Ärsyttää leuhkat äidit!
Yksi kotiäiti leuhkii koko ajan, miten taitava hänen 3v lapsensa on. En jaksa enää kuunnella! Poika osaa sitä ja tätä ja on innostunut siitä ja tästä ja tuosta. Lapsella on 4 eri harrastusta, vaikka onkin kotihoidossa, mutta silti on kyllä mielestäni vähän liikaa. Tämän lisäksi äiti leuhkii kuinka he tekevät joka viikko jotain erikoista: retkiä, teatteria, elokuvaa, sirkusta, konsterttia, kylpylää, milloin mitäkin. Tunnen olevani tosi huono äiti, kun en kuljeta lapsiani harrastuksissa enkä tarjoa erikoisvirikkeitä pitkin viikkoa. Tämä äiti saa tuntemaan minut patalaiskaksi, kun me käydään vaan kerran viikossa kerhossa, ehkä kerran kuussa uimassa eikä 3v ole käynyt koskaan elokuvissa tai teatterissa. Koskaan ei äiti kuuntele mitä sanottavaa minulla on tai jos jotain sanon, hänen pitää aina sanoa miten heillä on paremmin. Jos esim. sanon että meidän Eetu oppi ajamaan pyörällä, hän ei voi sanoa vaikka että voi kun hienoa, vaan hänpä sanookin, että meidän Veeti oppi ajamaan pyörällä jo 2-vuotiaana tai meidän Veeti jaksaa pyöräillä jo kolme kilsaa. Aargh!
Kommentit (5)
Se oman lapsen ihailu on jotenkin niin perustunne... munkin mielestäni mun lapseni on maailman ihanin, ja tiedän että muutkin ovat omistaan samaa mieltä - en kuvittelekaan että kenenkään toisen lapsen äiti pitäisi minun lastani jotenkin ylivertaisena omaansa verrattuna.
Ei niitä juttuja tarvitse ottaa minään vertailuna, eikä niihin odoteta vastavuoroista ihastelua. Jos toinen mamma sanoo minulle että hänen lapsensa oppi kävelemään 7-kuisena niin sanon että " ai se oppi jo niin aikaisin" ja se siitä. Samoin jos minä sanon vaikka että omani puhui sujuvasti jo X-ikäisenä niin siihenkin riittää ihan pelkkä " niinkö?" tms. En odota että toiset jäisivät ihmettelemään kuinka ihmeellinen nero minun lapseni onkaan.
Tai kaverisi puolesta siitä, että hän jaksaa panostaa lapsensa kanssa olemiseen??
Miten se on sulta pois?
Jos toinen kertoo tekemisistään niin mikäs siinä, minusta se on ihan normaalia. Sinulla itselläsi on varmaan huono itsetunto ja koet sen takia huonommuutta toisten tekemisistä.
Tuo kertomuksesi pojan äiti kuulostaa ihan kivalta ja kovasti lapsen kanssa touhuavalta äidiltä.
Itselläni on ihan samanlainen kaveri. Aina pitää päästä sanomaan se viiminen sana. Joskus tuntuu että se ihan tahalleen haluaa väheksyä mun lapsia, vaikka tuskin se niin on. Sillä vaan on sellainen tapa että on pakko pistää jotenkin paremmaksi.
Nykyään jo olen hyväksynyt hänessä tän piirteen, mutta olen lakannut kertomasta hänelle omista lapsistani ja niiden kehityksestä, koska en jaksa kuunnella taas sitä miten erinomaisen taitavat ja varhain kehittyneet lapset hänellä on. Ihania lapsia toki ovat, sitä en kiellä, mutta miksi mun pitäis kuunnella aina heidän ylistystää ja olla heidän taidoistaa ylpeä, jos kaverini ei voi sitä samaa tehdä mulle vaan aina latistaa ja väheksyy.