Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajat, täällä mietin eroa ja elämää sen jälkeen.
02.03.2008 |
Miten käy harrastusten? Lenkkeilen melkein joka päivä, mies katsoo silloin lasten perään. Joudun kai luopumaan vastaavista harrastuksista. Kun ei sitä tukiverkostoakaan sitten enää ole paikkakunnalla, johon muutan.
Kommentit (3)
harrastuksista saatat joutua luopumaan, paitsi mikset ottaisi lapsia mukaan lenkille.
Mulla on hyvä tilanne kun isovanhemmat naapurissa ja näin huonoilla keleillä ja talvella jos lunta ei ole pulkalle he vahtivat poikaa. kevät-syksy poika ajaa pyörällä ja minä jalan, kävellen/juosten.
Jos lapset pk:ssa niin voithan aina hakea hiukan myöhemmin (tosin itse en halua tehdä niin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat tärkeysjärjestykseen ja aika aikaansa - kyllä ne lapset kasvaaki
ettei elämää enää ole :) No mitä tulee lenkkeilyyn, lapset ajelevat yleensä mieluusti pyörällä vieressä/istuvat rattaissa, jos ovat pieniä. Lasten kanssa voi ulkoilla, jumppailla jne. ja lapset voi viedä kuntosalin parkkiin, jos käy kolme varttia rehkimässä vaikkapa salilla. Itse totesin, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa, ja meillä ratkaisu on tuntunut alun haikeuden jälkeen oikealta. Tukiverkotkin hiljalleen kasvaa, kun tutustuu uusiin ihmisiin ja uskaltaa myöntää vanhoille tutuille, että apu silloin tällöin olisi ihan kiva.