Uskotko, että " meille ei anneta enempää kuin jaksemme kantaa" ?

Mites kaikki hyväksikäytetyt lapset sitten?

ei pidä paikkansa. Sattuma jakelee osumiaan.

Kuka helvetti muka oikeasti jaksaa kantaa vaikkapa kaikkien lastensa samanaikaisen menetyksen? Toisekseen en usko korkeampiin voimiin, joten kaikki tapahtuu sattumalta. Ei ole ketään partaukkoa heittelemässä meille kohtaloita ja kantamuksia.

Joskus ihmiset vain kieltäytyvät itse uskomasta siihen. Ja jos ihminen itse ei tuohon usko, hän voi taakkansa alle nääntyä.

Mielisairaalat on täynnä ihmisiä jotka eivät jaksaneet!

niin moni on saanut kannettavakseen sellaisia määriä, etteivät yksinkertaisesti ole jaksaneet.

Kyse on voimavaroista ja selviytymiskeinoista + asenteesta (paljon tekemistä varhaisen vuorovaikutuksen ja varhaislapsuuden kokemustenkin kanssa). Joku toinen kestää ja selviytyy samoista vaikeuksista, toinen ei.

Ja heidän on tietenkin se uskottava, sillä se on Jumalan sanaa. Jos eivät uskoisi, eivät siis uskoisi Jumalan olevan oikeassa.



Itse en usko, en todellakaan.

Pakko sanoa että tuohon sanontaa ei ehkä pitäisi uskoa niiden jotka ovat sivusta katsomassa toisen selviytymiskamppailua. : (

Tai ainakaan tuota ei pitäisi sanoa ääneen.



Jos joku ei jaksanut, on todella loukkaava sanoa hänestä, että " ei annetta enemmän kuin jaksaa kantaa" . Sen sanominen tarkoittaa että hänen olisi pitänyt jaksaa. Hän oli heikko kun ei jaksanut. : (



Sanonta on Raamatusta.



Kuinka paljon ihmisen pitää jaksaa kestää?

Vaikea sanoa. Toiset kestävät paljon, toiset eivät vähääkään.



Sanonta on tarkoitettu lohdutukseksi, kannustamaan ja selviytymään kovissa vaikeukissa olevia.

Mutta juuri kovissa vaikeuksissa kamppaileva ihminen on usein äärirajoilla uskonsa menettämisessä.

Jos hän uskoo tuon että " ei anneta enemmän kuin jaksaa kantaa" , hän todennäköisesti selviytyy.

Monimutkaista.

vastaan siis kysyjälle että jos olet itse kamppailemassa selviytymisestä usko siihen.

Jos taas katsot sivusta toisten selviytymiskamppailua, älä usko siihen vaan mene ja AUTA!



T. 19

Eli joskus pitää joutua kantamaan liian suuri taakka jotta muuttuu ihmisenä/sieluna tiettyyn suuntaan.



Ihan käytännönmielessä en tätä ehkä nielisi, kun ajattelee kaikkea sitä kurjuutta, kidutusta, laiminlyöntiä. Mutta vakaumukseni ansiosta uskon että näin on vaikka ihmisen mieli ei sitä konkreettisesti kykene ymmärtämään. Uskon että osasyy on ehkä se että meidän on tarkoitus pyrkiä kohti hyvää ja muiden auttamista. Jos asenne olisi " se nyt vaan on tarkoitus olla niin" niin emmepä taitaisi kovin lähimmäisenrakkautta tekoina osoittaa.

Mietteitä?

Vierailija:

Ja heidän on tietenkin se uskottava, sillä se on Jumalan sanaa. Jos eivät uskoisi, eivät siis uskoisi Jumalan olevan oikeassa.

Itse en usko, en todellakaan.

Ja minä olen ateisti.

Vierailija:

Ja minä olen ateisti.

Elämä tietysti!



24 ;)

näitä vanhan kansan sanontoja ja paskanjauhamisia

Minusta on loukkaavaa sanoa, että ihmisen pitäisi nurkumatta kestää kaikki paska.

Vierailija:

Minusta on loukkaavaa sanoa, että ihmisen pitäisi nurkumatta kestää kaikki paska.

24

[color=gold]Minun perhettäni on koeteltu oikein olan kautta.. On sairautta, mielisairautta, kuolemaa, epäonnistumisia, rikkautta, köyhyyttä.. Kaikkea. Ojan pohjalla ollaan oltu ja sieltä ollaan aina noustu kumminkin, tosin joskus on pitänyt pyytää apua useammalta tahdolta.[/color]



[color=silver]Minulle annettu monta lasta monen sattuman kautta. Ns. ei toivottuja, mutta silti aina NIIN rakkaita ja loppujen lopuksi toivottuja. Apua olen tarvinnut ja sitä saanutkin. Epätoivo on iskenyt mutta aina on selvitty, KAIKESTA! Vieläkin tässä jaloillani olen vaikka viimeiset kaksi vuotta ollut todella vaikeaa.[/color]



[size=6]Elämä antaa, mutta kyllä se ottaakin![/size]