt kuin kerran, mutta on hyvin vatsavaivainen lapsi).

ja antaa pelkkää vettä, niin parissa yössä oppii että baari ei ole öisin auki. 1-vuotias ei tarvitse ruokaa yöllä ja kyllä aikuinen pystyy nukkumaan vaikka lapsi vieressä huutaisikin

Eikä pysty meillä kukaan muukaan (isä, esikoinen). Joten suosiolla imetän yhä 1,5-vuotiasta, vaikka toki tiedän ettei kyse ole nälästä/janosta.

kyllä aikuinen pystyy nukkumaan vaikka lapsi vieressä huutaisikin

Eikä mua haittaa. Joskus tietysti vähän tympii mutta aika pieni vaiva se pullon antaminen loppujen lopuksi on. Ja meillä on sikäli hyvä systeemi, että poika menee illalla ysin kieppeillä nukkumaan, haluaa maitopullon 5-7 aikaan aamulla ja nukkuu vielä ysiin tai jopa kymppiin asti. Jos saan pullollisella ostettua itselle kolme tuntia lisää unta niin mieluusti sen teen. :)



Kyllä siitä yösyömisestä ehtii vielä oppia pois, turha huoli!

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.



Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

hus unikoulu: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen "vaatimuksia" vanhemmat "näyttävät hänelle kaapin paikan" eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.



Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.



Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

tutti ei kelpaa. Ja mua väsyttää...

Toisen kanssa ei jaksettu vaan annettiin yli 1-vuotiaallekin maitoa vielä yöllä, heräsi kuitenkin vain sen yhden kerran yössä eikä 3-4 kertaa niin kuin esikoinen. Tapa jäi jossain vaiheessa pois, en edes muista koska, nyt nukkuu 2v yöt läpeensä, joskus voi juoda vähän vettä mutta ei herätä ketään, vesipullo on sängyn vieressä.

Eli IMHO: Älä stressaa, anna maitoa ja nukkukaa.

onko yöheräily loppunut kun pullot on "hävinnyt"?

Eli ikää 1 v ja 3 kk ja rintaa annan yöllä niin usein kun tahtoo, välillä kerran ja välillä taas 10 kertaa yössä. Aikansa kutakin:)

Pieneen vatsaan ei välttämättä mahdu niin paljon illalla ruokaa, että pysyisi kylläisenä aamuun asti. Ja kuka sitä nyt nälkäisenä pystyy nukkumaan.

Ihan ihme ohje, että puolivuotias selviää yön syömättä. Ehkä joku nukkuu, mutta huudattamista ei missään tapauksessa suositella.



Maitopullo jää pois jossain vaiheessa luonnollisesti ja jos ei jää, niin isomman lapsen kanssa siitä voi tehdä sitten jo sopimuksen, että yöllä ei saa pulloa.



Itse imetän yksivuotiasta yöllä vielä 1-2krt. En koe sitä ongelmana, vaan turvan ja läheisyyden antamisena. Vanhemmat lapseni ovat itsenäisiä ja reippaita ja läheisyyttä ovat hekin saaneet vauvana kyllin.

Vanhemmilta lapsilta heräily on loppunut kuin seinään kun imetys lopetettu, toivottavasti tältäkin - suunniteltu lopetus häämöttää jo muutaman viikon päässä.

mut meil on jo sentään 1,5v...

Jos illalla on syönyt tarpeeksi, ei nälän takia tarvitse nousta itkemään. Kyllä se lapsi kohta itsekin tajuaa, ettei maksa vaivaa herätä huutamaan. Kunhan ette siis itsekään nouse tarjoilemaan mitään hänelle.